Luxin ensimmäinen ev-kisa ja muuta!

Oli kyllä aivan huiput Sarin treenit keskiviikkona Javan kanssa, jotenkin todella hyvin pysyi pää kasassa, tuli positiivista ja tsemppaavaa palautetta, miettimisen aiheita ja radalla oli tosi kivoja juttuja! Hienoutta! Samoin Juhan aluevalmennus meni kivasti pari viikkoa sitten, rata sisälsi haastavia kohtia meille, mutta meno oli tosi jotenkin helppoa ja radalla oli hauskaa, joka on aina se pääasia. Pari kisastarttia pitäisi nyt ottaa tässä syksyllä ja keräillä ainakin joitakin nollia ensi vuotta varten. Hassua, että se alkaa taas, mutta jotenkin sitä odottaa jo tässä vaiheessa kautta, että pääsee kisaamaan arvokisahumuun!

Tässä tekstin ohessa muuten EO:n joukkuekisan finaali, Pasi veti tosiaan hyvin, me shelttien kartturit vähän mokailtiin… Tuo mun ja Javankin virhe oli aivan typerä, mutta onhan tuolla finaaleissa silti ihan huikean hienoa kisata, hihiii! :)

Tällä hetkellä mulla on yksi penturyhmä koulutettavana ja jokaisella kerralla on ollut tosi kivaa. Ihmiset ovat niin innokkaita ja koirat hyviä, jee! :) Ja saa tosiaan heittää viestillä, jos koulutukset kiinnostaa, meikkis on mielellään mukana kehityksessä!

Ja koska bongasin Hyvinkään epäviralliset kilpailut ja möllien hyppyradan, niin hetihän olin messissä! Luxin ensimmäiset skabat ovat nyt takana, ja oli kyllä jännää ja samalla niin kivaa mennä! Rimat oli matalalla, mikä nyt sinänsä on ihan hyvä ja Luppe juoksi myös ihan kivasti vieraalla pohjalla. On se joskus tuolla pentuna Javan kisoissa leikkinyt, mutta mitään agilitya ei ole päässyt tekemään. Kisoissa on aina parasta se, kun saa taas tietoa, että mitä asioita täytyy treenata ja vahvistaa (kuten loppusuora). Oli myös mielenkiintoista startata uuden koiran kanssa ja miettiä kuinka se kisatilanteissa käyttäytyy, mutta harvinaisen iisi kaveri tuo oli. Vertailukohteena on tietysti maaninen Java, jonka pääpointti nuorena oli mennä vaan pirun lujaa, nappailla hihoista ja purra, että morjes :P Mutta, puuhtaalla radalla mentiin ja Luppa voitti ensimmäisen pienen kisansa, jeee!

Luxin liitelyt:


Ja tässä EO joukkuekisan finaali.

 

Kamuset

Mukavia hetkiä!

Sain kaverin mukaan viime viikolla treeneihin, joten tässä tekstin ohessa on jälleen Luxista videopätkää. Lux osaa jo ihan kivasti lukea rataa, pidän kovasti sen kyvystä kääntyä ja lukea ohjausta. Pienissä pätkissä treenaaminen on tuottanut juuri sitä tulosta mitä olen hakenut, teknisesti osaaminen on jo vahvalla pohjalla. Vauhtiakin tulee kokoajan lisää ja hauskaa treeneissä on riittänyt, mutta kyllä sitä haastettakin löytyy välillä kiitettävästi :) Oli myös jännä nähdä, kun laitoin tämän ystäväni, joka ei ole koirapuolen ihmisiä, tekemään Luxin kanssa. Yllättävän hyvin pentu teki kokemattoman ohjaajan kanssa ja paikkasi jopa virheitä lukemalla itse rataa. Siistiä!

Muuten illat on menneet mm. koulutellessa. Tiistaina illalla olin ensimmäistä kertaa tuomaroimassa ev-kisoissa, i-hahin Robur-cupin toista osakilpailua. Ensin jännitti hieman astua ns. tuntemattomaan, mutta kyllä se sitten sujui ja oli tosi kiva nähdä lajia erilaisesta vinkkelistä. Täytyy myöntää, että olisi välillä tehnyt mieli huutaa ”juokse nyt! käännä!” tms., etenkin omille koulutettaville, kun treeneissä siihen on tottunut, mutta ei, hiljaa piti olla :D Kiitos vielä järjestäjille, kun pyysivät mukaan toimintaan, ilo oli käydä ja nähdä taas paljon tuttuja!

 

Tässä Luxin video:

 

Mutta huhhuh, katsokaapa tätä Javan maata viistävää liikettä kisoissa, kunnes tyyppi sitten kaatui kunnolla hetkeä myöhemmin. En yhtään ihmettele miksi koirat on usein jumissa… Mutta huippuja kuvia kyllä Jukka Pätynen ottaa, sai taas nauraa mm. karsinnoissa ilmehtimiselle!

Lux treenaa

Treenivideo Luxista heinäkuulta. Me oltaisi nyt keppejä ja puomin viimeistelyä vaille kisavalmiita, keinu vaatii toki myös vahvistusta, mutta pennu tulee hyvin päähän asti ja suoritus alkaa jo näyttää siltä mitä toivonkin. Syyskuussa tuo tulee 18 kuukauden ikään, mutta ensimmäiseen starttiin saa vierähtää vielä tovi ilman hoppua :)

(Vähän typerästi editoitu video, kun loppuu tuolla lailla kesken, mutta tällä mennään!)

 

Java 7-vuotta

Minun Java, kultakimpale ja Elämäni Koira, täytti 5.8. 7-vuotta. Yhteistä taivalta on vaellettu jo niin pitkä aika ja tietenkin toivon, että se jatkuu vielä vähintään yhtä pitkään. Super tyyppi, koira joka elää täysillä vuodesta toiseen!

European Open 2012

Odotin kuin pieni lapsi Ruotsin laivalle pääsyä, kun suuntasimme Sari Vähäniityn ja Jennan kanssa European Openiin. Matkustaminen on kivaa ja maiseman vaihtaminen tekee joskus todella hyvää. Lähtö reissuun tapahtui torstaina iltapäivällä, autolla kurvailimme Turkuun ja siitä Silja Europalla lätäkön läpi Ruotsiin. Laiva oli perillä Tukholman satamassa aamulla jälkeen kuuden, joten herätys oli suhteellisen aikainen… Ajomatkaa Kristianstadiin oli edessä yli 500km, joka taittui kuitenkin nopeasti ja saavuimme yhden aikaan kisapaikalle. Hotellihuoneet oli tosi mukavia, joten sen puolesta viihtyi mainiosti!

Lauantaina rataatutustuminen oli jo 7:30, hyvää huomenta vaan. Aamupalat nassuun ja koiraa lämppäämään, onneksi sää oli hyvä. Olin hiukan pöhnässä lauantain ensimmäisellä radalla, tehtiin muuten ok nolla, mutta Java kääntyi yhdellä hypyllä väärään suuntaan ja jouduin vetämään pidemmän kautta seuraavalle esteelle. Aikaa paloi varmasti joku 2s, eikä tuolla tasolla ole varaa antaa tasoitusta typerillä mokilla, sijoitus lopulta 18 ja finaaliin pääsi 15 parasta koirakkoa. Edessä oli agilityrata ja uusi yritys kohti finaalia. Totesin, että kisahermot on tahdon löytyessä hyvässä kunnossa, ei kyllä mikään voinut tuona hetkenä estää tekemästä nollaa… Rata oli meiltä aika hyvä, puomilla pidin turhan pitkään, mutta sijoitus siitä huolimatta neljäs -> finaaliin. Happy happy!

Finaaliradalle oli siistiä lähteä, sinne halusin, sillä muistikuva viime vuodesta eli vielä tuoreena. Se fiilis on niin hieno, kun ihmiset kannustaa ja Javakin rakastaa taputuksia, menee tyttö ihan hulluksi : ) Radan alkuun olen tyytyväinen, etenkin päällejuoksujen kohta oli minulta sen kannalta hyvää duunia, että tein riskillä. Puomilla himmailin, siitä on päästävä eroon, mutta muuten olen tyytyväinen tekemiseen. Loppupuolella sattui ihan tyhmä kämmi, ohjauksen arviointi meni jo rataatutustumisen lähtökohdilta pieleen… Java valui liian pitkälle ulos putkesta ja valssini venytti kaarretta entisestään -> en saanut Javaa ohjattua enää renkaalle. Olisi ollut tosi kiva tietää, mihin aika olisi riittänyt, enkä vielä ole muistanut kellottaa!

Sunnuntaina oli joukkueradat ja finaali kummitteli viime vuodelta edelleen mielen syövereissä, joten sinne salaa halusin. Joukkueemme aloitti tosi hyvin, ekalta radalta kaikille nollat ja toisella radalla oli mahdollisuus nostaa sijoitusta ja pisteitä. Toiselta radalta joukkue teki kolme nollaa, joten päästiin heittämällä finaaliin. Edelleen on aika hyvin päästä finaaliin mini-joukkueena, kun medit ja minit kisaavat näissä kisoissa vastakkain.

Finaali oli samanlainen kuin viime vuonna, neljä eri rataa samalla radalla ja jokainen joukkuelainen lähti liikkeelle kentän eri nurkista. Tykkään tästä järjestelystä kyllä tooosi paljon, niin hauskaa! Pasi teki heti alkuun hyvän nollan, mutta me shelttitytöt hyllytettiin kaikki… oh my. Saatiin kuitenkin onnistumisia, ja mulla ainakin iski sellainen euforia piikki, kun Java meni leikkauksella nätisti avokulmaan, joka ei todella ole mitään meidän vahvuuksia. Radan loppu oli todella jees vetää ja sain lennokkaasta ohjauksesta hyvää palautetta huippuliitäjiltä, jee! Vielä se viimeinen puristus, kyllä! Kiitos joukkueelle: Anu, Jenna ja Pasi, kivaa oli! : )

Reissun saldo on kokonaisuudessaan hieno, ulkomailla on aina tosi kivaa kisata ja katsoa muiden suorituksia. Minien taso on kehittynyt ja kehittyy kokoajan, yhä teknisemmäksi mennään ja riskillä ohjaaminen alkaa olla välttämätöntä. Maksien finaali oli kaikista hienoin, siitä jos mistä oppii paljon, huippuja ovat! Ei ihme, että kyseistä luokkaa arvostetaan, mutta täältä me minit tullaan peesissä kovaa vauhtia! Meille viikonlopun kuudesta radasta neljä nollaa, josta olen kyllä tosi iloinen! Videoita on pikapuoliin tulossa!

Yksilö-finaaliradan rakennusta odotellessa!

MM-karsinnat 2012

Yksi parhaimmista kisaviikonlopuista on nyt takana, klisee on, mutta kokemusta sain taas roppakaupalla. Tunnen itseni entistä paremmin kisakäyttäytymisen suhteen ja fiilikset vei oikein kunnolla pitkin viikonloppua ja ratoja. Koskaan en ole ollut näin lähellä maajoukkuepaikkaa ja nyt viimeistään tiedän sen, että sinne pääsy on todellakin mahdollista. Aikaisemmin en ole edes uskaltanut ajatella moista, vaikka kovasti tehty työ on vain vienyt kehitystä eteenpäin sekä juuri sinne suuntaan. Ihmisen alitajunta on kummallinen asia! Mulla on ollut ihan parhaat tukijoukot monilla elämän osa-alueilla heijastuen myös koirapuoleen, joiden avulla on selvinnyt vaikka mistä, kiitos teille, kallisarvoiset ihmiset!

Meno ja tahto kisoissa oli rata radalta parempaa, lauantaina onnistuimme kahdella radalla tekemään nollan ja olimme kokonaispistetilanteessa sijalla kaksi, kun sunnuntain karkelot alkoivat. Oli ihan huikean hienoa päästä juoksemaan, fiilis oli niin katossa ja elin täysillä jokaista hetkeä. Painoin päätä Javan turkkiin ennen ratoja ja puhuin sille kaikenlaista, aina on todettava, että on tuon koiran kanssa jotenkin niin ainutlaatuinen yhteys. Lopputuloksena muutama tyhmä virhe kostautui, mutta siitä huolimatta en ole osannut olla kuin tyytyväinen. Olen kriittinen omasta tekemisestä ja se on asia joka auttaa kehittymisessä jatkuvasti, maajoukkuekarsintojen radoilta opin paljon. Lauantain jälkeen oli fiilis, kuin olisin voittanut koko skaban, se kertonee jotain : ) Javan kanssa olen saanut kokea enemmän kuin koskaan olen voinut haaveillakaan, lähtökohtana oli tosiaan vain pieni toive siitä, että koira katsoisi minuun iloisesti edes 20 sekuntia, hahah!

Isot kisat tuovat fiilistä ja treeni-intoa, muiden suorituksia on ilo seurata ja jakaa kouluttajien ja kisakavereiden saavuttama menestys. SUURET onnittelut maajoukkuekoirakoille, kovia tekijöitä olette! : )

Ready to play the game, ready to lose it all.

Kuva: Pirkko Riekki