WAO 2014 ja Merrelin kengät

Heips pitkästä aikaa, kyllä on muutama tovi tässä vierähtänyt!

Pikaiset kuulumiset ja sitten itse asiaan. Eli mitäs meille? Minun alkuvuosi on sujahtanut nopeasti lähinnä työn merkeissä. Arvokisoja on koluttu tässä kevään ja kesän mittaan, mutta itse viralliset kilpailut ovat jääneet vähän vähemmälle.

Luxin ensimmäiset isot kisat olivat toukokuussa Italian Lignanossa, kun lähdimme edustamaan Suomea World Agility Openiin. Kilpailimme siellä Biathlonin (vastaava kuin Suomen SM-kilpailut) ja Gamesin (sisältää karsintaratana toimivan snookerin ja gamblerin, joka on finaali). Pääsimme finaaliin kummassakin kilpailussa.

Biathlonin karsintaradalta tuli yksi kielto, mutta sillä irtosi silti finaalipaikka. Oli tosi mahtavaa päästä juoksemaan finaali, niissä on aina kuitenkin se oma fiiliksensä! :) finaaliradalta teimme nollan, jolla Lux oli kolmas. Yhteistulos riitti kiellon kanssa sijalle 14(?).

Snookerista saimme täydet pisteet ja gamblerissa hyvät pisteet myös. Loppuosa (koira suorittaa itsenäisesti rataa ohjaajan ollessa merkityn alueen toisella puolella) meni hylyksi, joten yhteistuloksissa emme yltäneet kärkikahinoihin. Games oli oikeasti aika hauska kilpailu, täysin erilainen kuin miten on yleisesti tottunut kisaamaan. Hetkellisesti tuli muistikuvat mieleen siitä ajasta kuin itse aloitin agilityn, sääntöjä kun joutui miettimään jonkin verran :D kiitos Iinalle avusta Gambler -finaalissa, olit huippuapu! :)

20140705-134843-49723213.jpg

Sitten Merrelin -popoihin! Eli joo, sain WAO kisamatkalle mukaan kaksi paria kenkiä. Toiset kevyet lenkkarit ja sitten todella kevyet bare footit, joilla juoksin kaikki WAO kisaviikonlopun radat. Kuivalla keinonurmella pito oli todella hyvä ja alustaan sai tuntuman kivasti ohuen pohjan kautta. Koko kisaviikonlopun ajan oli suhteellisen hyvä sää, joten en päässyt testaamaan pitoa märällä keinonurmella. Bare footit ovat jalassa tuntumaltaan sellaiset kuin ei olisi kenkiä lainkaan, suosittelen! Ne toimivat hienosti myös agilitykentän ulkopuolella esimerkiksi pitkiä matkoja kävellessä kaupungilla tai vaikka metsäpoluilla.

Merrelin lenkkarit ovat olleet työkäytössä kentällä tai sitten lenkillä, jos olen halunnut pitää paksumpi pohjaista kenkää. Värit kummassakin ovat herkulliset, kivaa piristettä monesti niin tumma vaatteiseen ulkoasuuni :) alla vielä kuvaa kengistä!

 

20140705-135809-50289590.jpg

Kuvissa Merrelin pinkit lenkkarit jalassa. Viimeisessä kuvassa vaihdan bare footeja jalkaan, jotka ovat ne koko WAO kisaviikonlopun kaikilla radoilla olleet kengät. Kiitos Merrelille!

Piirinmestaruudet vm. 2013 ja asiaa Ledin tilanteesta

Heips! Pari viikonloppua tuossa oli ja meni, paljon olikin ohjelmaa ja jatkuvasti on oltu menossa! :)

Java kanssa kisasin viikko sitten sunnuntaina Kivikossa pari starttia ja siinä ohessa HSKP:n agilityn piirinmestaruudet. Radat olivat tosi kivoja kumpainenkin, piti olla ajanhermolla ja sai tehdä töitä kokoajan. Molemmilta radoilta nollavoitot ja osallistujia kummassakin kisassa yli 60! Ratojen yhteistulos muodosti piirinmestaruuskilpailun, jonka Java meni ja voitti senkin… Mahtava koirimus! Nyt kirkastimme sen vuoden 2011 PiirM-mitskun! :) Olen kyllä todella iloinen siitä missä kunnossa tuo koira on nyt ollut. Olen nyt pitänyt sen kanssa treenitaukoa elokuun alusta lähtien kisaputken vuoksi, saa vähän ottaa lepoa viikolla. Luxiin olen nyt aika paljon keskittynyt, sillä sitä työsarkaa kyllä riittää ^^

 20130908_4MG_1876Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2279Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2275Kuva: Jukka Pätynen

Olen tänä vuonna kisannut max. kaksi rataa per päivä/ koira, mutta nyt lauantaina otin Javalle kolme starttia, kun niitä nollia olisi kuitenkin tehtävä. Kolmesta radasta juoksimme kaksi nollavoittoa. Lauantaina oli Luxin vuoro päästä kirmaamaan, ja ensimmäiseltä radalta napsahti jo tutuksi tullut 5., takaaleikkaus kepeille, jota ei jostain syystä vauhdista kestänyt . Meni kyllä oikein sisään, mutta taipui vasta kolmosväliin. Nää on näitä nuorien ja kokemattomien koirien juttuja! Voitti se silti…. Ja juoksi hienon puomin. Toiselta radalta myös tutuksi tullut väärälle esteelle meno, lähti multa lapasesta lukemaan jotain hyppyä aika lähellä putken suuta. Muuten ihan kiva rata tämäkin! Olen kyllä tyytyväinen mun pieneen lurjukseen :)

Ledistä sen verran, että koira on nyt ollut aika kipeä. Kontrollissa käytin viime viikolla ja eipä siellä sisuskaluissa oikein mikään ole muuttunut parempaan suuntaan. Sapessa sakka lisääntynyt, pernan muutokset lisääntyneet, haima-arvot ja albumiinit koholla ja lisäksi löydettiin myös uutta, suolisto on laikukas ja löytyy myös turvonneita imusolmukkeita. Ruoan imeytymisen kanssa on ongelmia, ja muutenkin sen kanssa, että mitä tuo pappakoira kestää syödä ilman, että sen vatsa oireilee. Nyt mennään todella pelkistetyllä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tässä tapahtuu… :/ pirteä se on yleisesti, mitä nyt välillä vähän uupuneen oloinen, mutta ruoka pitäisi nyt saada imeytymään kyllä, kun painoakin on tullut pari kiloa jo alas… :(

EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!

 

Hellurei :)

Onpas viime kirjoituksesta ihan hurja määrä aikaa… Tähän yli kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä.

Lux on oppinut menemään veteen itse, se hakee innolla keppejä ja hyökkää ihan ryminällä veteen. Sen mielestä vesi ja uiminen kavereiden kanssa on ihan huippu siistiä! :)

lux2

Agilityn SM-kisat tuli, oli ja meni.  Perjantaina starttasin Javan kanssa perusvirallisen hypärin, jolta nollavoitto yli 80 koiran luokassa, hieno mimmi! Sunnuntaina yksilön hyppyradalta rima alas, olisi pitänyt niistossa malttaa pikkuisen, niin sen olisi saanut ehkä sillä pysymään. Java todella harvoin pudottelee rimoja, ja sattui sitten juuri tärkeään kisaan. Täytyy sanoa, ettei vitonen harmittanut kyllä ollenkaan, ehkä joskus muutama vuosi sitten olisin vielä lyönyt päätäni seinään edes sen hetken, mutta radasta jäi niin hyvä fiilis muuten, ettei harmistus noussut pintaan.

Kovin kaunista menoa se ei ollut, ennemminkin kaaottista ja tunsin sydämen pompsahtavan kurkkuun asti, kun Java sinkosi ohi kepeistä ja sain kalastella sen takaisin. Hahhhaa. En juurikaan käytä radalla ääntä vaan keskityn enemmän ohjaukseen, mutta tuolla kyllä huusin, kun tuntui, että homma lähtee vähän väliä lapasesta…

Onnea kaikille SM-karkeloissa menestyneille! :)

jussi2013Juhannus sujui mukavasti kavereiden kanssa grillaillen ja veneillen, oli aika hienoa päästä pitkästä aikaa merille! 

jennilupusLapsuuden ystäväni Jenni tuli kuvaamaan ja seuraksi kun treenasin koirat :)

Pienipoika Lux on jälleen päässyt kisaamaan. Järvenpäässä voitimme yhden agilityradan ja näin ollen Lux on nyt sitten nollaa vaille 2-luokassa. Toisella radalla kepit keskeytyivät kovista menohaluista johtuen, muuten rata oli aika nätti.

Viime keskiviikkona kisasimme Purinalla kaksi kisaa ykkösissä, tuloksina HYL ja 5. Hyl-rata oli muuten ihan hyvä, mutta pyäsytyspuomiin tarvitaan tooosi paljon varmuutta ja treeniä vielä (kokeilin siis molemmat tavat suorittaa puomi, kun puomi juostiin kahteen kertaan), ja juoksupuomin jälkeen Lux sinkosi edessä olleelle hypylle aika innokkaana, heh… joten siitä hyl. Toinen rata myös ihan jees, mutta ilmeisesti auringon häikäisy ja mun vedätys saivat Luxin toisiksi viimeisenä esteenä olleen puomin ohi, puomi oli kyllä sitten tosi hieno!


luxiiivalopalloSöpö :)

Viime viikonloppuna lähdimme ihmettelemään festarielämää. Matkustimme ystäväni kanssa kaksin kohti Turkua perjantaina ja määränpäässä törmäsimme moniin tuttuihin. Oli kyllä todella kiva reissu ja hauskaa, kun oli enemmänkin porukkaa menossa mukana! Hyviä livevetoja, hieno sää, kaverit ja meininki, niin jess! :)

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Benji-hyppy 60 metristä. Jännitys iski vasta siinä vaiheessa, kun ylhäällä ollessa minulle sanottiin ”nyt voit astua reunalle ja mennä”. Huuuups ja klunks! Melko pian siitä oli lähdettävä, ei oikein voinut enää jäädä miettimään :D Mutta oli kyllä mahtavaa, vieläkin alkaa hymyilyttämään, kun ajatukset palaavat sinne suuntaan :) Seuraavaksi se Kaivarin 150m korkea Benji? Kyllä!

benjiii2Siellä mennään, wooohooo!

Oma päätöksesi onnistua on onnistumisessasi tärkeintä

Viime päivät ovat muodostaneet oikean agilitypläjäyksen, töitä ja treenejä, mutta on ollut ihan tosi tosi kivaa!

Viime viikolla kisasimme Javan kanssa kaksi starttia helatorstain kisoissa Ojangossa, hypärin ja agiradan. Oli ihana kesäinen ilma, ihan lyhythihaisessa tarkeni kirmata! Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme kisanneet neljä kisaa, joista kaikki neljä ovat olleet nollia, aika hieno tatsi on ollut nyt tähän mennessä! Hypäriltä tuli voitto ja Java sai lahjakortin koirakylpylään, jossa pääsee polskimaan ihan privaatisti koko altaaseen. Luulenpa, että vien Luxin myös samalla kertaa, se kun pitää vedestä lievästi sanoen enemmän kuin Java… Agiradalla pysäytyskontaktit vievät aikaa, tältä nolla myös, sijoitus neljäs. Keinu olisi voinut olla parempi, muuten olen kyllä tosi tyytyväinen meidän tekemiseen.

Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa ikinä Janitan ja Jaakon koulutuksessa, ajoin Turkuun edes takaisin molempina päivinä, joten matkaa Helsingistä kertyi hiukan yli 600km viikonlopun aikana. Arvokisojen alle tuli kyllä tarpeeseen nämä treenit, sai todella hyvin uskoa omaan tekemiseen. Java oli koko viikonlopun ihan hirmu hieno! :) Sen kanssa on ihan huippua nyt mennä, kun jos itse vaan keskityn ja teen huolella, niin se tekee kyllä kaiken just eikä melkein. Ollaanhan me tässä melkein 8-vuotta tahkottukin… huippis koira!

Eilen vein Javan fysioon Patricialle, eikä olisi voinut parempi ajankohta huollolle olla, kuin heti tuollaisen viikonlopun matkustelun ja treenien jälkeen. Vkl treeneissä Java kaatui kerran, ja kuulemma ilman kaatumista Javan kunto olisi ollut varmasti ihan poikkeuksellisen hyvä. Java oli pääsyt vähän vinoksi, jäykkyyttä oli rangan keskiosassa ja vasen puoli selästä erityisesti jumissa (vasemmalle kyljelle kaatui), hiukan taisi olla myös kireyttä takajaloissa. Patricia sai kuitenkin Javan hyvin auki. Ennen karsintoja vien sitten taas molemmat uudemman kerran. Voin suositella kyllä fysioterapiaan viemistä mahdollisimman pian tuollaisten ns. mitättömiltä tuntuvien kaatumisten jälkeen, ellei niitä ajoissa lähde hoitamaan, niin kummasti alkaa kertyä kaikennäköistä ongelmaa ympäri koiran kroppaa, kun kroppa pyrkii suoristamaan itse itseään.

Lux pääsi tuuraamaan Javaa Juhan treeneihin illalla. Mietin alun putki/puomi-erottelua, että morjes, eipä olla tehty… Muutaman toiston jälkeen menimme sitten radan osana ko. pätkän ja jäbähän teki ylläri hyvin. Muutenkin oli ihan loistavat treenit, Luxin kanssa on niiiiiiiin ihana mennä. Se lukittaa esteet todella hyvin, lukee rytmitystä ja ohjautuu kaukaa, mutta kestää myös ohjaajan lähellä olon. Rimat pysyy ja keskittyminen on oikeasti ihan huippuluokkaa. Vauhtiakin se on saanut todella paljon lisää, mulla oli ihan kiire! Hyppytyyli on myös parantunut. Kauhiaa hehkutusta, mutta meillä oli vaan niin kivaa :) Tällä viikolla Lux menee eläinlääkäriin kontrollikäynnille, hurja juttu… jännittää aika tavalla!

Lediltä lähti eilen karva, ajelin sen itse. Tuli yllättävän siisti ensimmäiseksi ajelukerraksi, en lähtenyt takaamaan omaa kädenjälkeäni ja varaudunkin lähinnä piikkisian kaltaiseen olemukseen. Hehheh… Javan karvojen ajelu on seuraavaksi edessä, yksi koira riitti kyllä yhdelle illalle varsin mainiosti, duunia oli, etenkin kun käsi ei todella ole mikään harjaantunut ja karvojen ajelemisessa ei ollut minkäänlaista loogisuutta. Hah!

Laitan videot treeneistä ja kisoista myöhemmin!

Ledinakke

Lihashuoltoa ja treeniä

Heippa,

Viime viikolla kävin pariin otteeseen hallilla treenailemassa. Luxin kanssa luukutin vauhtisuoraa ja tein ihan pikkuisen tekniikkaa puomin ja keppien ohessa. Oli hyvät treenit. Alla miniminiklippi treeneistä, sen verran mitä nyt itse sain kuvattua. Videolla näkyy hyvin kuinka Lux kokoaa itsensä mm. vippauskäännöksiin pienestä ohjauksesta.

Eilen ajelin Porvooseen ja vein Javan ja Luxin fysioterapiaan. Kumpikin oli jumissa… Luxilla oli tosi kireät takareidet ja Java oli muuten vaan ihan juntturassa joka puolelta. Ei ihme, ettei ole hyppinyt hyvin ja päässyt takaisin hyppylinjoille… huoh. Patricia sai kummatkin kuitenkin auki, mutta Java menee siitä huolimatta muutaman viikon päästä varuiksi uudelleen. Pakko huoltaa se nyt kunnolla kuosiin, luonnollisesti!

Illan koulutuksissa oli ihan huippukivaa, kivoja ihmisiä ja koiria. Saatiin mun mielestä tehtyä tosi hyvää duunia! Mulle maksikoirat on opettaneet koulutuksissa varmaankin yli puolet osaamisestani, niitä katselemalla on tullut selväksi mm. rytmityksen merkitys ja ohjauksien ajoittaminen, joka on mini-/medikoiriin verraten kuitenkin aika erilaista. Kuitenkaan yhtään vähättelemättä mini-/medikoiria, sillä niistäkin löytyy todella omat haasteensa, kun pystyvät kääntymään esimerkiksi mitä ihmeellisimmistä väleistä. Saa olla todella tarkkana! Luxin olen kouluttanut maksikoira-ajatuksella.

Kaikista huipuin fiilis on kyllä koulutustilanteissa analysoida pienessä hetkessä kaikki tapahtunut, löytää ratkaisut ja nähdä niiden toimivan. Siitä tulee niin hyvä mieli, ja eilen sain kyllä fiilistellä tällä tapaa useasti! :)

 

Lenkillä Laajasalossa

Eilen illalla huristelin koirien kanssa Laajasaloon lenkkeilemään. Kevät on ihan huippu juttu, oli vielä valoisaa pienestä iltahämäryydestä huolimatta ja aurinkokin paistoi. Lenkkeilysäät ovat kyllä olleet viime päivinä upeita! Noin parin tunnin lenkki tuli heitettyä ja koirillakin oli hirmuisen kivaa juosta keskenään pitkästä aikaa. Kiitos Tiinalle ja shelteille seurasta!

Tiistaina aamulla poikkesin taas hallilla. Treenasin vain Luxin Javan jumiutuneisuuden vuoksi. Otin erilaisia kulmia kepeillä etupalkalla ja jokainen avokulma meni mm. nappiin! Lux kesti hyvin pujottelun vaikka leikkasin takaa ja jäin sinne taakse seisomaan. Huikea tyyppi! Ja se meni lujaa, ja sillä oli tosi kivaa. Meillä molemmilla oli :) Ensi viikolla ajellaan Patrician luo lihashuoltoon ja alan sitten katsella Javankin treenejä taas paremmin. Voi hyvillä mielin treenata sitten, kun tuon tytön saa vetreäksi tuosta.

Lennot Belgiaan on nyt European Openia ajatellen plakkarissa ja reissun suunnitelmat noin muutenkin on aika hyvällä mallilla ollakseen vasta huhtikuu. Nyt voi keskittyä odottamaan kesää rauhallisin mielin, kun on tiedossa, että tulemme mahtumaan mm. lentokoneeseen :P varmaan tulee taas aikas kivaa!

Alla kuvia Laajasalon lenkiltä, ei kyllä päätä huimaa puhelinlaatu ja kuvakulmatkin jotenkin tosi mahtavia…

laajasalo1

laajasalo2

laajasalo3

laajasalo5

laajasalo6

 

 

Voisi tahtoa vähän ajelemaan hän. Pirullista edes testailla omaa mp-kypärää… mööh. Mulla on kyllä jonkinasteinen hulluus tätä hommaa kohtaan.

suupertti

suupertti2

Lux treenaa

Eilen oltiin Luxin kanssa Juhan treeneissä, ja oli kyllä tosi jees! Ensin mietin, että mitähän koko hommasta tulee, kun en niin tunne vielä kuitenkaan tuon koiran osaamista ja parin kuukauden toipusmistauko leikkauksestakin on pohjalla. Rata sisälsi paljon päällejuoksuja, saksalaisia, takaakiertoja jne., ollen sama rata mitä treenasimme Javan kanssa maanantaina.

Menimme rataa pätkissä, sillä kepeillä on mm. vielä etenkin tauon jälkeistä epävarmuutta. Ekat kahdeksan estettä vedettiin kuitenkin puhtaasti, enkä jotenkaan voi ymmärtää miten nätisti Lux luki takaakiertopersjättöjä ja valsseja… Olen oikeasti ihan ällikällä lyöty :P loppuradan päällejuoksut ja saksalaiset oli kanssa tosi hyviä, Lux on vaan ihan järjettömän kuuliainen ja sillä on jo nyt ohjaaja- ja estehakuisuus hienosti balanssissa. Varmuutta ja vauhtia tulisi saada vain lisää, mutta sitä on onneksi tullut kokoajan.

Kivoja kommentteja saatiin, joiden pohjalta on hyvä katsella rennosti tulevaan. Teknisesti Lux on jo taitava, ja koulutuksellisesti olen saanut juuri ne asiat kuntoon, mitä olen hakenutkin. Mm. se miten Lux lukee valsseja ja kääntyy, on ihan perusjuttu, joka on ollut alusta asti vaatimuslistalla koulutuksen suhteen. Haluan, että koira todella käyttää kylkeään kääntyessään ja kokoaa itseään hypyille ohjaajan pienemmästäkin rytmityksestä.

Hassua jotenkin, mutta luotin Luxin osaamiseen näissä treeneissä vähintään yhtä paljon kuin Javaan. Vaikka Java on jo kokenut koira ja Lux nuori, niin on Lux kyllä paljon helpompi ohjattava. Se vain lukee mun ohjausta niin hyvin ja pienistä vihjeistä tekee radalla pyynnöt loppuun, vaikka olisin jo menossa seuraavaan mestaan. Javan kanssa saa olla tosi tarkka tai muuten se saattaa syöksyä mun perään :P näissä treeneissä kyllä hienointa oli ehkä se, että Juha pyysi kokeilemaan pariin saksalaiskohtaan sellaiset persjättö-/sokkariohjaukset, jotka mielletään usein epäloogisiksi. Lux vaan nätisti luki ne, ei onnistuisi Javan kanssa ikinä… Mutta vähänkö jäi hieno fiilis, että noinkin voi tuon koiran kanssa tehdä! Hihii :)

Alla Luxin eilistä, ja Javan viime viikkoista treeniä.

Lux

Java

Miksi me kaadumme? – jotta oppisimme nostamaan itsemme ylös

Huhhuh, onpas kuluneisiin päiviin mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä, mutta jotenkin ihan hurjan kivaa, kun on ollut paljon tekemistä!

Minulta on kyselty nyt paaaaaljon, että koska Lux starttaa, kuinka valmis se on jne. Iiiiks, kai se kohta jo pitäisi! Kyllä kepit tarvitsee saada vielä varmemmaksi, mutta esimerkiksi avokulmat on hakenut niin nätisti että, Javan kanssa kun ne on olleet ikuinen ongelma…

Sunnuntaina herätyskello soi torkun takia riittävän monesti 6:45 aikoihin, olen totaalisen aamu-uninen, joten ei sovi ollenkaan tuo aamutuimaan kisoihin (tai yleisesti mihinkään, ainakaan ilman suuria ongelmia) lähtö minulle. Klo 8:00 oli ensimmäinen startti ja nukkumaan pääsin tätä edeltävänä yönä vasta noin kolmen maissa, hyvällä sykkeellä silti vedettiin! Ensimmäinen rata kaatui omaan mokaan, taas se yksi kuuluisa askel takaakiertoon lähetyksessä, niin olisi ollut nolla siinä. Seuraavilta radoilta molemmilta nollat ja voitot. Hieno Java! Vähän hypärillä oli havaittavissa ohjaajan osalta sekoilua, mutta ei näyttänyt sitten sen enempää haittaavan. Opinpahan taas lisää! Hyvä kisapäivä kovasta väsymyksestä huolimatta, jonka jälkeen painelin vielä Tiinaa Kirkkonummelle moikkaamaan. Oli kivaa, kiitti :)

Yhdessä välissä jäähkälenkin lomassa kävin Ojangon kentällä treenaamassa Luxin kanssa puomia ja keppejä. Toimi! Täytyy viikolla ottaa tavoitteeksi pyörähtää hallilla pari kertaa tutkailemassa Luxin osaamista.

Mulla on ollut nyt muutamia pentuja ryhmissä ja on kyllä tosi kivaa katsella, kun tyypit edistyy ja aika aloittelevat ohjaajatkin alkavat päästä jyvälle. Suuria onnistumisentunteita näin kouluttajan näkövinkkelistä, aina innolla odottaa seuraavia treenejä. Ja muutenkin, tosi kiva nähdä entuudestaan tuntemattomiakin koiria, joilla monista olisi kyllä paikkansa kisakentillä haastajina.

Eikä mun mp-kuume ole haihtunut tietenkään mihinkään, alan miettiä jo kaikenmaailman motocrossia ja enduroa. Haaveilen jo toisesta pyörästä tuommoisen katukiiturin lisäksi, landelle pitäisi saada semmoinen joku crossipyörä, jolla voisi vetää ympäri peltoja, mökkitietä ja metsäpolkuja. Joo, hahhah! Kyllä se vauhti siellä veressä vaan virtaa ja eihän sitä poiskaan saa, hölmö tyttö :) Tässä tämä taas tällä erää, palailen jälleen astialle!