Lux treenaa

Eilen oltiin Luxin kanssa Juhan treeneissä, ja oli kyllä tosi jees! Ensin mietin, että mitähän koko hommasta tulee, kun en niin tunne vielä kuitenkaan tuon koiran osaamista ja parin kuukauden toipusmistauko leikkauksestakin on pohjalla. Rata sisälsi paljon päällejuoksuja, saksalaisia, takaakiertoja jne., ollen sama rata mitä treenasimme Javan kanssa maanantaina.

Menimme rataa pätkissä, sillä kepeillä on mm. vielä etenkin tauon jälkeistä epävarmuutta. Ekat kahdeksan estettä vedettiin kuitenkin puhtaasti, enkä jotenkaan voi ymmärtää miten nätisti Lux luki takaakiertopersjättöjä ja valsseja… Olen oikeasti ihan ällikällä lyöty :P loppuradan päällejuoksut ja saksalaiset oli kanssa tosi hyviä, Lux on vaan ihan järjettömän kuuliainen ja sillä on jo nyt ohjaaja- ja estehakuisuus hienosti balanssissa. Varmuutta ja vauhtia tulisi saada vain lisää, mutta sitä on onneksi tullut kokoajan.

Kivoja kommentteja saatiin, joiden pohjalta on hyvä katsella rennosti tulevaan. Teknisesti Lux on jo taitava, ja koulutuksellisesti olen saanut juuri ne asiat kuntoon, mitä olen hakenutkin. Mm. se miten Lux lukee valsseja ja kääntyy, on ihan perusjuttu, joka on ollut alusta asti vaatimuslistalla koulutuksen suhteen. Haluan, että koira todella käyttää kylkeään kääntyessään ja kokoaa itseään hypyille ohjaajan pienemmästäkin rytmityksestä.

Hassua jotenkin, mutta luotin Luxin osaamiseen näissä treeneissä vähintään yhtä paljon kuin Javaan. Vaikka Java on jo kokenut koira ja Lux nuori, niin on Lux kyllä paljon helpompi ohjattava. Se vain lukee mun ohjausta niin hyvin ja pienistä vihjeistä tekee radalla pyynnöt loppuun, vaikka olisin jo menossa seuraavaan mestaan. Javan kanssa saa olla tosi tarkka tai muuten se saattaa syöksyä mun perään :P näissä treeneissä kyllä hienointa oli ehkä se, että Juha pyysi kokeilemaan pariin saksalaiskohtaan sellaiset persjättö-/sokkariohjaukset, jotka mielletään usein epäloogisiksi. Lux vaan nätisti luki ne, ei onnistuisi Javan kanssa ikinä… Mutta vähänkö jäi hieno fiilis, että noinkin voi tuon koiran kanssa tehdä! Hihii :)

Alla Luxin eilistä, ja Javan viime viikkoista treeniä.

Lux

Java

Ledi 10-vuotta ja Turussa kouluttamassa

Ledi täytti 20.2. pyöreitä vuosia, ja on aika hurja juttu, että se on ollut minulla jo 10-vuotta. Kaikenlaisesta on pieni koira selvinnyt, tapellut sairauksien kanssa ja voittanut ne tahdollaan elää. Onneksi pääsi silloin aikoinaan Bernin eläinsairaalaan hyvään hoitoon ja palautui siellä takaisin elävien kirjoihin. Ledi on pieni taistelijakoira, joka sinnittelisi kiinni elämässä varmasti vielä harmaahapsisena, makuaistittomana, sokeana ja kuuronakin kaverina, mutta onneksi sen vointi on ollut kaikkea muuta kuin tuota.

Ledi on itsepäinen eläin, kokeilee välillä rasittavuuteen asti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se käyttää hyväkseen kaikki tilanteet joissa on mahdollisuus päästä ns. niskan päälle ja näin ollen se on aika haasteellinen koira, jonka tempauksia voi onneksi ottaa ajoittain myös huumorilla. ”Miksi olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?” Niinpä… Kaikesta omituisuudestaan huolimatta se on saavuttanut suosionsa mm. kavereideni joukossa, Ledistä pidetään kovasti :) Onnea hölmölle pappraiselle! <3 Viikko sitten sunnuntaina vietin päivän ATT-areenalla agilitya kouluttaessa ja oli kyllä kivaa. Kouluttaminen antaa oman osansa lajissa kehittymiseen, kun pääsee näkemään erilaisia ohjaajia ja koiria. Ratapohjaan hain monipuolisuutta ja haastavuutta, unohtamatta onnistumisia. Halusin nähdä ihmisten rytmitystä ja luottoa omaan ja koiran liikkumiseen. Saatiin mielestäni tosi hyviä juttuja aikaan! Kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille mukavasta päivästä! :) Tänään oli aika erilaiset, mutta antoisat treenit. Fysiikkaharjoittelua ja lajiharjoittelua tekniikan sekä ratatreenin merkeissä, aikaa näihin kului noin kolme tuntia. Loppuajasta rataa juostessa tunsi todella tehneensä, ja taisinpa heittää suoran putken kohdalla jonkinlaisen ukeminkin, kun painoi treeni sen verran jaloissa... Eli kaaduin, hah, mutta kivaa oli! Kiitos, Juha ja Anna!

Treenaamassa

Luxin leikkauksesta on kulunut nyt noin kuukausi ja on pikku-jäbä kyllä aivan entisellään, mahtavaa! Aika varovasti olen liikunnan suhteen ottanut, vaikka viikko pari sitten tuli jo eläinlääkäriltä soitto, patologin tulokset ja lupaus normaalin arjen elämisestä sai alkunsa. Paton tuloksissa ei ollut havaittavissa mitään huolestuttavaa, kuten kasvainmuutoksia. Jipii! Epäselväksi tosin jäi mikä suolen tuppeuman oli aiheuttanut, jotain kroonista vai ei, mutta ihan en usko mihinkään kroonisiin juttuihin Luxin kohdalla. Treeneihinkin saisi koira jo palata, mutta vähitellen ajattelin lähteä kohti kenttiä, kun ei tässä mitään hätää ole.

Luxin taukoillessa tauotin myös hetken aikaa Javaa. Pitäisi soittaa sille ajat lihashuoltoon, sillä eilisen illan treeneissä oli kyllä havaittavissa suurta kankeutta treenin loppupuolella, vaikka ei taidettu juosta rata kuin 2-3 kertaa. Itse treenit meni kivasti, myös siihen nähden, että kuka käskee vetää ~40min lihaskuntotreenin just ennen agilitytreenejä… ööö? Äly hoi, todella hapoille meni jalat… :P Kivaa oli, ja kivaa oli myös se, että lämpötila ulkona oli nollan tienoilla, joten lämpät ja jäähkät meni mukavasti jäätymättä. Kivaa oli Iinaakin nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lähden päiväksi Turkuun kouluttamaan, odotan jo innolla! :) Saan matkaseuraksi ystäväni, joka viettää päivän Turussa oleillen ja lähtee sitten illemmalla kyydissäni takaisin kohti Helsinkiä. Matkaseura on aina kovin pop!

 

Uudet ja piristävät tossut, kelpaa juoksennella!

 Ollaan käyty valloittamassa laskettelurinteitä lautailun merkeissä. Tänä vuonna kävin ekaa kertaa Messilässä, oli tosi jee! :) Kuva hämäyksen vuoksi Vihdistä.