Pienen pieni potilas

Huhhuh, jopas on ollut mielenkiintoiset kaksi viikkoa… Ei hyvää, ilman huonoa, vai? Matkaan on siis mahtunut todella suuri annos positiivisia asioita, mutta myös aika pysäyttävä kokemus.

Olin hetken jo miettinyt, ettei Lux ole ollut aivan oma itsensä. Kuukausi tai pari sitten sen vatsan kanssa oli ongelmia (on ollut todella terve ja rautamahainen koira) ja aina ”ilman” syytä sama homma uusi. Ajoittain parempi ja ajoittain taas ei. Agilitya ei olla onneksi tehty kuin muutama kerta ja nekin treenit jäbä on vetänyt niin täysillä kuin on kyennyt. Tammikuun toisen viikon tiistaina ihmettelin treenien loputtua, kun Lux kävi vain nukkumaan hallin lattialle, se oli ihan poikki, enkä voi todella sanoa treenanneeni liikaa. Normaalisti juoksentelee ympäri hallia, leikkii ja vinguttelee leluja, hyppii itsekseen tai juoksee putkia. Ei silloin.

Aloin laskea kuluneita viikkoja 1+1 ja monia asioita tuli mieleen. Parin viikon sisään Lux oli alkanut selkeästi oireilla kipujen vuoksi, jota en ole osannut ajatella ennen kuin vasta nyt. Lux saattoi olla nukkumassa kerällä ihan tyytyväisenä ja sitten alkanut hetkessä täristää takapäätä, juossut huoneen toiseen päähän ja mennyt ”kumarrusasentoon”. Ajattelin aluksi että hehheh, onpa hauskaa, silloin kun siitä puuttui tuo tärinävaihe ja äkkinäinen paikan vaihto. Se siis saattoi vain viettää tovin aikaa tuossa asennossa. Nyt yhdistän sen, että on selkeästi helpottanut oloaan kipujen suhteen tuolla tavoin.

Viikon parin sisään Luxin ruokahalu katosi täysin, se laihtui hyvin nopeasti ja menetti sitä myöten kaikki lihaksensa. Siitä tuli myös masentuneen voimaton. Käytännössä tuon pahimman viikon se vain nukkui, eikä jaksanut aina pitää silmiään auki edes hereillä ollessaan. Mietin, että missä mun elinvoimainen, jäntevä, lihaksikas, elastinen, iloinen, energinen, leikkisä ja hulabaloo koirani on. Se oli vain varjo siitä…

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä (edelleen puhutaan tammikuun toisesta viikosta) valvoin pitkään ja katselin Luxin vointia. Torstaina aamulla päätin, etten vaan enää pysty katsomaan sitä, vaikka ajoittain olikin vähän pirteämpi. Soitin Herttoniemen eläinlääkäriasemalle ja Lux otettiin samana päivänä heti tutkimuksiin, siltä otettiin laajat verikokeet ja pari röntgenkuvaa koko koirasta, päästiin kuitenkin kotiin. Perjantaina aamulla tuli soitto, että koira pitäisi tuoda tippaan ja ultraan, Lux jäi sinne hoidettavaksi ja minä lähdin odottelemaan puhelua. Myöhemmin tuli soitto, että ultrassa on havaittu jotakin omituista sapen ja suoliston alueella, ja suositus olisi lähteä Luxin kanssa tehohoitoon Viikkiin. Epäily oli suolen tunkeutuminen ”itsensä” sisään.

Viikissä Lux ultrattiin toistamiseen ja otettiin uudet veriarvot. Iski aika kovaa vasten kasvoja mahdollinen kasvainepäily… tuo koira on kuitenkin vasta vajaa kaksi vuotias. Sinne se jäi hoidettavaksi yön yli, perjantaina aamulla vietiin laajaan ultraukseen ja puhelun jälkeen Lux lähti valmistautumaan leikkaukseen. Jännitin ihan hulluna, kun ei tunteihin kuulunut mitään ja yritin vaan rauhoittua, että okei joo, se saattaa olla myös ihan positiivista, jos mitään ei kuulu. Olin luonnollisesti todella helpottunut, kun sain kuulla leikkauksen menneen hyvin. Ohutsuoli oli tunkeutunut paksusuolen sisään ja siinä lähimain ilmeisesti oli havaittavissa muutoksia, myös sappi tyhjennettiin nesteestä (ei hitto tätä shelttien ongelmaa, kuin monella on tätä?? löytyy tyyliin sivulöydöksenä, kuten Ledilläkin).

Huhhuh, aika hurjan rankaksi meni. Onneksi vein Luxin lääkäriin, se on koira joka ei näytä kipua ja tsemppaa viimeiseen asti. Nyt se oli vain niin väsynyt, ettei kyllä todellakaan ollut kunnossa. Olen huipputyytyväinen etenkin Herttoniemen eläinlääkäriaseman toimintaan, kun homma alkoi pelata heti kerrottuani kaikki mahdolliset oireet. Jes, tuli oikeasti luottavainen fiilis! Halpaahan tämä homma ei ole, ihan käsittämättömiä määriä sitä voikin palaa rahaa parissa päivässä. Suosittelen oikeasti vakuutusta kaikille, en enää itse vaan voisi elää ilman. Sitä helposti ajattelee, että nuori koira, mitä sille voisi käydä, mutta kaikenlaista aina voi sattua ja tapahtua.

Tästä lähtee toipuminen, toivottavasti joskus vielä Luxin rakastamille agilitykentille, mutta ensin hoidetaan pikkujäbä kuntoon ja sen jälkeen katsellaan mihin elämä kuljettaa! Positiivisin mielin kuitenkin! Mahdolliset lääkitykset toki vievät mahdollisuuden kisauraan, mutta sitä täytyy murehtia vasta sitten, jos on ikinä ajankohtaista.

Nyt potilas voi hyvin, on toipunut ihan hurjan nopeasti kun miettii, että leikkauksesta on vasta noin viikko. Nyt se on täynnä energiaa ja elämäniloa, se söisi kaiken mitä eteen tulee ja olisi mielestään valmis jo nyt kiitämään radoille. On ihanaa katsoa taas sitä iloista pientä koiraa! :) Mutta se tärkein, te joilla terve koira, nauttikaa oikeasti siitä, että voitte harrastaa, kilpailla ja elää normaalia arkea!

Väsyneet silmät… 

Vuoden ekat treenit

Taas on käyty hallilla hetken tauon jälkeen. Treenasin vain Luxin kanssa, sillä Java saa olla alkuvuodesta nyt hiukan tauolla. Eilen oli kyllä tosi hyvä treenipäivä, jäi oikeasti hyvä mieli ja fiilis päälle, jes, me ollaan edistytty! On todella rasittava tunne junnata paikoillaan, itse ei kehity, koira ei kehity… argh. Mutta nyt on taas tapahtunut kehitystä ja motivaatiokin sitä myöten sujahtaa selkeään nousuun.

Luxin puomi oli parempi kuin koskaan, juoksupuomi oli varma ja vauhti kiihtyi, pysäytyksessä vauhtia oli paljon paremmin kuin viimeksi. En käsitä miten kuuliainen tuo koira voi olla… vähän lähtisin veikkaamaan, ettei Javan kanssa tällainen homma pysyisi lapasessa. Se hilaa persustaan joka paikassa, lähdössä yms., eikä pysy ollenkaan nahoissaan. Lux istuu käskettäessä kuin tatti ja sisäistää asioita hyvin nopeasti. Java vaan riehuu ja sekoilee, mutta juuri siksi siitä niin paljon tykkäänkin, siitä raivosta ja hullun kiillosta silmissä. Minun Java :) Vaikka aina sille saakin jutella ennen rataa kaikenlaista ”kuuntele” tms., että kasailee itseään.

Pitkästä aikaa tein vähän tekniikkaa ja Lux teki pidemmässä pätkässä mm. tiukempia takaaleikkauksia. Ikinä ei olla tuollaisia tehty kuin yhdellä hypyllä, joten meni kyllä hienosti siihen nähden. Pakko oli ottaa paristi myös pussi, kun kisoissa sieltä oli Luxin ylläri haastavaa löytää ulos… näissä treeneissä toimi hyvin!

Alla kaksi Luxin treenivideoa, toinen nyt viime treeneistä ja toinen, joka on kuvattu elokuussa 2012. Elokuun videossa Lux treenaa pelkästään puomin alastuloa pysäytyksellä ja juosten.

Mukana myös tuossa alhaalla parson Telman video joulukuulta(?). Olin Univet-areenalla kouluttamassa, ja siinä samassa treenasin Jennin puolesta Telman. Oli kivaa :)


LUXIN ENSIMMÄINEN TREENI VUONNA 2013

 

LUXIN PUOMI ELOKUUSSA

 

TELMA

Treenasin LuJaa (hehheh…)

Kuten tuossa jokin tovi sitten hölisin, että laitan videoa kuluneista treeneistä, niin täältä pesee sekä Luxin, että Javan treenivideoa! Tervemenoa katselemaan :)
Tuon Luxin videon loppuosaan jätin äänet, jotta voi kuulla kuinka Lux erottaa erilaisilla käskyillä juoksun ja pysähdyksen puomilla.

JAVA

 

LUX

Luxin depyytti

Hyvää uutta vuotta! :)

Noin, nyt on korkattu Luxin kisaura ja olipas se ihan hurjan jännää! En YHTÄÄN osannut arvioida, kuinka homma sujuu ja jännitti yllättävän paljon (koskaan kun en ole kisannut… hahhaa)! Rehellisesti sanoen nuo oli ensimmäisiä pidempiä ratapätkiä mitä ollaan Luxin kanssa menty. Me startattiin sekä agi- että hyppyrata, ja nämä olivat tosiaan Luxin ensimmäiset viralliset skabat. Ja tarvitseeko edes mainita, että miniksihän se mitattiin :P

Oli kyllä havaittavissa kokemattomuutta, todella… paljon epävarmempaa menoa kuin on treeneissä saatu aikaan. Hypäriltä tuli 10vp, Lux tuli pussista ulos (ööö?) ja kepeiltä kielto (olis tarvinnut antaa koiran hakea ensin, kun ite ryysää…). Agiradalta tehtiin nolla ja 2. sija, keinulla pidin hetken ja juoksu-A oli hyvä, mutta A:lle meno jostain syystä kovin epävarma. Kepit ja pussikin meni ;) No niin, mutta siinähän se oli ja ylitin tavoitteeni. Tarkoitus oli aloittaa vasta nyt tammikuussa, mutta mitäs sitä enempää pitkittämään, kun kyllä tuo voi jo kisata. Varmuutta kaivataan kyllä lisää, tosin epävarmaa menoahan se on aina nuorilla koirilla. Vauhti ei ollut samaa mitä treeneissä, eikä se ole vielä lähelläkään sitä, mitä mahdollisesti joskus tulee vielä olemaan. Tässä kohtaa Java ja Lux eroaa kyllä kuin yö ja päivä, mutta ehkä urosten ja narttujen ero on suht usein niin, että urokset kehittyvät hitaammin. Ainakin Java oli jo tosi valmis kropaltaan jo alle vuotiaana ja Lux kehittää itseään selkeästi vielä jonkin aikaa. Mutta olipas hauskaa, olin todella innoissani kun pääsi starttaamaan uuden koiran kanssa!

Sunnuntaina illalla hurautin jälleen Ojankoon, oli Javan vuoden vikojen starttien vuoro. Hypärille tuli ihan tajuttoman kiire, oltiin lämppälenkillä, kun kuulutettiin ”Java valmistautuu”. Huhhuh…! Tuli pikkuisen kiire, tyrkkäsin Jennalle nuo pari muuta omaa koiraa, juoksin halliin ja samalla kaikki takit yms pois ja jo pitikin seuraavana mennä radalle. Kai tässä tekemisessä sitten joku rutiini on, kun sieltä nolla pystyttiin tekemään ja vielä suhteellisen sujuva. Harmitti vaan Javan kaatuminen putkessa, oli ihan rähmällään ja keräili itseään vielä noin 5m kaatumisen jälkeen… Sijoitusta en muista, mutta vei todella paljon aikaa tuo kaatuminen. Taas on fysiokeikka edessä, Java vetää niin helposti itsensä jumiin ja lisäksi vielä ulkona tuo teiden liukkaus tuo oman osansa, kun vähän väliä lähtee tassut alta. Höh!!

Tässä Luxin 1-luokan agilityrata.


Javan hyppyrata

Ne treenivideot seuraa myöhemmin perästä…