Luottokuvaaja

Heips!

Kaikenlaista luottohenkilöstöä on tarttunut mukaan tässä matkan varrella. On luottoystävää, luotto prätkäkuskia ja luottokuvaajakin löytyy.

Nyt meidän luottokuvaaja on perustanut otoksilleen tällaisen gallerian. KLIK! Oli väistämätön pakko tiedottaa asia, sillä Tiina ottaa niin upeita kuvia, eikä ainoastaan vain koirista. Tänä kesänä meni minun mallina olon neitsyys ja hahhaa sitä touhua, kun ei ihan rutiinilla irtoa kaikenmaailman koikkaloikat! Kivaa oli, ja lopputulosta tuijotellessa tuli mietittyä, että oonko mää tuossa!? Tässä mm. Luxin, Ledin ja Javan ihan oma galleria :) KLIK!

Alla olevat kuvat ottanut siis Tiina Jurvakainen.

970075_10200836551389043_1397217476_n
1013480_10201135838831042_2130411652_n

Piirinmestaruudet vm. 2013 ja asiaa Ledin tilanteesta

Heips! Pari viikonloppua tuossa oli ja meni, paljon olikin ohjelmaa ja jatkuvasti on oltu menossa! :)

Java kanssa kisasin viikko sitten sunnuntaina Kivikossa pari starttia ja siinä ohessa HSKP:n agilityn piirinmestaruudet. Radat olivat tosi kivoja kumpainenkin, piti olla ajanhermolla ja sai tehdä töitä kokoajan. Molemmilta radoilta nollavoitot ja osallistujia kummassakin kisassa yli 60! Ratojen yhteistulos muodosti piirinmestaruuskilpailun, jonka Java meni ja voitti senkin… Mahtava koirimus! Nyt kirkastimme sen vuoden 2011 PiirM-mitskun! :) Olen kyllä todella iloinen siitä missä kunnossa tuo koira on nyt ollut. Olen nyt pitänyt sen kanssa treenitaukoa elokuun alusta lähtien kisaputken vuoksi, saa vähän ottaa lepoa viikolla. Luxiin olen nyt aika paljon keskittynyt, sillä sitä työsarkaa kyllä riittää ^^

 20130908_4MG_1876Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2279Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2275Kuva: Jukka Pätynen

Olen tänä vuonna kisannut max. kaksi rataa per päivä/ koira, mutta nyt lauantaina otin Javalle kolme starttia, kun niitä nollia olisi kuitenkin tehtävä. Kolmesta radasta juoksimme kaksi nollavoittoa. Lauantaina oli Luxin vuoro päästä kirmaamaan, ja ensimmäiseltä radalta napsahti jo tutuksi tullut 5., takaaleikkaus kepeille, jota ei jostain syystä vauhdista kestänyt . Meni kyllä oikein sisään, mutta taipui vasta kolmosväliin. Nää on näitä nuorien ja kokemattomien koirien juttuja! Voitti se silti…. Ja juoksi hienon puomin. Toiselta radalta myös tutuksi tullut väärälle esteelle meno, lähti multa lapasesta lukemaan jotain hyppyä aika lähellä putken suuta. Muuten ihan kiva rata tämäkin! Olen kyllä tyytyväinen mun pieneen lurjukseen :)

Ledistä sen verran, että koira on nyt ollut aika kipeä. Kontrollissa käytin viime viikolla ja eipä siellä sisuskaluissa oikein mikään ole muuttunut parempaan suuntaan. Sapessa sakka lisääntynyt, pernan muutokset lisääntyneet, haima-arvot ja albumiinit koholla ja lisäksi löydettiin myös uutta, suolisto on laikukas ja löytyy myös turvonneita imusolmukkeita. Ruoan imeytymisen kanssa on ongelmia, ja muutenkin sen kanssa, että mitä tuo pappakoira kestää syödä ilman, että sen vatsa oireilee. Nyt mennään todella pelkistetyllä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tässä tapahtuu… :/ pirteä se on yleisesti, mitä nyt välillä vähän uupuneen oloinen, mutta ruoka pitäisi nyt saada imeytymään kyllä, kun painoakin on tullut pari kiloa jo alas… :(

Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !

Treenejä & kisoja + videoita

Lux pieni koiranpoika on nyt noussut 2-luokkaan. Puoli vuotta se ehti olla kisatauolla ennen uutta aloitusta. Vuoden alussa Lux sai ensimmäisen nollansa ja sitten joutui sairaslomalle. Tuusulassa starttasimme ensimmäisen kerran tauon jälkeen ja tuloksina luva luokkavoitolla ja hyl. Kesällä pari starttia ja pieniä virheitä. Elokuussa uusi yritys viimeiseen 1-luokan nollaan ja tulihan se sieltä, Lux voitti luokkansa ja sai palkinnoksi matkakokoisen pallogrillin, jonne mahtuisi varmaan itsekin sisälle… Pohdin jo, että meinaakohan se kokata mulle, kun seuraavasta startista voitti sitten leipäveitsen..?

luxserti2lkUnohtui kasata se pallogrilli tuohon viereen… ja ruusuke on oikeastikin aika jättimäinen. Not.

Treenattavaa on vaikka ja kuinka, tosin treenimäärään ja ikäänsä nähden Luxilla on jo aika hyvin este- ja ohjaushakuisuus balanssissa. Välillä tuntuu ihan epäloogiselta mennä Luxin kanssa, kun on tottunut Javan pikkutarkkuuteen ja herkkyyteen… Tosin maanantaina tuli todettua treeneissä, että estehakuisuutta on tällä hetkellä välillä turhankin paljon. Pitää nyt palata maanpinnalle ja vahvistaa mm. kuljetuksia ja käteen tuloa, ettei lähdetä lukemaan rataa ohjaajan selän taakse. Eiköhän me taas pian pysytä maskotin kanssa samalla radalla!

Kontakteista sen verran, että olen todennut, ettei yksikään mun tulevista koirista enää pysähdy A:lle. Puomin varmasti opetan pysäyttämällä vielä jollekin, riippuen kyllä täysin koirasta, mutta on juoksukontaktit kyllä vaan ihan huikiat, kun itsellään ei katkea ohjauksen rytmi ja voi vaan painattaa menemään. Sopii minulle ohjaajana ehdottomasti paremmin. Toki juoksupuomi tuo myös omat haasteensa ja vaatii oikeasti kärsivällisyyttä kouluttaa… Harmailta hiuksilta ei ole kyllä säästynyt.

Takaisin kisalöpinöihin. Muutama 2-luokan startti ollaan ehditty jo pyyhältämään Luxin kanssa, pieniä virheitä… mm. Syysskaboista ensimmäinen rima, muuten rata sujui sitten ihan kivasti. Toinen rata olikin vähän vaikeampi 2-luokan pätkä, 3-luokan tasoinen. Lux lähti liukkaasti puomin sijaan A:lle. Keinulta oli aika paha poistuminen takavasemmalle puomin alle suoraan putkeen, josta kepeille loivaan avokulmaan. Ihan jännä rata kyllä, sai taas tietoa mitä treenata :)

Javan kanssa kisasin samana päivänä Syysskaboissa kaksi kisaa, ensimmäiseltä radalta nollavoitto parin sekunnin erolla seuraavaan, tunsi kyllä, että sai juosta… Harmi, kun puhelimesta loppui tila kesken, joten rata ei tullut kuin puoliväliin asti videolle… Hö. Toiselta radalta aivan kaaosmainen hyl, joka ei kuitenkaan jäänyt varjostamaan mieltä. Pakka hajosi jo melko alkupuolella rataa, kun Java lähti A:n sijaan puomille. Alla litania videoita Luxin treeneistä ja kisoista.

Lux treenaa

Luxin 2-luokan startti Syysskaboissa (ensimmäinen rima…)

Lux treenaa lisää

Luxin juoksu/on-off puomi

EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!