EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!

 

EO 2013 kutsuu!

Viime kerrasta on vierähtänyt tovi aikaa, joten kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon. Annan palaa pääpiirteittäin!

Lux täytti 2-vuotta 14.3., onnea pieni Lupus koiraeläin! Jälleen voi kliseisesti todeta, että aika on kulunut ihan järjettömän nopeaa. Muutenkin tämä alkuvuosi on humpsahtanut jotenkin ihan silmissä… Huhtikuussa olisi Luxin kontrolli liittyen suolentuppeumaan ja silloin saan lisätietoa jatkosta. Tällä hetkellä Lux voi erinomaisesti, ruoka ja leikit maistuvat sekä elämäniloa riittää. On huippua nähdä se tuollaisena, omana ihanana itsenään! Myös radalla huomaa eron, taas mukana on se elastinen koira, pujotteluun on tullut vauhtia, hypyt näyttävät paremmilta jne. Hienoa! Ja edelleen tykkään ihan tosi paljon siitä, kuinka hyvin Lux tulee ohjauksiin mukaan ja lukittaa esteet. Ei kyseenalaista KOSKAAN mitään.

Viime treeneissä sain taas todeta millaista takkuamista Javan kanssa homma on välillä. Etenkin nyt, kun olen saanut koulutettua yhden koiran lukemaan alusta asti omaa liikettäni ja rataa juuri kuten haluan, niin on hassua juosta Javan kanssa radalla, kun se ei paikoin lue mm. rytmitystä niin herkästi kuin toivoisin. Lisäksi huomasin, että se on tällä hetkellä taas jumissa. Hypyt huonoja, polkee kurveissa eikä pääse takaisin käännöksistä hyppylinjoille niin hyvin, ettei mun tarvitsisi ”survoa” sitä esteille ihan ekstravahvoin ohjauksin. Ennen tiistain treenejä vielä kaatui lämppälenkillä, mahtavaa… Onneksi fysioaika on tiedossa tässä suhteellisen pian, jospa tyttö saataisiin vetreäksi jälleen.

Kisaamassa en ole käynyt, ihan jo siitä syystä, ettei Luxin urasta nyt tiedä, ja Javalta poistettiin juuri muutama hammas purukalustosta. Nyt sitten odotellaan varoajan umpeutumista ja huhtikuun puolella palaamme takaisin luultavasti kisakentille. Kesä ja arvokisat lähenevät, SM-kisoihin ja MM-karsintoihin on tarkoitus osallistua. Etelä-Afrikkaan en ole lähdössä vaikka menolippu sinne sattuisikin tulemaan, mutta European Open kutsuu jälleen heinäkuussa, ja me pääsimme mukaan edustamaan Suomea Belgiaan. Jipii! :)

Maaliskuun alussa tein ystäväni kanssa reissun Lontooseen, neljä päivää katselimme kaupunkia ja oli kyllä tosi mukavaa, kun ilmatkin suosivat. Pari ensimmäistä päivää oli pilvisempää ja viileämpää, mutta viimeisenä päivänä oli jo todella keväinen sää. Kuiva asfaltti, auringonpaiste ja lämmintä oli varmasti ainakin +10 astetta. Ihmiset juoksivat shortseissa ja t-paidoissa. Prätkäkuumeiselle teki tietenkin vähän pahaa, kun katukuvassa vilisi moisia päristimiä aikalailla… ei laantunut kuume ei (pian alkaa ajokausi, eikä mulla ole vieläkään pyörää). No, kyytiin olen ainakin mitä luultavimmin menossa!

Tässä alla vähän kuvasatoa kuukauden tapahtumista.

londoneyeLondon eye

  londonikkunasmallIkkuna Lontoossa

londonturistiBig Ben ja pakollinen puhelinkoppikuva!

lenkki-37

Kirkkonummella lenkillä Tiinan ja Ennan kanssa. Mikä sää!
kuva: Tiina Jurvakainen

lenkki-9

kuva: Tiina Jurvakainen

lenkki-19

kuva: Tiina Jurvakainen

Luxin ensimmäinen ev-kisa ja muuta!

Oli kyllä aivan huiput Sarin treenit keskiviikkona Javan kanssa, jotenkin todella hyvin pysyi pää kasassa, tuli positiivista ja tsemppaavaa palautetta, miettimisen aiheita ja radalla oli tosi kivoja juttuja! Hienoutta! Samoin Juhan aluevalmennus meni kivasti pari viikkoa sitten, rata sisälsi haastavia kohtia meille, mutta meno oli tosi jotenkin helppoa ja radalla oli hauskaa, joka on aina se pääasia. Pari kisastarttia pitäisi nyt ottaa tässä syksyllä ja keräillä ainakin joitakin nollia ensi vuotta varten. Hassua, että se alkaa taas, mutta jotenkin sitä odottaa jo tässä vaiheessa kautta, että pääsee kisaamaan arvokisahumuun!

Tässä tekstin ohessa muuten EO:n joukkuekisan finaali, Pasi veti tosiaan hyvin, me shelttien kartturit vähän mokailtiin… Tuo mun ja Javankin virhe oli aivan typerä, mutta onhan tuolla finaaleissa silti ihan huikean hienoa kisata, hihiii! :)

Tällä hetkellä mulla on yksi penturyhmä koulutettavana ja jokaisella kerralla on ollut tosi kivaa. Ihmiset ovat niin innokkaita ja koirat hyviä, jee! :) Ja saa tosiaan heittää viestillä, jos koulutukset kiinnostaa, meikkis on mielellään mukana kehityksessä!

Ja koska bongasin Hyvinkään epäviralliset kilpailut ja möllien hyppyradan, niin hetihän olin messissä! Luxin ensimmäiset skabat ovat nyt takana, ja oli kyllä jännää ja samalla niin kivaa mennä! Rimat oli matalalla, mikä nyt sinänsä on ihan hyvä ja Luppe juoksi myös ihan kivasti vieraalla pohjalla. On se joskus tuolla pentuna Javan kisoissa leikkinyt, mutta mitään agilitya ei ole päässyt tekemään. Kisoissa on aina parasta se, kun saa taas tietoa, että mitä asioita täytyy treenata ja vahvistaa (kuten loppusuora). Oli myös mielenkiintoista startata uuden koiran kanssa ja miettiä kuinka se kisatilanteissa käyttäytyy, mutta harvinaisen iisi kaveri tuo oli. Vertailukohteena on tietysti maaninen Java, jonka pääpointti nuorena oli mennä vaan pirun lujaa, nappailla hihoista ja purra, että morjes :P Mutta, puuhtaalla radalla mentiin ja Luppa voitti ensimmäisen pienen kisansa, jeee!

Luxin liitelyt:


Ja tässä EO joukkuekisan finaali.

 

Kamuset