Hei, täällä ollaan!

Vihdoin, reilusti yli vuoden tauon jälkeen, annan taas tekstin virrata melko vapaasti.

Elämäni on tällä hetkellä juuri kuten kuuluu, olen todella kiitollinen siitä. Olen katsellut vanhoja videoita erilaisella silmällä ja ymmärtänyt paljon asioita. Tiedän nyt asioita etäämmältä katseltuani mitä agilitylta itse tahdon, kun sen pariin aktiivisesti taas palaan. Tiedän mihin pureutua ja tiedän henkisen kantin olevan tästä eteenpäin entistä tärkeämpi. Agility on henkisen kasvun laji :)

Olen ollut superiloinen oppilaistani, heidän seuraaminen on ollut ihan mahtavaa ja parasta on se, että olen jatkuvassa oppimisprosessissa myös heidän kauttaan. Annan ja saan. Siistiä!

Java on mun kultakimpale ja olen äärettömän onnellinen siitä, että se on tällä hetkellä 10-vuotiaana koirana hyvässä kunnossa. Sen liike on lennokasta ja se on silminnähden onnellinen koira, sillä se ei ole kipeä. Javalle tehtiin iso hammasoperaatio kesällä, kun kaikki eteni sen suussa nopeammin kuin tajusinkaan. Agilityssa Java on aina ollut itsensä jumiin vetävä koira ja viimevuosina se on kaatuillut radoilla aika paljon, joka ei tiedä hyvää. Jokainen sen kaatuminen sattuu minuun aika syvästi, sillä siltä osin Java ei vaan pysy kunnossa. Tunnen aiheuttavani Javalle pahaa ihan vain oman kilpailemisen halun kautta. Treenatahan sen kanssa ei enää oikeastaan voi, mutta toisaalta koiran kokemuksen vuoksi ei ole tarvinnutkaan. Liukkaat putket, monttuiset ja pehmeät hiekkapohjat tai keinonurmet, jotka eivät ole riittävän pitäviä – Javan tassu ei vaan pure niiden pintaan.

Lux on nyt 4-vuotias, se osaa paljon enemmän kuin Java ja kisaa 3-luokassa. Lux on myös kilpaillut yhden SM-joukkuekisan ja se on käynnistänyt AVA-kellonsa. Nykypäivän vitsausten mukaan Lux on ”JO” 4-vuotias, mutta päätin olla ottamatta paniikkia sen iästä ja kilpailutahdista. Lux on kehittynyt kropallisesti hitaasti ja minusta on ollut hyvä antaa sille pienikokoisena koirana aikaa kehittyä. Voi kuulostaa liibalaabalta, mutta minulle koiran hyvinvointi on todella tärkeää ja en vaan VOI tehdä sen kanssa aktiivisesti, jos huomaan, ettei se ole siihen valmis.

Ledi viettää eläkepäiviään vanhempieni luona, se täyttää pian 13-vuotta ja on pysynyt suhteellisen terveenä. Ledillä on erikoisruokavalio sen maksa-arvojen ja vatsan huonon kestävyyden vuoksi. Nyt Ledi voi hyvin ja on saanut painoa paljon lisää, se on melkein jo pullea, mutta ravinnon  imeytymisongelmien vuoksi oikeastaan vain juhlin sitä! :) Onhan se jo väsynyt ja se nukkuu paljon. Silmät harmahtavat ja kuulo on mennyt, mutta ruoka maistuu ja se on innoissaan pidemmistäkin lenkeistä ja jaksaa kävellä ne hyvin. Äitini on ihan paras hoitaja sille! <3

Kunnon kiitollisuuspostaus, mutta olen viimeajat pyrkinyt harjoittamaan sitä, joten ehkä siksi näkyy tässäkin nyt niin vahvasti.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

P.S. vastaus kaikkiin huhuihin: en ole lopettanut agilitya ja koulutan vielä – ehkä suuremmalla innolla kuin koskaan! :)

WAO 2014 ja Merrelin kengät

Heips pitkästä aikaa, kyllä on muutama tovi tässä vierähtänyt!

Pikaiset kuulumiset ja sitten itse asiaan. Eli mitäs meille? Minun alkuvuosi on sujahtanut nopeasti lähinnä työn merkeissä. Arvokisoja on koluttu tässä kevään ja kesän mittaan, mutta itse viralliset kilpailut ovat jääneet vähän vähemmälle.

Luxin ensimmäiset isot kisat olivat toukokuussa Italian Lignanossa, kun lähdimme edustamaan Suomea World Agility Openiin. Kilpailimme siellä Biathlonin (vastaava kuin Suomen SM-kilpailut) ja Gamesin (sisältää karsintaratana toimivan snookerin ja gamblerin, joka on finaali). Pääsimme finaaliin kummassakin kilpailussa.

Biathlonin karsintaradalta tuli yksi kielto, mutta sillä irtosi silti finaalipaikka. Oli tosi mahtavaa päästä juoksemaan finaali, niissä on aina kuitenkin se oma fiiliksensä! :) finaaliradalta teimme nollan, jolla Lux oli kolmas. Yhteistulos riitti kiellon kanssa sijalle 14(?).

Snookerista saimme täydet pisteet ja gamblerissa hyvät pisteet myös. Loppuosa (koira suorittaa itsenäisesti rataa ohjaajan ollessa merkityn alueen toisella puolella) meni hylyksi, joten yhteistuloksissa emme yltäneet kärkikahinoihin. Games oli oikeasti aika hauska kilpailu, täysin erilainen kuin miten on yleisesti tottunut kisaamaan. Hetkellisesti tuli muistikuvat mieleen siitä ajasta kuin itse aloitin agilityn, sääntöjä kun joutui miettimään jonkin verran :D kiitos Iinalle avusta Gambler -finaalissa, olit huippuapu! :)

20140705-134843-49723213.jpg

Sitten Merrelin -popoihin! Eli joo, sain WAO kisamatkalle mukaan kaksi paria kenkiä. Toiset kevyet lenkkarit ja sitten todella kevyet bare footit, joilla juoksin kaikki WAO kisaviikonlopun radat. Kuivalla keinonurmella pito oli todella hyvä ja alustaan sai tuntuman kivasti ohuen pohjan kautta. Koko kisaviikonlopun ajan oli suhteellisen hyvä sää, joten en päässyt testaamaan pitoa märällä keinonurmella. Bare footit ovat jalassa tuntumaltaan sellaiset kuin ei olisi kenkiä lainkaan, suosittelen! Ne toimivat hienosti myös agilitykentän ulkopuolella esimerkiksi pitkiä matkoja kävellessä kaupungilla tai vaikka metsäpoluilla.

Merrelin lenkkarit ovat olleet työkäytössä kentällä tai sitten lenkillä, jos olen halunnut pitää paksumpi pohjaista kenkää. Värit kummassakin ovat herkulliset, kivaa piristettä monesti niin tumma vaatteiseen ulkoasuuni :) alla vielä kuvaa kengistä!

 

20140705-135809-50289590.jpg

Kuvissa Merrelin pinkit lenkkarit jalassa. Viimeisessä kuvassa vaihdan bare footeja jalkaan, jotka ovat ne koko WAO kisaviikonlopun kaikilla radoilla olleet kengät. Kiitos Merrelille!

Jälleen Javan huoltopäivä

Heeeips! Tänään suuntasimme jälleen Remediumiin katsastamaan Javan tilanne. Java toimi kuulemma tyypillisesti homeopaattisen käsittelyn jälkeen, eli ensin oli hoidon jälkeen selkeästi iloisempi ja rennompi, parin päivän päästä liike näytti kankealta ja Java oli hiukan syrjään vetäytyvä. Sitä kesti päivän pari ja sitten koira muuttui taas normaaliksi, liikkui jouhevammin ja oli muutenkin leikkisämpi ja enemmän mukana. Jännä juttu.

Nyt Java on huollettu toistamiseen kahden viikon kuluessa, se on ollut mukana ravilenkeillä, mutta revittelemään ei ole päässyt. Käytännössä hihnassa on menty, koska muuten se viilettäisi menemään. Treenattu ei olla, kuitenkin tämän huoltopäivän perusteella Java saa luvan maanantaina lähteä treenaamaan, kivaa! Ihan hyväkin katsoa, mikä sen tilanne mahdollisesti nyt on treeneissä, että tuntuuko yhtään erilaiselta radalla. Polkeeko käännöksistä vauhdin hyvin vai tuntuuko kivireeltä…??

Java vastasi hoitoon onneksi vielä paremmin kuin viimeksi ja Mari pääsi rintakehän tienoille aukaisemaan joitakin ”lukkoja” joihin Java ei ollut antanut viime kerralla kunnolla mennä. Java kävi muutenkin omasta tahdostaan kyljelleen hoitopöydälle (aikaisemmin on mieluummin seisonut), joten luotto alkaa selvästi olla koiralla hyvä :) Hiiiienoa, treenejä odotellessa!

agia-15Jospa saataisiin tää liike takaisin… :) <3

Junnukin nousi kolmosiin!

Viikonloppuna olin kisaamassa Luxin kanssa Vantaalla ja Hyvinkäällä. Vantaalla juoksimme 2-luokassa yhden nollavoiton, joten Hyvinkäälle jäi hyvä mahdollisuus nostaa koissunen kolmosiin, kun olin ilmoittanut Luxin kolmeen starttiin. Hyvinkäällä ei tarvinnut kuitenkaan startata kuin kaksi ekaa ja pääsi koira kolmannen startin sijaan lepäämään. Eli nyt mulla on kotona yksi tuore kolmosluokkalainen, joka juoksi mun kanssa hienosti viikonloppuna kolme nollavoittoa :)

Lauantaina kilpailin myös uuden lainakoiran kanssa ekaa kertaa, kun ohjasin labbis-Ennaa maxi 2-luokassa. Viime viikolla ensimmäiset treenit ja nyt sitten kisat, oli kyllä kivaa!! Enna vähän lähti etsimään Tiinaa tai haahuili hiukan käännöksissä ensimmäisellä radalla, mutta ekan radan loppupuolella ja toisella radalla tehtiin jo melko kivasti yhteistyötä. Muutamat treenit alle ja parit kisat, niin voisi tulla oikeasti aika kiva. Enna on huikia tyyppi! :)

 

luxtsekkaarataaLux tarkkailee mun rataantutustumista, ”hoitaakohan se ohjaaja muuvit kuntoon?”

luxkolmosiin2Tuore kolmosluokkalainen… :)

luxkolmosiin…ja kartturinsa.

luppejalammasLux hönöilee kotona voittolelun kanssa


luxjalammas2

kisakaveritennajaluxMun viikonlopun kisakaverit Enna ja Lux

luxushymypoikaHymypoika?

 

 

 

Koulutuksia ja treenejä

Heippa! Eipä voi kuin hymyillä mm. viime sunnuntain koulutuskeikan jälkeen, jonka kävin vetämässä Kouvolassa. Mahtiporukkaa kertakaikkiaan, aina on niin kivaa siellä poiketa! :) Viikkoryhmät ja yksärit ovat olleet myös tosi jees. Minusta kouluttaessa yksi parhaimmista asioista on se, kun ohjaaja pääsee omien uskomustensa yli ja suorittaa radalla ohjauksia, joita ei uskoisi koiransa lukevan tai itse osaavansa / ehtivänsä tekemään. Parasta! :) Olen oppinut viime aikoina taas jotakin lisää, hieno tunne.

Luxin kanssa ollaan tällä viikolla reenailtu Juhan treeneissä ja omatoimisesti. Tiinan ja Ennan kanssa suuntasimme Veikkolaan treenaamaan tiistaina ja minulla olikin treenikaverina tällä kertaa myös vähän isompi kaveri. Treenasin Ennan kanssa ennen Luxia ja oli kyllä jännää ja kivaa, hihii, kiitos Tiina! :) Luxin kanssa tein hiukan puomi- ja keppitreeniä ja vähän ohjaustekniikkaa radalla. Oli hyvät treenit! Alla ihan videomatskua:

 

2013-11-05 16.20.21Uusi treenikaveri Enna :)

 

 

Javan huoltopäivä

Tänään huristelin viemään Javan Remediumiin Mari Hyytiäisen käsiteltäväksi. Mari hoitaa kyllä hyvin kuunnellen koiraa ja tänään näin Javasta selviä reaktioita, miten se vastasi paremmin hoitoon kuin aiemmin, ei siis jännittänyt itseään. Luottamus lienee syntynyt huoltajan ja huollettavan välille!

Java oli aika lailla kauttaaltaan jumissa, mutkalla ja kipeä. Nyt sille kokeillaan homeopatiaa ensimmäistä kertaa koskaan ja katsotaan, kuinka se lähtee vaikuttamaan. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta asiasta, joten mielenkiinnolla odotan mahdollisia tuloksia. Parisen viikkoa on nyt luvassa taukoa treeneistä ja kisoista ja sitten Java pääsee uusintahoitoon.

Onneksi on tuo Lux, jonka kanssa saa kuitenkin kirmata siinä ohessa, kun Java kuntoutuu. Juuri olimme Juhan treeneissä maanantaina ja Luppe-poika oli oikein hieno. Se on kyllä niin mun pieni terapiakoira, iloinen valopilkku, joka tuo todellakin iloa elämään :)

Kuulumisia

Norjan kisareissu Norwegian openiin on nyt takana ja mukava reissu olikin. Kisapaikan ja aikataulujen toimivuuden puolesta voin ehdottomasti suositella kyseistä kilpailutapahtumaa siitä kiinnostuneille! Oli taas hauskaa nähdä muiden maiden koirakoita ja katsella täysin erilaisia ohjaustyylejä, kuin Suomessa on tottunut näkemään. Matkaseura oli mukavaa ja sääolosuhteet olivat lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta hyvät.

Meidän osalta kisat loppuivat lyhyeen. Tiesin jo ennen reissuun lähtöä, ettei Java ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Treeneissä meno on tuntunut tahmealta, koira ei käänny, eikä saa normilla yhdellä polkaisulla täyttä vauhtia lähdöstä tai hyppyjen alastulojen jälkeen. Hyvin Java tekee ja jonkun mielestä varmasti etenee hyvällä vauhdilla, mutta minun silmään ja ohjaustuntumaan koirasta puuttuu nyt se viimeinen terä ja kunnon poweri. Koira menee reikäpäänä kuten aina, mutta eteenpäin samalla asenteella se ei vaan pääse.

Olisi pitänyt tehdä fiksusti ja pitää kisa-/treenitaukoa ennen Norjan kisoja. Treenitaukoa pidin, mutta yhdet kisat kävin Ojangossa kisaamassa, tosin sielläkin jätin viimeisen startin väliin. Keinonurmihallien putket ovat monesti ihan tappoliukkaita… Java on lentänyt nyt kaikissa keinonurmihallien kisoissa nurin putkissa, eikä ole ainoa koira. Viime aikoina sitä on alkanut miettimään, että homma alkaa mennä jo vaaralliseksi. Uusiin halleihin tuodaan uudet putket, joiden pinta on uutuuden liukas ja puhdas, jonkinlainen ”karhennus” näihin olisi minusta keksittävä ja asiaa olisi oikeasti ajateltava koirien turvallisuuden kannalta. Ojangon hallikisoissa Java vetäisi suorassa putkessa niskoilleen, edellisellä viikolla se oli lihashuollettu, mutta tämä oli sen verran kova osuma, että aiheutti lapojen ja selän seudulle lukkoja, jotka tulivat esiin Norjan kisoissa.

Lauantaina kisasimme Norjassa kolme rataa, ensimmäiseltä 5, toiselta sekoilu hyl ja kolmannelta puhdas rata. Vauhti ei ollut ollenkaan Javaa ja ratojen jälkeen Java liikkui todella huonosti, laahasi mm. vasenta takajalkaa varpaiden kääntyessä maata vasten. Sunnuntaina aamulla Java ontui vasenta etutassuaan ja ontumiset ovat Javan osalta koko sen eliniän ajalta tasan tässä. En startannut sunnuntaina yhtäkään kisaa. Onneksi Lehtisen Jenni oli niin mukava ja kiltti, että katsoi Javan ennen lähtöä takaisin Suomeen. Pikaisella kokeilulla Javalla oli lavat ja selkä jumissa, ei mitään joustoa ja lukkoja riitti… Tämä oli varmasti jatkokuntoutumisen kannalta tärkeä juttu, että lukot saatiin auki jo kisapaikalla.

Kuten sanoin alkukappaleessa, reissu oli hieno ja kilpailut hyvin järjestetyt, joten päällimmäisin mielikuva reissusta on positiivinen katsomon puolelle siirtymisestä huolimatta. Nyt startataan projekti Java jälleen iskuun :) Huomenna vien sen huoltoon ja sitten katsotaan miten homma alkaa pelittää, taukoa treeneistä ja kisoista ainakin hetki luvassa.

Lopuksi klisee, nauttikaa siitä, jos teillä on terve harrastuskoira, jonka kanssa saatte mennä  ja touhuta lajista riippumatta. Terve ja kunnossa oleva koira on arvokas asia. Onneksi osasin ottaa irti mm. European Openissa kaiken siitä ilosta ja powerista jolla Java teki, meillä oli radalla hienointa koskaan! :) Loppujen lopuksi ne treenit ja kilpailut ovat vain pieni osa arjesta koiran kanssa, joten tärkeämpää olisi nyt se, että Javalla on olemassa vielä pitkä ja terve loppuelämä myös sitten, kun se jättää kisakentät (tulee tippa linssiin, jos edes ajattelen tätä).

 DSC04415-MOTION-1-5

Luottokuvaaja

Heips!

Kaikenlaista luottohenkilöstöä on tarttunut mukaan tässä matkan varrella. On luottoystävää, luotto prätkäkuskia ja luottokuvaajakin löytyy.

Nyt meidän luottokuvaaja on perustanut otoksilleen tällaisen gallerian. KLIK! Oli väistämätön pakko tiedottaa asia, sillä Tiina ottaa niin upeita kuvia, eikä ainoastaan vain koirista. Tänä kesänä meni minun mallina olon neitsyys ja hahhaa sitä touhua, kun ei ihan rutiinilla irtoa kaikenmaailman koikkaloikat! Kivaa oli, ja lopputulosta tuijotellessa tuli mietittyä, että oonko mää tuossa!? Tässä mm. Luxin, Ledin ja Javan ihan oma galleria :) KLIK!

Alla olevat kuvat ottanut siis Tiina Jurvakainen.

970075_10200836551389043_1397217476_n
1013480_10201135838831042_2130411652_n

Piirinmestaruudet vm. 2013 ja asiaa Ledin tilanteesta

Heips! Pari viikonloppua tuossa oli ja meni, paljon olikin ohjelmaa ja jatkuvasti on oltu menossa! :)

Java kanssa kisasin viikko sitten sunnuntaina Kivikossa pari starttia ja siinä ohessa HSKP:n agilityn piirinmestaruudet. Radat olivat tosi kivoja kumpainenkin, piti olla ajanhermolla ja sai tehdä töitä kokoajan. Molemmilta radoilta nollavoitot ja osallistujia kummassakin kisassa yli 60! Ratojen yhteistulos muodosti piirinmestaruuskilpailun, jonka Java meni ja voitti senkin… Mahtava koirimus! Nyt kirkastimme sen vuoden 2011 PiirM-mitskun! :) Olen kyllä todella iloinen siitä missä kunnossa tuo koira on nyt ollut. Olen nyt pitänyt sen kanssa treenitaukoa elokuun alusta lähtien kisaputken vuoksi, saa vähän ottaa lepoa viikolla. Luxiin olen nyt aika paljon keskittynyt, sillä sitä työsarkaa kyllä riittää ^^

 20130908_4MG_1876Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2279Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2275Kuva: Jukka Pätynen

Olen tänä vuonna kisannut max. kaksi rataa per päivä/ koira, mutta nyt lauantaina otin Javalle kolme starttia, kun niitä nollia olisi kuitenkin tehtävä. Kolmesta radasta juoksimme kaksi nollavoittoa. Lauantaina oli Luxin vuoro päästä kirmaamaan, ja ensimmäiseltä radalta napsahti jo tutuksi tullut 5., takaaleikkaus kepeille, jota ei jostain syystä vauhdista kestänyt . Meni kyllä oikein sisään, mutta taipui vasta kolmosväliin. Nää on näitä nuorien ja kokemattomien koirien juttuja! Voitti se silti…. Ja juoksi hienon puomin. Toiselta radalta myös tutuksi tullut väärälle esteelle meno, lähti multa lapasesta lukemaan jotain hyppyä aika lähellä putken suuta. Muuten ihan kiva rata tämäkin! Olen kyllä tyytyväinen mun pieneen lurjukseen :)

Ledistä sen verran, että koira on nyt ollut aika kipeä. Kontrollissa käytin viime viikolla ja eipä siellä sisuskaluissa oikein mikään ole muuttunut parempaan suuntaan. Sapessa sakka lisääntynyt, pernan muutokset lisääntyneet, haima-arvot ja albumiinit koholla ja lisäksi löydettiin myös uutta, suolisto on laikukas ja löytyy myös turvonneita imusolmukkeita. Ruoan imeytymisen kanssa on ongelmia, ja muutenkin sen kanssa, että mitä tuo pappakoira kestää syödä ilman, että sen vatsa oireilee. Nyt mennään todella pelkistetyllä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tässä tapahtuu… :/ pirteä se on yleisesti, mitä nyt välillä vähän uupuneen oloinen, mutta ruoka pitäisi nyt saada imeytymään kyllä, kun painoakin on tullut pari kiloa jo alas… :(

Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !