Koulutuksia ja treenejä

Heippa! Eipä voi kuin hymyillä mm. viime sunnuntain koulutuskeikan jälkeen, jonka kävin vetämässä Kouvolassa. Mahtiporukkaa kertakaikkiaan, aina on niin kivaa siellä poiketa! :) Viikkoryhmät ja yksärit ovat olleet myös tosi jees. Minusta kouluttaessa yksi parhaimmista asioista on se, kun ohjaaja pääsee omien uskomustensa yli ja suorittaa radalla ohjauksia, joita ei uskoisi koiransa lukevan tai itse osaavansa / ehtivänsä tekemään. Parasta! :) Olen oppinut viime aikoina taas jotakin lisää, hieno tunne.

Luxin kanssa ollaan tällä viikolla reenailtu Juhan treeneissä ja omatoimisesti. Tiinan ja Ennan kanssa suuntasimme Veikkolaan treenaamaan tiistaina ja minulla olikin treenikaverina tällä kertaa myös vähän isompi kaveri. Treenasin Ennan kanssa ennen Luxia ja oli kyllä jännää ja kivaa, hihii, kiitos Tiina! :) Luxin kanssa tein hiukan puomi- ja keppitreeniä ja vähän ohjaustekniikkaa radalla. Oli hyvät treenit! Alla ihan videomatskua:

 

2013-11-05 16.20.21Uusi treenikaveri Enna :)

 

 

Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !

Lauantain koulutus shelteille ja päivä Kirkkonummella

Olin lauantaina 18.5. vetämässä agilitykoulutuspäivän shelteille ja parille muun rotuiselle koiralle Ojangossa. Oli ihan huippukiva treenipäivä, paljon hienoja koiria, mukavia ihmisiä, onnistumisia ja ahaa-elämyksiä. Omasta puolestani suuri kiitos, toivottavasti näemme vielä uudelleenkin! :)

Sunnuntaina suuntasin karvakuonojen kanssa Kirkkonummelle Tiinaa ja Ennaa moikkaamaan. Teimme reissun mm. eräälle järvelle/lammelle ja siellä olikin kiva paikka uittaa koiria. Enna nyt on labbiksena luonnollisesti aivan hulluna veteen, Ledi-pappaa ei saa kuin kastautumaan heittämällä sen veteen, Java menee käskystä ja Lux on innolla menossa, mutta ei uskalla vielä hypätä kalliolta ihan itse. Se tarvitsee pienen tuen ja hyppää sitten, jonka jälkeen kyllä hakee innolla keppejä. Olen ihan varma, että tänä kesänä jos käydään paljon veden äärellä, niin se vielä menee ihan itse. Kivaa! :)

Nyt Javan turkin kimppuun, heippa karvat! Ai niin, täytyy todeta, että Javan turkin laatu on parantunut viime kesäisen karvojen ajelun jälkeen. Ennen se oli rusehtava ja hiukan kihara, nyt karvasta on tullut suora, pikimusta ja kiiltävä. Eli vinkvink vaan, kaikilla ei se karvanlaatukaan huonone näistä sheivaushommista johtuen! ;)

Ledi katselee Ennan ja Javan touhuja
Ledi-leijona lepäilee auringossa

Rotta-Lux

Lux ui pienelle saarelle ja miettii kuinka päästä takaisin meidän luo

Sanoin ja kuvin

Vappu sujui mutkattoman mukavasti kavereiden kanssa, ja oli taas kyllä kivaa istua pitkästä aikaa iltaa. Ystäväni äidin tekemät vappumunkit ovat niin suussasulavan hyviä, että on muodostunut jo vuosittaiseksi traditioksi lähteä niitä maistelemaan. NAM! :) Vappupäivä menikin sitten Lintsillä vähän erilaisella kokoonpanolla kuin aikaisemmin, ja oli kyllä ihan hurjan kivaa! Hassua tämä elämä, pakko todeta!

Eilen ulkoilutin kameraani ja yritin viritellä laukaisusormeani jälleen järkkärin parissa, mutta Ledin kuvauksellinen lahjakkuus vei kyllä hiukan liikaa energiaa. Se katselee aina aivan muualle minne pitäisi, kun kaivan kameran esiin. Se niin tietää nää jutut, on 10-vuotta saanut patsastella linssiludena ja selkeästi alkaa riittää. Heh… En sitten saanut kovin hyviä kuvia, pitänee pyytää taas meidän hovikuvaaja Tiina apuun! :)

Muuten oli kyllä kiva lenkki hienossa säässä Helsingin Vanhassakaupungissa. Lux diggailee vettä ihan tohkeissaan ja komentelee, että pitäisi heitellä keppiä veteen. Luonnollisesti tuo merivesi on vähän turhan kylmää vielä, mutta sinne se innokkaana siitä huolimatta painelee. Hauska kaveri!

Luna kävi yksärillä, ja ilmeestäkin voi päätellä, että oli tylsää, kun agilitytunti loppui.

Ledin ja Luxin kokoero :)

Innokas vapputyttö Java

Kiivettiin lauman kanssa korkeelle. Nää säät on ihan huikeita, tuo taivas!

Lihashuoltoa ja treeniä

Heippa,

Viime viikolla kävin pariin otteeseen hallilla treenailemassa. Luxin kanssa luukutin vauhtisuoraa ja tein ihan pikkuisen tekniikkaa puomin ja keppien ohessa. Oli hyvät treenit. Alla miniminiklippi treeneistä, sen verran mitä nyt itse sain kuvattua. Videolla näkyy hyvin kuinka Lux kokoaa itsensä mm. vippauskäännöksiin pienestä ohjauksesta.

Eilen ajelin Porvooseen ja vein Javan ja Luxin fysioterapiaan. Kumpikin oli jumissa… Luxilla oli tosi kireät takareidet ja Java oli muuten vaan ihan juntturassa joka puolelta. Ei ihme, ettei ole hyppinyt hyvin ja päässyt takaisin hyppylinjoille… huoh. Patricia sai kummatkin kuitenkin auki, mutta Java menee siitä huolimatta muutaman viikon päästä varuiksi uudelleen. Pakko huoltaa se nyt kunnolla kuosiin, luonnollisesti!

Illan koulutuksissa oli ihan huippukivaa, kivoja ihmisiä ja koiria. Saatiin mun mielestä tehtyä tosi hyvää duunia! Mulle maksikoirat on opettaneet koulutuksissa varmaankin yli puolet osaamisestani, niitä katselemalla on tullut selväksi mm. rytmityksen merkitys ja ohjauksien ajoittaminen, joka on mini-/medikoiriin verraten kuitenkin aika erilaista. Kuitenkaan yhtään vähättelemättä mini-/medikoiria, sillä niistäkin löytyy todella omat haasteensa, kun pystyvät kääntymään esimerkiksi mitä ihmeellisimmistä väleistä. Saa olla todella tarkkana! Luxin olen kouluttanut maksikoira-ajatuksella.

Kaikista huipuin fiilis on kyllä koulutustilanteissa analysoida pienessä hetkessä kaikki tapahtunut, löytää ratkaisut ja nähdä niiden toimivan. Siitä tulee niin hyvä mieli, ja eilen sain kyllä fiilistellä tällä tapaa useasti! :)

 

Ledi 10-vuotta ja Turussa kouluttamassa

Ledi täytti 20.2. pyöreitä vuosia, ja on aika hurja juttu, että se on ollut minulla jo 10-vuotta. Kaikenlaisesta on pieni koira selvinnyt, tapellut sairauksien kanssa ja voittanut ne tahdollaan elää. Onneksi pääsi silloin aikoinaan Bernin eläinsairaalaan hyvään hoitoon ja palautui siellä takaisin elävien kirjoihin. Ledi on pieni taistelijakoira, joka sinnittelisi kiinni elämässä varmasti vielä harmaahapsisena, makuaistittomana, sokeana ja kuuronakin kaverina, mutta onneksi sen vointi on ollut kaikkea muuta kuin tuota.

Ledi on itsepäinen eläin, kokeilee välillä rasittavuuteen asti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se käyttää hyväkseen kaikki tilanteet joissa on mahdollisuus päästä ns. niskan päälle ja näin ollen se on aika haasteellinen koira, jonka tempauksia voi onneksi ottaa ajoittain myös huumorilla. ”Miksi olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?” Niinpä… Kaikesta omituisuudestaan huolimatta se on saavuttanut suosionsa mm. kavereideni joukossa, Ledistä pidetään kovasti :) Onnea hölmölle pappraiselle! <3 Viikko sitten sunnuntaina vietin päivän ATT-areenalla agilitya kouluttaessa ja oli kyllä kivaa. Kouluttaminen antaa oman osansa lajissa kehittymiseen, kun pääsee näkemään erilaisia ohjaajia ja koiria. Ratapohjaan hain monipuolisuutta ja haastavuutta, unohtamatta onnistumisia. Halusin nähdä ihmisten rytmitystä ja luottoa omaan ja koiran liikkumiseen. Saatiin mielestäni tosi hyviä juttuja aikaan! Kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille mukavasta päivästä! :) Tänään oli aika erilaiset, mutta antoisat treenit. Fysiikkaharjoittelua ja lajiharjoittelua tekniikan sekä ratatreenin merkeissä, aikaa näihin kului noin kolme tuntia. Loppuajasta rataa juostessa tunsi todella tehneensä, ja taisinpa heittää suoran putken kohdalla jonkinlaisen ukeminkin, kun painoi treeni sen verran jaloissa... Eli kaaduin, hah, mutta kivaa oli! Kiitos, Juha ja Anna!

Monet hyvän mielen treenit

Lux alkaa olla kisavalmis, tai oikeastaan on. Olen monesti vain kovin kriittinen analysoimaan omaa tekemistäni, mutta kyllä me oltaisi jo valmiita ottamaan haaste vastaan. Pian on aika tehdä depyytti ykkösissä ja ammentaa sieltä lisää ajatuksia tuleviin treeneihin.

Toissa viikolla tein yhteistreenit Javan ja Luxin kanssa, ei-koiraihminen-ystäväni tuli hallille käymään ja kuvasi ystävällisesti treenejämme! Olen käynyt tosi paljon treenaamassa yksin, niin on tuo videopuoli jäänyt vähän vähemmälle. Kivaa oli saada taas näkemystä liikkuvan kuvan muodossa, että mitä siellä radalla tuleekaan tehtyä.

Yllättävän kivalta näytti mm. Luxin osaaminen tällä hetkellä. Puomin suhteen olen ollut jännityksissä, että mitähän siitä mahtaa tulla, mutta kun tavoitteena oli oppia jotakin uutta ja haastaa omat koulutukselliset kykyni, niin yli odotusten ollaan jo tässä vaiheessa menossa. Lux siis pysähtyy puomilla käskyllä ”puomi” ja tekee juoksupuomin käskyllä ”kiipee”. A on juoksu-A ja käskynä siinä myös tuo ”kiipee”, vapautuksena on-offeista on ”jes”. Olen kyllä tooooosi iloinen treenin tuottamista tuloksista, mutta paljon se on kärsivällisyyttä ja työtä vaatinutkin. Jännää nähdä kuinka pakka alkaa toimia kisoissa ja toki paljon työtä vielä edessä, kun ajattelee mm. taakse päin poistumisia etenkin puomilta… Kepeillekin on tullut hurjasti varmuutta! Videoa laitan tässä mahdollisimman pian.

Kouluttaessa on ollut myös hurjan kivaa, eräät treenit tässä lähiaikoina olivat aivan hulvattomat. Hahhhaaaa, mutta mikäs sen mukavampaa kun on kivaa, ryhmäläiset onnistuvat ja ovat hymyileväisin mielin. Kyllä kouluttajan kelpaa katsella hienoja suorituksia ja selkeää kehittymistä, hihii!

Lunta tänne Helsinkiin on tullut aivan älyttömät määrät tässä parin viikon sisällä, ja autokin on meinannut juuttua lähiön teillä hankeen. Onneksi on huumoria riittänyt! Vaikea kuvitella, että parisen kuukautta sitten ajelin vielä onnellisena moottoripyörällä liikenteessä. Pyörää olen katsellut lumen tulosta huolimatta aivan yhtä innoissani. Saas nyt nähdä kuinka haaveen käy, tuleeko moinen jo ensi kesäksi vai ei…

Salilla on jumppailemassa tullut käytyä aika ahkerastikin: arobinen harjoittelu erilaisten ryhmäliikuntatuntien muodossa ja painojen pumppaaminen on kuulunut viikkojen kuvioon. Powerissa (body pump) vaihtui juuri uusi ohjelma, joka on kyllä haasteellinen sekä hiukan tuskaa tuottava. Lihakset huutaa hoosiannaa, mutta kiva, että reeni suuntautuu tässä ohjelmassa selkeästi eri puolille kroppaa, kuin aikaisemmassa ohjelmassa. Voimaakin on tullut lisää, jibii!

Viikonloppuna Java kisasi kaksi starttia, joista juoksi molemmat puhtaasti. Tuloksena yksi voitto ja 2. sija, nyt on meilläkin viimein arvokisanollat kasassa :) Kävin tuossa myös moikkaamassa Tiinaa Kirkkonummella, rämmittiin pari tuntia umpihangessa ja tää flikka nuortui taas vähintään kymmenen vuotta, kun siellä temmelsin! Hahhaa! Tiina otti jälleen kivoja kuvia, kiitos taas!

Maiju 5-vuotta ja pari koiraa

Tää Ledin lumimaski oli niin hauska!

The Java :)

Kaikki!

 

 

 

 

Miksi me kaadumme? – jotta oppisimme nostamaan itsemme ylös

Huhhuh, onpas kuluneisiin päiviin mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä, mutta jotenkin ihan hurjan kivaa, kun on ollut paljon tekemistä!

Minulta on kyselty nyt paaaaaljon, että koska Lux starttaa, kuinka valmis se on jne. Iiiiks, kai se kohta jo pitäisi! Kyllä kepit tarvitsee saada vielä varmemmaksi, mutta esimerkiksi avokulmat on hakenut niin nätisti että, Javan kanssa kun ne on olleet ikuinen ongelma…

Sunnuntaina herätyskello soi torkun takia riittävän monesti 6:45 aikoihin, olen totaalisen aamu-uninen, joten ei sovi ollenkaan tuo aamutuimaan kisoihin (tai yleisesti mihinkään, ainakaan ilman suuria ongelmia) lähtö minulle. Klo 8:00 oli ensimmäinen startti ja nukkumaan pääsin tätä edeltävänä yönä vasta noin kolmen maissa, hyvällä sykkeellä silti vedettiin! Ensimmäinen rata kaatui omaan mokaan, taas se yksi kuuluisa askel takaakiertoon lähetyksessä, niin olisi ollut nolla siinä. Seuraavilta radoilta molemmilta nollat ja voitot. Hieno Java! Vähän hypärillä oli havaittavissa ohjaajan osalta sekoilua, mutta ei näyttänyt sitten sen enempää haittaavan. Opinpahan taas lisää! Hyvä kisapäivä kovasta väsymyksestä huolimatta, jonka jälkeen painelin vielä Tiinaa Kirkkonummelle moikkaamaan. Oli kivaa, kiitti :)

Yhdessä välissä jäähkälenkin lomassa kävin Ojangon kentällä treenaamassa Luxin kanssa puomia ja keppejä. Toimi! Täytyy viikolla ottaa tavoitteeksi pyörähtää hallilla pari kertaa tutkailemassa Luxin osaamista.

Mulla on ollut nyt muutamia pentuja ryhmissä ja on kyllä tosi kivaa katsella, kun tyypit edistyy ja aika aloittelevat ohjaajatkin alkavat päästä jyvälle. Suuria onnistumisentunteita näin kouluttajan näkövinkkelistä, aina innolla odottaa seuraavia treenejä. Ja muutenkin, tosi kiva nähdä entuudestaan tuntemattomiakin koiria, joilla monista olisi kyllä paikkansa kisakentillä haastajina.

Eikä mun mp-kuume ole haihtunut tietenkään mihinkään, alan miettiä jo kaikenmaailman motocrossia ja enduroa. Haaveilen jo toisesta pyörästä tuommoisen katukiiturin lisäksi, landelle pitäisi saada semmoinen joku crossipyörä, jolla voisi vetää ympäri peltoja, mökkitietä ja metsäpolkuja. Joo, hahhah! Kyllä se vauhti siellä veressä vaan virtaa ja eihän sitä poiskaan saa, hölmö tyttö :) Tässä tämä taas tällä erää, palailen jälleen astialle!

Huoltoa ja ev-kisailua

Hip hei! Nyt vihdoin Lux ja Java on taas fysioterapioitu ja parin palkkaripäivän jälkeen ovat voineet jatkaa sitten normaalielämää + treenejä. Vähän kivempi matka tää Helsinki-Porvoo väli fyosiokäynneille, kuin Helsinki-Kouvola. Hienoutta!

Mulla on se moottoripyöräkurssi nyt plakkarissa, just ennen ensilunta sain kortin tassuun, että aika hyvin kävi! On ollut kyllä niin huippukivaa, ja haaveilenkin kovasti jo omasta pyörästä. Saa nähdä koska moiseen voisi olla sitten mahdollisuus. Kallistahan niiden pitäminen on, mutta eikös se niin mene, että harrastukset maksaa… vai?

Noniin, mitäs meille muuta? 28.10. lähdimme Jennin ja parin parsonin kanssa Hyvinkäälle ev-kisoihin. Oli tarkoitus juosta mölliluokassa sekä Telman, että Luxin kanssa. Samalla tuo oli mun ja Telman eka kisa sekä Telman ihan ensimmäinen startti. Tuloksena minien mölliluokassa kaksoisvoitto, Telma 1. ja Lux 2. Vähänkö fiilis oli hieno, vaikka kyseessä oli ”vaan” ev-kisa, hihii! Oli tosi kivaa mennä ja rata oli yllärikiva mölliradaksi.

Siinäpä taisi olla nyt tärkeimmät päällisin puolin. Koulutellut olen tässä nyt jonkin verran, mikä on ollut tosi hauskaa. On ollut ilo tavata uusia ihmisiä ja koiria, sekä nähdä vanhoja tuttuja tyyppejä. Tulevaisuuden lupaukset – check!

Elämä ois tällä hetkellä tosi jees!

Vielä pari videota:

Telma ja Lux ev-kisat.

Treeniä Luxin kanssa Oulussa.

 

Kisaamassa

Otsikon kuva kertoo koulutusillan tunnelmallisesta ilmasta parin viikon takaa, huikeaa, eikös? :)

Lux on ollut treeniroolissa aika vahvasti viime aikoina, ja on edistynyt kyllä valtavasti. Se saa kokoajan lisää vauhtia ja varmuutta, kääntyy edelleen hyvin (paikoin minun mittakaavassani täydellisesti) ja nyt olen viimeistään jo todennut, ettei se ole tippaakaan kömpelö, vaan ketterä ja elastinen pieni eläin. Minulla on puomilla meneillään kokeilu, joka onnistuessaan tulee olemaan ihan huippuhieno, mutta myös riskit onnistumisen ja työmäärän osalta on tunnistettu. Ei oikotietä onneen, nyt on aika oppia jotakin uutta!

Viime viikonloppuna kisasimme ensimmäiset startit EO:n jälkeen. Java oli innokas pieni agilityeläin ja painoi korvat lukossa hyllyttämään ensimmäisen radan putkeen, nauratti. Toinen rata oli todella suoraviivainen, mutta täynnä valssipaikkoja (tai niin minä ne ohjaukset valitsin…), joissa olin tolkuttoman myöhässä ja väistelin kokoajan tallotuksi joutuvaa koiraa… nolla ja 2. sija tuli tältä radalta!

Ja sitten ”jymyuutiseen”! Tiinan painostuksesta lähdin viimeinkin kisaamaan tokokokeeseen. Jännitystä ei ollut ilmassa, ainoastaan mielenkiintoinen epävarmuus siitä, kuinka Java tulisi reagoimaan koetilanteessa. Yksinkertaisesti viime aikoina se on ollut ihan yli-iloinen, kun on päässyt tekemään kanssani ihan mitä tahansa ilman muita karvakamuja, mutta silti ei voinut yhtään aavistaa mitä tyyppi keksii, kun ikinä en ole tuollaisia karkeloita sille näyttänyt. Parin liikkeen pisteet putosivat ihan turhista asioista, kuten kaksoiskäskyn vuoksi paikallaolon maahanmenossa (normaalisti todellakin menee yhdestä). Luoksetulon pisteet putosivat yhdeksään Javan iloisen haukun vuoksi jne. Tyytyväinen olen, huvitti Javan intoilu kesken kehän ja paikoittainen pelleily, jota ilman olisin ollut kyllä todella puulla päähän lyöty. Mutta joo, on tuosta koirasta vaan moneksi :) Ykköstulos napsahti heti ensimmäisessä kokeessa, joka oli sekä minulle, että koiralle ensimmäinen koe koskaan!

Niin ja joo, mulla on ollut viime aikoina todellinen ilo olla kouluttamassa, kaikissa ryhmissä olen saanut olla todistamassa hienoja onnistumisia. Kaikista paras fiilis tulee juuri silloin, kun ohjaajat uskovat ettei jokin asia onnistu, ja sitten menevät ja tekevät sen kuin ei mitään. Siihen vielä päälle se, että heidän koiransa oppii jotakin uutta, niin riemu on rajaton! Hihii, kuinka kivaa on ollutkaan! :)

——

Ledi on ollut viime aikoina hieman pipi, ruoka ei ole oikein pysynyt sisällä jne. Vein sen Viikkiin viime to, jossa Lediä nesteytettiin ja tutkittiin. Nyt on saanut ruokaa vain pieninä annoksina ja normaali sapuska tulee menemään taas vaihtoon, jota nyt on syönyt. Ensi viikolla on sapen kontrolliultra, jonka yhteydessä ultraavat ilmeisesti myös massun, että olisiko siellä mahdollisesti mitään… Hyvillä mielin sinänsä voi olla, että koira voi nyt paljon paremmin eikä verikoetuloksista ole kuulunut, joten kaiken pitäisi silloin sopimuksen mukaan olla ok.