Miksi me kaadumme? – jotta oppisimme nostamaan itsemme ylös

Huhhuh, onpas kuluneisiin päiviin mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä, mutta jotenkin ihan hurjan kivaa, kun on ollut paljon tekemistä!

Minulta on kyselty nyt paaaaaljon, että koska Lux starttaa, kuinka valmis se on jne. Iiiiks, kai se kohta jo pitäisi! Kyllä kepit tarvitsee saada vielä varmemmaksi, mutta esimerkiksi avokulmat on hakenut niin nätisti että, Javan kanssa kun ne on olleet ikuinen ongelma…

Sunnuntaina herätyskello soi torkun takia riittävän monesti 6:45 aikoihin, olen totaalisen aamu-uninen, joten ei sovi ollenkaan tuo aamutuimaan kisoihin (tai yleisesti mihinkään, ainakaan ilman suuria ongelmia) lähtö minulle. Klo 8:00 oli ensimmäinen startti ja nukkumaan pääsin tätä edeltävänä yönä vasta noin kolmen maissa, hyvällä sykkeellä silti vedettiin! Ensimmäinen rata kaatui omaan mokaan, taas se yksi kuuluisa askel takaakiertoon lähetyksessä, niin olisi ollut nolla siinä. Seuraavilta radoilta molemmilta nollat ja voitot. Hieno Java! Vähän hypärillä oli havaittavissa ohjaajan osalta sekoilua, mutta ei näyttänyt sitten sen enempää haittaavan. Opinpahan taas lisää! Hyvä kisapäivä kovasta väsymyksestä huolimatta, jonka jälkeen painelin vielä Tiinaa Kirkkonummelle moikkaamaan. Oli kivaa, kiitti :)

Yhdessä välissä jäähkälenkin lomassa kävin Ojangon kentällä treenaamassa Luxin kanssa puomia ja keppejä. Toimi! Täytyy viikolla ottaa tavoitteeksi pyörähtää hallilla pari kertaa tutkailemassa Luxin osaamista.

Mulla on ollut nyt muutamia pentuja ryhmissä ja on kyllä tosi kivaa katsella, kun tyypit edistyy ja aika aloittelevat ohjaajatkin alkavat päästä jyvälle. Suuria onnistumisentunteita näin kouluttajan näkövinkkelistä, aina innolla odottaa seuraavia treenejä. Ja muutenkin, tosi kiva nähdä entuudestaan tuntemattomiakin koiria, joilla monista olisi kyllä paikkansa kisakentillä haastajina.

Eikä mun mp-kuume ole haihtunut tietenkään mihinkään, alan miettiä jo kaikenmaailman motocrossia ja enduroa. Haaveilen jo toisesta pyörästä tuommoisen katukiiturin lisäksi, landelle pitäisi saada semmoinen joku crossipyörä, jolla voisi vetää ympäri peltoja, mökkitietä ja metsäpolkuja. Joo, hahhah! Kyllä se vauhti siellä veressä vaan virtaa ja eihän sitä poiskaan saa, hölmö tyttö :) Tässä tämä taas tällä erää, palailen jälleen astialle!

Treenaamassa

Otsikkokuva, illalla on kivaa ajella!

Koiramaisempiin aiheisiin siis, kuten lupasin! Olen tässä pariin otteeseen käynyt tyhjentämässä päätäni hallilla. Pitäisi ihan oikeasti nyt treenata tuota Luxia, kun on enää ihan pienestä kiinni, jotta sen kanssa voisi lähteä kisoihin. Puomi kaipaa edelleen vahvistusta, mutta sitä nyt voi vahvistaa kisaamisen ohessakin, hankala on vaan treenata sitä, kun usein hallillamme puomi on kasattuna jonnekin sivuun. Painaa aika paljon ja yksinkös raahaat sitä sitten siinä… 12 keppiä menee  radassa, ja suhteellisen hyvin löytyy myös eriasteiset kulmat, mutta varmuutta yleisesti suoritukseen kaivataan lisää. Keinua ollaan myös treenattu sen liidon takia vähän enemmän, ja aika nätisti Lux haki viime treeneissä suoraan päähän vaikka jäin taaemmaksi.

Javan kanssa tein pienen ratatreenin, joka sisälsi erilaisia tekniikoita sekä hiukan luukuttamista. Tein mm. yhden mielenkiintoisen valssipätkän, jossa oli kaksi pitkää valssia ihan peräjälkeen ja hämyhyppyjä siellä täällä, putken vastakkainen pää, kepit ihan siinä lähellä ja putken kautta avokulmaan. Oli aika huisin hauskaa ja haasteellista pyöritystä, näitä lisää! Kukaan ei varmaan oikeasti hahmottanut mitä teimme, mutta kivaa oli!

Itselleni meinaa flunssa iskeä, jota vastaan olen taistellut tässä kaikin tavoin. Salilla ja juoksulenkeillä käynti on hieman keskeytynyt, kävin mä yksi päivä vähän pumppaamassa painoja, mutta hengästymiseen asti en ala vielä tehdä mitään, ettei ilkeä pöpö saa yliotetta minusta. Pöhhhh…

Haaveilija

En nyt sitten taas tiedä, että kuinka moni on innostunut jakamaan tämän kanssani, mutta toivottavasti joku edes hiukan samaan asiaan hurahtanut tyyppi löytyisi lukijoistani! Olen aivan koukussa moottoripyöriin ja ajamiseen, ettei kyllä ole tästäkään harrastuksesta ilmeisesti poispääsyä. Ajotunneillakin tuli kommenttia, että ”taitaa olla vauhti veressä”, ja joo, lähtisin kyllä tämän allekirjoittamaan. Ne käsittelytehtävätkin oli mun mielestä loppujen lopuksi tosi kivoja, vaikka ensin jännittikin, että opinko ikinä hallitsemaan koko laitetta, koskaan kun en ole ajanut muuta kaksipyöräistä kuin fillaria. Loppupeleissä ajoin sitten ”isommalla” pyörällä koko roskan ja näin mulla on kortissa rajoittamaton A. Niiiiin mahtavuutta.

Saatan olla hullu näine innostuksineni, mutta tällä mennään! Ajamisen innostus alkaa kohdistua jo myös radalle, vähän erilaiselle radalle kuin agilityssa. Pääsisi testailemaan kaarreajoa suuremmassa mittakaavassa, sekä uusia käsittelyharjoituksia, ja mikäs olisi sen parempaa, kuin pistellä menemään omalla pyörällä.

Ja koska olen aika sporttisista asioista ja vauhdista pitävä tyyppi, niin pyörän olisi ehdottomasti oltava jollain tavalla tosi cool ja virtaviivainen. Eräänlainen pituusrajoite on kyllä matkassa mukana pyörävalintojen suhteen, näillä pituusmitoilla ei ihan minkä tahansa pärrän selkään kiivetä ilman, että vain päkiät yltävät just just maahan. Pystyy silloinkin hyvin ajamaan, mutta hallittavuus esim liikennevaloissa olisi varmasti mukavaa. Taitaa olla kaikenmaailman madallukset edessä. Kaikesta huolimatta haaveilen jo vähän isommasta mp:stä, Honda CB 600f Hornetista. Yhä hullummaksihan tämä tästä tuntuu näköjään menevän…

Tuo valkoinen olisi kertakaikkiaan upea (alan kuulostaa omituiselta…), paitsi nuo kullanväriset osaset ovat ehkä turhan prameat mun makuun, voitaisiin mennä vaikka hopean värityksellä. Mutta on tuo mustakin kyllä tyylikäs :)

 

Joo, voisin puhua aiheesta ikuisuuden, mutta nyt taidan hiljentyä tältä osin… Palaan ensi kerralla sitten maan pinnalle  ja koiramaisempiin juttuihin.

Lenkillä Haltialan ja Paloheinän maastoissa

Heippa! Keskiviikkona suuntasin oman lauman ja ystäväni Mariian + hänen koiriensa kanssa kyseisiin maastoihin lenkille. Koirat saivat juosta ihan vapaasti, eikä ihmisistä tarvitse kummemmin välittää. Peltoja, metsiä ja halutessa myös kävelyteitä, niin jees! Oli vieläpä oikein nätti ilma, kun pääsi päiväsaikaan ulkoilmaan. Lisäsin myös Kuvat -linkin taakse Luxista uusia agilitykuvia viime viikolta, kuvaajana toimi mein hovikuvaaja Tiina Jurvakainen, suuri kiitos jälleen näistä! :)

Lux ja Ledi

LediLedi mahtavuus <3

Muru, Redi ja Lux miettimässä kuinka oja ylitetään

 

Uusia juttuja!

En nyt ole ihan vakuuttunut näiden kuvien laadusta, ja uskon ettei kovin moni muukaan, mutta idea lienee tulee selville! Elikäs, oon unohtanut ihan kokonaan päivittää meidän hienosta uudesta vaatetuksesta kuvia, joten tässä alla on pari kuvaa. Luxin takin ja mun pipon on tehnyt Alisa Kaukio, kiitos kovasti näistä! Pipossa on vielä se kiva ominaisuus, että jos ei halua logo päässä kulkea, niin pipon voi kääntää ympäri, jolloin se on ihan perus musta ilman mitään kuvia!

Eilen olin Luxin kanssa Niinun treeneissä, ja oli kyllä kivaa. Hienosti tyyppi teki vaikka ja mitä, mulla on vaan paha tapa varmistella joitain kohtia, mutta paremmaksi niitäkin saatiin. Lux osaa yllättävän paljon, jää suorittamaan esteitä itsenäisesti ja siihen voi luottaa jo tosi hyvin. Enemmän mun pitäisikin jättää sitä tekemään yksin, kun kestää sen niin hyvin, omalla sijoittumisella tekee luonnollisesti paljon. Olin mm. tosi iloinen A:n jälkeisestä takaakierrosta, ei mennyt suoraan edessä olevalle hypylle, vaan luki hyvin oikealla olevaa takaakiertohyppyä. Jee! Puomikin otettiin radassa, palkkasin vaan siihen loppuun. Keinulta veti lentokeinun, ekaa kertaa ikinä, vähän hypähti sydän… treenaamme siis tätä.

Ai niin, Javan kanssa otimme kolme starttia lauantaina. Oli kyllä kiva fiilis kisata, Javan kanssa on vaan niin ihana mennä. Tulosrivi: nolla (sija 2.), hyl ja 5. Hyl rata alkoi aika nätisti vaikka olin vähän myöhässä käännöksissä, olin jotenkin ihan pihalla. Ei se videolta niin pahasti näy, mutta kuitenkin. Pitihän se hyvä rata sitten itse hyllyttää putken väärään päähän, valssasin A:n jälkeen, vaikka ei minun mitään sellaista pitänyt tehdä, hahhaa! Viimeisellä radalla tuli alas rima, Java rojahti suoraan sen päälle, muuten oli hyvä pätkä. A:han jäi tosin parantamisen varaa, mutta en ota ressiä. Kokonaisuus hyvä, ja oli tosi kivaa, kun sain ei agilitya harrastavan ystäväni seuraksi kisoihin siitä huolimatta, vaikka lähtö oli jo 7:15… ei sovi mulle tuollaiset herätykset, nukkumatti on niiiin kylässä aamuisin. Videoakin löytyy, isken niitä myöhemmin!

 

Tässä näitä kuvia:

Lux on niin onnellisen näköinen, että morjes…

Tätä kuvaa olen muutaman tovin miettinyt, onkohan tuo korva Luxin tapa näyttää keskaria..?

Ja sitten pipo…