Reissaajat

Olen tässä hymyillyt kuin idiootti, johtuen mm. enemmän kuin onnistuneesta viikonlopusta!

Lähdin Luxin ja Javan kanssa huristelemaan kohti Oulua viime perjantaina aamulla. Alla oli kaksi ISOA kuppia kahvia (en koskaan juo kahvia, joten…), edessä oli noin 600km ajoa sekä suuri määrä innokasta odottelua viikonloppua ajatellen. Reissu oli kyllä onnistunut, oli kiva lenkkeillä, nähdä kivoja ihmisiä, kisata ja treenata, eikä ajaminenkaan hassumpaa ollut (pidän ajamisesta kyllä ihan erityisen paljon)! :) Viikonlopun ohjelma oli väsyttävä ja menoa täynnä, mutta huippukiva!

Tuollaista koirakaksikkoa en ole kyllä koskaan taitanut nähdä mitä Lux ja Jippu keskenään ovat. Ovat kuin Tiku ja Taku, kokoajan hääräämässä jotain, eikä koskaan voi välttyä nauramiselta, mahtavia tyyppejä! Niillä on ihan mieletön tempo, kekseliäisyys, iloisuus ja huumori – todellisia valopilkkuja valoisista pimeisiin päiviin! Vähintääkin alkoi harmittaa koirien puolesta, etteivät ne näe toisiaan kovinkaan usein, ovat niin hyvät ystävykset! :)

Javan ilmoitin OKK:n kisoihin neljään starttiin. Olen nyt pyrkinyt vähän säästämään tuota koiraa, joten olen treenannut noin joka toinen viikko ja kisannut ajatuksella max. 2 starttia päivä ja viikonloppu. Tämä oli siis suhteessa aika rankka setti meille pitkästä aikaa, ja toinen kisaviikonloppu EO:n jälkeen. Java kuitenkin veti niin hyvin, että kaipuu kisakentille ja treeneihin sen kuin yltyi, koulutuksiin tuli uutta mietittävää ja oli ihan super tunne mennä! Ja silloin sitä tietää, että kaikki toimii, kun saa juuri Sen Oikean fiiliksen päälle! Hurrrjan kivaa!

Neljästä radasta kolme juoksimme nollavoitoilla maaliin, yksi vitonen rikkoi täydellisen tulosrivin, kun Java pudotti ekan riman. Kaikki radat kokonaisuutena hyviä, ja huomaa kuinka oma ajatus on kehittynyt ratojen ja virheiden analysoinnissa. Taas sitä voi ihmetellä, että sai lähteä kisapaikalta nollien ja muumimukien lisäksi pää oivalluksia täynnä, joihin erilaiset kisaradat toivat oman osansa.

Silloin kun emme olleet kisoissa, olimme treenaamassa. Pennut valloittivat treenihallin ja kisakoirat saivat toipua päivien urakasta. Luxin puomi edistyy ja mielenkiinnolla kyllä katson prosessin toimivuutta jatkossa. Kepeillä on tapahtunut myös harppaus, nyt täytyy keskittyä mm. näihin esteisiin sekä keinuun! Yö kahdentoista treenit sujuivat perjantaina yllättävän kivasti, eikä väsymyskään kunnolla vaivannut vaikka ajomatkaa oli kertynyt päivän mittaan reilustikin. Me hullut!

 

Koko poppoo

Hallilla Luxin kanssa

Illalla kisa- ja treenipäivän jälkeen. Auringonlasku ja hyvää ruokaa, oi!

Voittojen tuomat muumimukit :)

Kisaamassa

Otsikon kuva kertoo koulutusillan tunnelmallisesta ilmasta parin viikon takaa, huikeaa, eikös? :)

Lux on ollut treeniroolissa aika vahvasti viime aikoina, ja on edistynyt kyllä valtavasti. Se saa kokoajan lisää vauhtia ja varmuutta, kääntyy edelleen hyvin (paikoin minun mittakaavassani täydellisesti) ja nyt olen viimeistään jo todennut, ettei se ole tippaakaan kömpelö, vaan ketterä ja elastinen pieni eläin. Minulla on puomilla meneillään kokeilu, joka onnistuessaan tulee olemaan ihan huippuhieno, mutta myös riskit onnistumisen ja työmäärän osalta on tunnistettu. Ei oikotietä onneen, nyt on aika oppia jotakin uutta!

Viime viikonloppuna kisasimme ensimmäiset startit EO:n jälkeen. Java oli innokas pieni agilityeläin ja painoi korvat lukossa hyllyttämään ensimmäisen radan putkeen, nauratti. Toinen rata oli todella suoraviivainen, mutta täynnä valssipaikkoja (tai niin minä ne ohjaukset valitsin…), joissa olin tolkuttoman myöhässä ja väistelin kokoajan tallotuksi joutuvaa koiraa… nolla ja 2. sija tuli tältä radalta!

Ja sitten ”jymyuutiseen”! Tiinan painostuksesta lähdin viimeinkin kisaamaan tokokokeeseen. Jännitystä ei ollut ilmassa, ainoastaan mielenkiintoinen epävarmuus siitä, kuinka Java tulisi reagoimaan koetilanteessa. Yksinkertaisesti viime aikoina se on ollut ihan yli-iloinen, kun on päässyt tekemään kanssani ihan mitä tahansa ilman muita karvakamuja, mutta silti ei voinut yhtään aavistaa mitä tyyppi keksii, kun ikinä en ole tuollaisia karkeloita sille näyttänyt. Parin liikkeen pisteet putosivat ihan turhista asioista, kuten kaksoiskäskyn vuoksi paikallaolon maahanmenossa (normaalisti todellakin menee yhdestä). Luoksetulon pisteet putosivat yhdeksään Javan iloisen haukun vuoksi jne. Tyytyväinen olen, huvitti Javan intoilu kesken kehän ja paikoittainen pelleily, jota ilman olisin ollut kyllä todella puulla päähän lyöty. Mutta joo, on tuosta koirasta vaan moneksi :) Ykköstulos napsahti heti ensimmäisessä kokeessa, joka oli sekä minulle, että koiralle ensimmäinen koe koskaan!

Niin ja joo, mulla on ollut viime aikoina todellinen ilo olla kouluttamassa, kaikissa ryhmissä olen saanut olla todistamassa hienoja onnistumisia. Kaikista paras fiilis tulee juuri silloin, kun ohjaajat uskovat ettei jokin asia onnistu, ja sitten menevät ja tekevät sen kuin ei mitään. Siihen vielä päälle se, että heidän koiransa oppii jotakin uutta, niin riemu on rajaton! Hihii, kuinka kivaa on ollutkaan! :)

——

Ledi on ollut viime aikoina hieman pipi, ruoka ei ole oikein pysynyt sisällä jne. Vein sen Viikkiin viime to, jossa Lediä nesteytettiin ja tutkittiin. Nyt on saanut ruokaa vain pieninä annoksina ja normaali sapuska tulee menemään taas vaihtoon, jota nyt on syönyt. Ensi viikolla on sapen kontrolliultra, jonka yhteydessä ultraavat ilmeisesti myös massun, että olisiko siellä mahdollisesti mitään… Hyvillä mielin sinänsä voi olla, että koira voi nyt paljon paremmin eikä verikoetuloksista ole kuulunut, joten kaiken pitäisi silloin sopimuksen mukaan olla ok.

Hurrr hurrrr…

Kunnon koiranpentuilme Luxilla tuossa otsikon kuvassa, suloisuus!

Jälleen oli Sarin treenit tällä viikolla ja radan loppu tuotti kyllä päänvaivaa – nyt oli ihan oikeasti hankaluuksia rytmityksen ja luottamisen kanssa, oli jotenkin todella ahdas kohta radan loppuosassa. Vääntöä ja vääntöä, niin kyllä se siitä lähti sitten sujumaan! Palkitsevinta treeneissä oli lienee se, että jäi ajattelemisen aihetta ja opin omasta liikkumisestani uutta. Hetkeen ei ole treeneissä vastaavaa vääntämistä tullut eteen, joten todella positiivisella mielellä lähdin kotia kohti, sillä taas on jotain missä kehittyä! Lux pääsi radalle myös ja teki hyvin samaa ratapätkää mitä Java. Kepit jätin pois ja A:n jälkeen palkkasin, muuten mentiin mm. umpikulmia putkille, putkijarruja, slalomia, niistoja, saksalaista, valsseja, kuljetuksia jne. Tuli todettua, että on se hieno pieni eläin :)

Java on ollut mulle kyllä viimeaikoina selkeästi loukkaantunut, kun on saanut (Java sanoisi: joutunut) vähän lepäillä agilityn kiemuroista ja Lux on treenannut sen sijaan. Eipä ole tyttö suostunut tulla enää samalla innolla autoon, kun on ollut niin varma, että vien vain Luxin halliin… liian fiksu kaveri. Nyt sitten hyppelehti lämppälenkillä onnesta, tuijotti poraten maanisen katseensa syvälle silmiini ja heilutteli häntää todella epänormaalin laajassa kaaressa. Mutta onhan sen kanssa aivan huippua mennä, minun Java, ja siksi haluankin nyt ottaa treenien suhteen sen kanssa iisimmin, jotta tyyppi saa liitää vielä pitkään!

Torstain aamutreenit sujuivat kivasti Jennin ja parsoneiden seurassa, olen tässä treenannut hieman Telma-parsonin kanssa ja on se meininki kyllä aika erilaista verrattuna paimeniin. Olen oppinut kyllä paljon uutta, kun on ollut ihan erilainen koira käsiteltävänä. Yllättävän hyvin meillä on kuitenkin pelannut yhteen ja näissä treeneissä oli erityisen huippua huomata kuinka hyvin Telma luki mm. vastakättä vedoissa jne. Kiva fiilis :) Luxin kanssa otin ekaa kertaa ikinä keinulla sivuetäisyyttä ja en voi ymmärtää kuin tuo oppii niin nopeasti…

Mitäs muuten? Olen aloittanut ajamaan prätkäkorttia, vuosi sitten kesällä olin kyydissä ja totesin sen olevan niin siistiä, että pakkohan se nyt on itsekin päästä ajamaan. Silloin kaverit puhuivat ”aja aja, joo joo, sun on niin ajettava se kortti”, itse en ollut lainkaan varma ajaisinko koskaan, haaveena sen toki pidin. Ja kun kerran haaveet ovat toteuttamista varten, niin tää flikka lähti takaisin autokouluun! Pärrän päällä on tullut istuttua jo muutamia pakollisia tunteja ja poispääsyä tästäkään harrastuksesta ei tunnu olevan, ei siinä mitään, en haluaisikaan. Jotenkin se veri näyttää vetävän sinnekin suuntaan, mutta kun se moottori vaan hurisee niin nätisti! Katsotaan kuin mun käy, että miten helposti/hankalasti saan sen kortin ajettua taskuun asti, koskaan kun en ole fillaria kummempaa kaksipyöräistä ajanut, joten nollista on lähdetty liikkeelle!