Koulutuksia ja treenejä

Heippa! Eipä voi kuin hymyillä mm. viime sunnuntain koulutuskeikan jälkeen, jonka kävin vetämässä Kouvolassa. Mahtiporukkaa kertakaikkiaan, aina on niin kivaa siellä poiketa! :) Viikkoryhmät ja yksärit ovat olleet myös tosi jees. Minusta kouluttaessa yksi parhaimmista asioista on se, kun ohjaaja pääsee omien uskomustensa yli ja suorittaa radalla ohjauksia, joita ei uskoisi koiransa lukevan tai itse osaavansa / ehtivänsä tekemään. Parasta! :) Olen oppinut viime aikoina taas jotakin lisää, hieno tunne.

Luxin kanssa ollaan tällä viikolla reenailtu Juhan treeneissä ja omatoimisesti. Tiinan ja Ennan kanssa suuntasimme Veikkolaan treenaamaan tiistaina ja minulla olikin treenikaverina tällä kertaa myös vähän isompi kaveri. Treenasin Ennan kanssa ennen Luxia ja oli kyllä jännää ja kivaa, hihii, kiitos Tiina! :) Luxin kanssa tein hiukan puomi- ja keppitreeniä ja vähän ohjaustekniikkaa radalla. Oli hyvät treenit! Alla ihan videomatskua:

 

2013-11-05 16.20.21Uusi treenikaveri Enna :)

 

 

Javan huoltopäivä

Tänään huristelin viemään Javan Remediumiin Mari Hyytiäisen käsiteltäväksi. Mari hoitaa kyllä hyvin kuunnellen koiraa ja tänään näin Javasta selviä reaktioita, miten se vastasi paremmin hoitoon kuin aiemmin, ei siis jännittänyt itseään. Luottamus lienee syntynyt huoltajan ja huollettavan välille!

Java oli aika lailla kauttaaltaan jumissa, mutkalla ja kipeä. Nyt sille kokeillaan homeopatiaa ensimmäistä kertaa koskaan ja katsotaan, kuinka se lähtee vaikuttamaan. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta asiasta, joten mielenkiinnolla odotan mahdollisia tuloksia. Parisen viikkoa on nyt luvassa taukoa treeneistä ja kisoista ja sitten Java pääsee uusintahoitoon.

Onneksi on tuo Lux, jonka kanssa saa kuitenkin kirmata siinä ohessa, kun Java kuntoutuu. Juuri olimme Juhan treeneissä maanantaina ja Luppe-poika oli oikein hieno. Se on kyllä niin mun pieni terapiakoira, iloinen valopilkku, joka tuo todellakin iloa elämään :)

Treenejä & kisoja + videoita

Lux pieni koiranpoika on nyt noussut 2-luokkaan. Puoli vuotta se ehti olla kisatauolla ennen uutta aloitusta. Vuoden alussa Lux sai ensimmäisen nollansa ja sitten joutui sairaslomalle. Tuusulassa starttasimme ensimmäisen kerran tauon jälkeen ja tuloksina luva luokkavoitolla ja hyl. Kesällä pari starttia ja pieniä virheitä. Elokuussa uusi yritys viimeiseen 1-luokan nollaan ja tulihan se sieltä, Lux voitti luokkansa ja sai palkinnoksi matkakokoisen pallogrillin, jonne mahtuisi varmaan itsekin sisälle… Pohdin jo, että meinaakohan se kokata mulle, kun seuraavasta startista voitti sitten leipäveitsen..?

luxserti2lkUnohtui kasata se pallogrilli tuohon viereen… ja ruusuke on oikeastikin aika jättimäinen. Not.

Treenattavaa on vaikka ja kuinka, tosin treenimäärään ja ikäänsä nähden Luxilla on jo aika hyvin este- ja ohjaushakuisuus balanssissa. Välillä tuntuu ihan epäloogiselta mennä Luxin kanssa, kun on tottunut Javan pikkutarkkuuteen ja herkkyyteen… Tosin maanantaina tuli todettua treeneissä, että estehakuisuutta on tällä hetkellä välillä turhankin paljon. Pitää nyt palata maanpinnalle ja vahvistaa mm. kuljetuksia ja käteen tuloa, ettei lähdetä lukemaan rataa ohjaajan selän taakse. Eiköhän me taas pian pysytä maskotin kanssa samalla radalla!

Kontakteista sen verran, että olen todennut, ettei yksikään mun tulevista koirista enää pysähdy A:lle. Puomin varmasti opetan pysäyttämällä vielä jollekin, riippuen kyllä täysin koirasta, mutta on juoksukontaktit kyllä vaan ihan huikiat, kun itsellään ei katkea ohjauksen rytmi ja voi vaan painattaa menemään. Sopii minulle ohjaajana ehdottomasti paremmin. Toki juoksupuomi tuo myös omat haasteensa ja vaatii oikeasti kärsivällisyyttä kouluttaa… Harmailta hiuksilta ei ole kyllä säästynyt.

Takaisin kisalöpinöihin. Muutama 2-luokan startti ollaan ehditty jo pyyhältämään Luxin kanssa, pieniä virheitä… mm. Syysskaboista ensimmäinen rima, muuten rata sujui sitten ihan kivasti. Toinen rata olikin vähän vaikeampi 2-luokan pätkä, 3-luokan tasoinen. Lux lähti liukkaasti puomin sijaan A:lle. Keinulta oli aika paha poistuminen takavasemmalle puomin alle suoraan putkeen, josta kepeille loivaan avokulmaan. Ihan jännä rata kyllä, sai taas tietoa mitä treenata :)

Javan kanssa kisasin samana päivänä Syysskaboissa kaksi kisaa, ensimmäiseltä radalta nollavoitto parin sekunnin erolla seuraavaan, tunsi kyllä, että sai juosta… Harmi, kun puhelimesta loppui tila kesken, joten rata ei tullut kuin puoliväliin asti videolle… Hö. Toiselta radalta aivan kaaosmainen hyl, joka ei kuitenkaan jäänyt varjostamaan mieltä. Pakka hajosi jo melko alkupuolella rataa, kun Java lähti A:n sijaan puomille. Alla litania videoita Luxin treeneistä ja kisoista.

Lux treenaa

Luxin 2-luokan startti Syysskaboissa (ensimmäinen rima…)

Lux treenaa lisää

Luxin juoksu/on-off puomi

Hellurei :)

Onpas viime kirjoituksesta ihan hurja määrä aikaa… Tähän yli kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä.

Lux on oppinut menemään veteen itse, se hakee innolla keppejä ja hyökkää ihan ryminällä veteen. Sen mielestä vesi ja uiminen kavereiden kanssa on ihan huippu siistiä! :)

lux2

Agilityn SM-kisat tuli, oli ja meni.  Perjantaina starttasin Javan kanssa perusvirallisen hypärin, jolta nollavoitto yli 80 koiran luokassa, hieno mimmi! Sunnuntaina yksilön hyppyradalta rima alas, olisi pitänyt niistossa malttaa pikkuisen, niin sen olisi saanut ehkä sillä pysymään. Java todella harvoin pudottelee rimoja, ja sattui sitten juuri tärkeään kisaan. Täytyy sanoa, ettei vitonen harmittanut kyllä ollenkaan, ehkä joskus muutama vuosi sitten olisin vielä lyönyt päätäni seinään edes sen hetken, mutta radasta jäi niin hyvä fiilis muuten, ettei harmistus noussut pintaan.

Kovin kaunista menoa se ei ollut, ennemminkin kaaottista ja tunsin sydämen pompsahtavan kurkkuun asti, kun Java sinkosi ohi kepeistä ja sain kalastella sen takaisin. Hahhhaa. En juurikaan käytä radalla ääntä vaan keskityn enemmän ohjaukseen, mutta tuolla kyllä huusin, kun tuntui, että homma lähtee vähän väliä lapasesta…

Onnea kaikille SM-karkeloissa menestyneille! :)

jussi2013Juhannus sujui mukavasti kavereiden kanssa grillaillen ja veneillen, oli aika hienoa päästä pitkästä aikaa merille! 

jennilupusLapsuuden ystäväni Jenni tuli kuvaamaan ja seuraksi kun treenasin koirat :)

Pienipoika Lux on jälleen päässyt kisaamaan. Järvenpäässä voitimme yhden agilityradan ja näin ollen Lux on nyt sitten nollaa vaille 2-luokassa. Toisella radalla kepit keskeytyivät kovista menohaluista johtuen, muuten rata oli aika nätti.

Viime keskiviikkona kisasimme Purinalla kaksi kisaa ykkösissä, tuloksina HYL ja 5. Hyl-rata oli muuten ihan hyvä, mutta pyäsytyspuomiin tarvitaan tooosi paljon varmuutta ja treeniä vielä (kokeilin siis molemmat tavat suorittaa puomi, kun puomi juostiin kahteen kertaan), ja juoksupuomin jälkeen Lux sinkosi edessä olleelle hypylle aika innokkaana, heh… joten siitä hyl. Toinen rata myös ihan jees, mutta ilmeisesti auringon häikäisy ja mun vedätys saivat Luxin toisiksi viimeisenä esteenä olleen puomin ohi, puomi oli kyllä sitten tosi hieno!


luxiiivalopalloSöpö :)

Viime viikonloppuna lähdimme ihmettelemään festarielämää. Matkustimme ystäväni kanssa kaksin kohti Turkua perjantaina ja määränpäässä törmäsimme moniin tuttuihin. Oli kyllä todella kiva reissu ja hauskaa, kun oli enemmänkin porukkaa menossa mukana! Hyviä livevetoja, hieno sää, kaverit ja meininki, niin jess! :)

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Benji-hyppy 60 metristä. Jännitys iski vasta siinä vaiheessa, kun ylhäällä ollessa minulle sanottiin ”nyt voit astua reunalle ja mennä”. Huuuups ja klunks! Melko pian siitä oli lähdettävä, ei oikein voinut enää jäädä miettimään :D Mutta oli kyllä mahtavaa, vieläkin alkaa hymyilyttämään, kun ajatukset palaavat sinne suuntaan :) Seuraavaksi se Kaivarin 150m korkea Benji? Kyllä!

benjiii2Siellä mennään, wooohooo!

Uintia ja reeniä :)

Maanantaina oli Juhaa tuurailemassa Jouni ja Java pääsi jälleen hallille kirmaamaan. Kivat treenit saatiin aikaiseksi, 25 estettä heti ekalla yrityksellä nollana, joka ei tosin ollut kovin kaunis tai vauhdikas sellainen, mutta on tärkeä juttu tässä vaiheessa kautta saada puhtaita suorituksia. Lopuksi kellotettiin rata pienissä pätkissä nopeimpia vaihtoehtoja ajatellen, ja oli vaihteeksi kyllä tosi kivaa tällainen! Javan kanssa en juurikaan ole tehnyt leijeröintejä ja hienosti onnistui poispäinkäännöksestä keinun hakeminen niin, että suora putki oli välissä. Siitä tuli ohjaajalle helpompi linja niistoonkin ja oli kyllä toimiva ja hauska ratkaisu muutenkin.

Koostin myös viikonlopulta rantameininkejä, kun olimme Tiinan ja Ennan kanssa Kirkkonummen vesistöillä uintireissulla. Videolta näkyy, että vielä joutuu pikkuisen avustamaan Luxia hyppäämään veteen, mutta yksi veteen meno on jo lähellä itsenäistä hyppyä. Kyllä se siitä! Videolta voidaan todistaa myös se miten kovasti Java nauttii uiskentelusta… heh :D

Innokas Luppa reeneissä :)

 

Oma päätöksesi onnistua on onnistumisessasi tärkeintä

Viime päivät ovat muodostaneet oikean agilitypläjäyksen, töitä ja treenejä, mutta on ollut ihan tosi tosi kivaa!

Viime viikolla kisasimme Javan kanssa kaksi starttia helatorstain kisoissa Ojangossa, hypärin ja agiradan. Oli ihana kesäinen ilma, ihan lyhythihaisessa tarkeni kirmata! Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme kisanneet neljä kisaa, joista kaikki neljä ovat olleet nollia, aika hieno tatsi on ollut nyt tähän mennessä! Hypäriltä tuli voitto ja Java sai lahjakortin koirakylpylään, jossa pääsee polskimaan ihan privaatisti koko altaaseen. Luulenpa, että vien Luxin myös samalla kertaa, se kun pitää vedestä lievästi sanoen enemmän kuin Java… Agiradalla pysäytyskontaktit vievät aikaa, tältä nolla myös, sijoitus neljäs. Keinu olisi voinut olla parempi, muuten olen kyllä tosi tyytyväinen meidän tekemiseen.

Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa ikinä Janitan ja Jaakon koulutuksessa, ajoin Turkuun edes takaisin molempina päivinä, joten matkaa Helsingistä kertyi hiukan yli 600km viikonlopun aikana. Arvokisojen alle tuli kyllä tarpeeseen nämä treenit, sai todella hyvin uskoa omaan tekemiseen. Java oli koko viikonlopun ihan hirmu hieno! :) Sen kanssa on ihan huippua nyt mennä, kun jos itse vaan keskityn ja teen huolella, niin se tekee kyllä kaiken just eikä melkein. Ollaanhan me tässä melkein 8-vuotta tahkottukin… huippis koira!

Eilen vein Javan fysioon Patricialle, eikä olisi voinut parempi ajankohta huollolle olla, kuin heti tuollaisen viikonlopun matkustelun ja treenien jälkeen. Vkl treeneissä Java kaatui kerran, ja kuulemma ilman kaatumista Javan kunto olisi ollut varmasti ihan poikkeuksellisen hyvä. Java oli pääsyt vähän vinoksi, jäykkyyttä oli rangan keskiosassa ja vasen puoli selästä erityisesti jumissa (vasemmalle kyljelle kaatui), hiukan taisi olla myös kireyttä takajaloissa. Patricia sai kuitenkin Javan hyvin auki. Ennen karsintoja vien sitten taas molemmat uudemman kerran. Voin suositella kyllä fysioterapiaan viemistä mahdollisimman pian tuollaisten ns. mitättömiltä tuntuvien kaatumisten jälkeen, ellei niitä ajoissa lähde hoitamaan, niin kummasti alkaa kertyä kaikennäköistä ongelmaa ympäri koiran kroppaa, kun kroppa pyrkii suoristamaan itse itseään.

Lux pääsi tuuraamaan Javaa Juhan treeneihin illalla. Mietin alun putki/puomi-erottelua, että morjes, eipä olla tehty… Muutaman toiston jälkeen menimme sitten radan osana ko. pätkän ja jäbähän teki ylläri hyvin. Muutenkin oli ihan loistavat treenit, Luxin kanssa on niiiiiiiin ihana mennä. Se lukittaa esteet todella hyvin, lukee rytmitystä ja ohjautuu kaukaa, mutta kestää myös ohjaajan lähellä olon. Rimat pysyy ja keskittyminen on oikeasti ihan huippuluokkaa. Vauhtiakin se on saanut todella paljon lisää, mulla oli ihan kiire! Hyppytyyli on myös parantunut. Kauhiaa hehkutusta, mutta meillä oli vaan niin kivaa :) Tällä viikolla Lux menee eläinlääkäriin kontrollikäynnille, hurja juttu… jännittää aika tavalla!

Lediltä lähti eilen karva, ajelin sen itse. Tuli yllättävän siisti ensimmäiseksi ajelukerraksi, en lähtenyt takaamaan omaa kädenjälkeäni ja varaudunkin lähinnä piikkisian kaltaiseen olemukseen. Hehheh… Javan karvojen ajelu on seuraavaksi edessä, yksi koira riitti kyllä yhdelle illalle varsin mainiosti, duunia oli, etenkin kun käsi ei todella ole mikään harjaantunut ja karvojen ajelemisessa ei ollut minkäänlaista loogisuutta. Hah!

Laitan videot treeneistä ja kisoista myöhemmin!

Ledinakke

Maanantain treeniä ja viikonlopun kisat

No niin, nyt on meidänkin kisakausi sitten korkattu! Pieni tauko teki oikeasti tosi hyvää, ja nyt kun saan Javan vielä parin viikon päästä fysioon niin jesss! Paljon on tosin vielä mitä parantaa… aika paljon otan varmistellen kohtia noilla viime viikonlopun kisaradoilla, mutta pitää nyt olla tyytyväinen omaan ja koiran keskittymiseen. Tuplanolla ja sijat 2. & 2. Hieno Java!

Eilen treeneissä tuli taas ilmi huolimattomuusvirheitä, jotka ovat mun murheenkryyni välillä kyllä, mutta saimme sitten kuitenkin Javan kanssa vedettyä radan puhtaalla nollalla maaliin. Oli tosi hyvä treenikerta tämä, rata rullasi ihan kivasti, mutta tuli myös muistutusta siitä, mitä kaikkea on vielä vahvistettava.

Videot kisoista ja treeneistä tässä alla:

Hyppyrata

Agilityrata

Javan treenivideo maanantailta

PikkuLux on aina menossa veteen…

Koulutuseväät :)
…ja joku ikivanha Kellogg’s muropaketin lusikka :D

———

Hauskaa vappua kaikille! :)

”Olet paras, olet voittamaton”

Vuoden kolmannessa Bike-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus. Otsikko siis siitä, ja kyllä, mp-juttuja hiukan jälleen. Teksti herätti kuitenkin minussa sen verran tuttuja ajatuksia, että oli lähes väistämätön pakko jakaa muutama sitaatti siitä, mitä motocrossia ja enduroa harrastava Vesa Koivunen lehdessä kirjoitti.

”Mutta kun on tehnyt pohjatyön kunnolla, voi tyynen rauhallisesti odottaa sitä H-hetkeä. Ilman epäilyksen häivääkään. Itsevarmana. Vahvana.”.

Hän lainaa Matti Seistolan ajatuksia. ”Seistola tekee kaiken tosissaan ja uskoo, että mitä paremmin treenaa, sitä paremmaksi itseluottamus kasvaa. Jos ei ole luurankoja kaapeissa, voi mennä kisaan luottavaisin mielin. Tänä päivänä Matti tekeekin niin, mutta aina ei ole ollut sama ääni kellossa. On ollut kisoja, joissa on tullut äitiä ikävä.”.

Hän viittaa tekstissään myös ranskalaisen motocross-kuskin Jean Michael Baylen taustajoukkoihin, jotka psyykkasivat häntä läpi kisaviikonloppujen: ”Olet paras, usko nyt, olet paras”. Ja jatkaa: ”Suomalainen versio tästä on se, että ajetaan porukalla EM-kisoihin ja heti radalle päästyä aloitetaan jumalaton hössötys siitä, kuinka vaikea rata on ja kuinka suuria ovat hyppyrit. Treeneissä höpötetään, kuinka nopeita eteläeuroopplaiset ovat ja hiukan vielä manataan radan vaarallisuutta. Tämän jälkeen on turha odottaa tuloksia. Poika on alistettu jonnekin, josta ei heti nousta.”.

Lainatun tekstin pohjalta intouduin miettimään omaa agilityharrastustani ja -uraani. Kun tätä lajia on harrastanut jo noin 10-vuotta, ja kilpaillut siitä lähes yhtä monta, mukaan mahtuu ties minkälaista tunnetta. Vuosia ovat värittäneet niin pettymykset, kuin onnistumiset sekä kaikenlaiset fiilikset siltä väliltä. Nuorempana olin äärimmäisen itsekriittinen, joka tosin vei minua eteenpäin kovaa vauhtia, mutta ei ollut helpoin valituista teistä tähän päivään. Olen onnellinen, että se asenne on takana päin ja olen armollisempi itselleni. Olen saanut olla tekemisissä taitavien kouluttajien ja kilpailijoiden kanssa. Kaikesta oppimastani olen kovin kiitollinen. Minulla on ollut ihan huippuja koulutettavia, jotka piristävät tunnista toiseen kehittyessään harppauksin. Muutenkin tunneilla on ollut usein niin mahtava fiilis, että on voinut poistua hallilta hymyillen. Kiitos teille! :)

Tämä alkuvuosi on ollut vaikea, katsotaan millaisena se jatkuu. Luxin sairastaminen vei minulta voimat joksikin aikaa, kontrolliin asti emme ole vielä ehtineet, joten en tiedä tämän hetkistä tuomiota. Jännittää kovasti. Javan hampaiden poisto aiheutti yhdelle koiralle lisää sairaslomaa. Onni todella, että operaatio oli pieni ja rutiinijuttu. Onni on myös se, että Lux tuli kaiken maailman ennustuksista huolimatta kuntoon. Eli kyllä, onnekas olen, kun koirille ei ole tapahtunut mitään onnettomuksia tai havaittu rakenteessa mitään elämää rajoittavaa (kopkopkop!), mutta siitä huolimatta koiran sairastelu on aina vähän turhankin jännittävää.

Viime maanantain treenit sujuivat kivasti, olemme nyt seuraavat 11 kertaa Juha Oreniuksen treeneissä. Meillä on Jennan ja Iinan kanssa keskenämme oma ryhmä, kivaa! Java on tällä hetkellä niin varma, että se tekee kaiken kuten minä ohjaan, se ei juurikaan sössi radalla omiaan. Sen on huomannut nyt viimeisimmissä treeneissä, joten ei voi kuin vilkuilla peiliin, jos radalla jotain kummallisuuksia tapahtuu. Muutoinkin koira tuntui vetreämmältä nyt Patrician hoidon jälkeen (putosi tosin treeneissä A:lta, voi vee…), tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi. Tällä kertaa pysyi hyppylinjoilla, eikä ohjauksen kanssa tarvinnut vääntää liioitellusti. Oikein kiva fiilis oli mennä. Viikonloppuna kilpailemme Javan kanssa pitkästä aikaa.

Loppuun vielä fiilistelyä parin vuoden takaa, SM-kisat 2011. On mulla hieno koira!

004

Lihashuoltoa ja treeniä

Heippa,

Viime viikolla kävin pariin otteeseen hallilla treenailemassa. Luxin kanssa luukutin vauhtisuoraa ja tein ihan pikkuisen tekniikkaa puomin ja keppien ohessa. Oli hyvät treenit. Alla miniminiklippi treeneistä, sen verran mitä nyt itse sain kuvattua. Videolla näkyy hyvin kuinka Lux kokoaa itsensä mm. vippauskäännöksiin pienestä ohjauksesta.

Eilen ajelin Porvooseen ja vein Javan ja Luxin fysioterapiaan. Kumpikin oli jumissa… Luxilla oli tosi kireät takareidet ja Java oli muuten vaan ihan juntturassa joka puolelta. Ei ihme, ettei ole hyppinyt hyvin ja päässyt takaisin hyppylinjoille… huoh. Patricia sai kummatkin kuitenkin auki, mutta Java menee siitä huolimatta muutaman viikon päästä varuiksi uudelleen. Pakko huoltaa se nyt kunnolla kuosiin, luonnollisesti!

Illan koulutuksissa oli ihan huippukivaa, kivoja ihmisiä ja koiria. Saatiin mun mielestä tehtyä tosi hyvää duunia! Mulle maksikoirat on opettaneet koulutuksissa varmaankin yli puolet osaamisestani, niitä katselemalla on tullut selväksi mm. rytmityksen merkitys ja ohjauksien ajoittaminen, joka on mini-/medikoiriin verraten kuitenkin aika erilaista. Kuitenkaan yhtään vähättelemättä mini-/medikoiria, sillä niistäkin löytyy todella omat haasteensa, kun pystyvät kääntymään esimerkiksi mitä ihmeellisimmistä väleistä. Saa olla todella tarkkana! Luxin olen kouluttanut maksikoira-ajatuksella.

Kaikista huipuin fiilis on kyllä koulutustilanteissa analysoida pienessä hetkessä kaikki tapahtunut, löytää ratkaisut ja nähdä niiden toimivan. Siitä tulee niin hyvä mieli, ja eilen sain kyllä fiilistellä tällä tapaa useasti! :)