Treenaamassa

Luxin leikkauksesta on kulunut nyt noin kuukausi ja on pikku-jäbä kyllä aivan entisellään, mahtavaa! Aika varovasti olen liikunnan suhteen ottanut, vaikka viikko pari sitten tuli jo eläinlääkäriltä soitto, patologin tulokset ja lupaus normaalin arjen elämisestä sai alkunsa. Paton tuloksissa ei ollut havaittavissa mitään huolestuttavaa, kuten kasvainmuutoksia. Jipii! Epäselväksi tosin jäi mikä suolen tuppeuman oli aiheuttanut, jotain kroonista vai ei, mutta ihan en usko mihinkään kroonisiin juttuihin Luxin kohdalla. Treeneihinkin saisi koira jo palata, mutta vähitellen ajattelin lähteä kohti kenttiä, kun ei tässä mitään hätää ole.

Luxin taukoillessa tauotin myös hetken aikaa Javaa. Pitäisi soittaa sille ajat lihashuoltoon, sillä eilisen illan treeneissä oli kyllä havaittavissa suurta kankeutta treenin loppupuolella, vaikka ei taidettu juosta rata kuin 2-3 kertaa. Itse treenit meni kivasti, myös siihen nähden, että kuka käskee vetää ~40min lihaskuntotreenin just ennen agilitytreenejä… ööö? Äly hoi, todella hapoille meni jalat… :P Kivaa oli, ja kivaa oli myös se, että lämpötila ulkona oli nollan tienoilla, joten lämpät ja jäähkät meni mukavasti jäätymättä. Kivaa oli Iinaakin nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lähden päiväksi Turkuun kouluttamaan, odotan jo innolla! :) Saan matkaseuraksi ystäväni, joka viettää päivän Turussa oleillen ja lähtee sitten illemmalla kyydissäni takaisin kohti Helsinkiä. Matkaseura on aina kovin pop!

 

Uudet ja piristävät tossut, kelpaa juoksennella!

 Ollaan käyty valloittamassa laskettelurinteitä lautailun merkeissä. Tänä vuonna kävin ekaa kertaa Messilässä, oli tosi jee! :) Kuva hämäyksen vuoksi Vihdistä. 

Monet hyvän mielen treenit

Lux alkaa olla kisavalmis, tai oikeastaan on. Olen monesti vain kovin kriittinen analysoimaan omaa tekemistäni, mutta kyllä me oltaisi jo valmiita ottamaan haaste vastaan. Pian on aika tehdä depyytti ykkösissä ja ammentaa sieltä lisää ajatuksia tuleviin treeneihin.

Toissa viikolla tein yhteistreenit Javan ja Luxin kanssa, ei-koiraihminen-ystäväni tuli hallille käymään ja kuvasi ystävällisesti treenejämme! Olen käynyt tosi paljon treenaamassa yksin, niin on tuo videopuoli jäänyt vähän vähemmälle. Kivaa oli saada taas näkemystä liikkuvan kuvan muodossa, että mitä siellä radalla tuleekaan tehtyä.

Yllättävän kivalta näytti mm. Luxin osaaminen tällä hetkellä. Puomin suhteen olen ollut jännityksissä, että mitähän siitä mahtaa tulla, mutta kun tavoitteena oli oppia jotakin uutta ja haastaa omat koulutukselliset kykyni, niin yli odotusten ollaan jo tässä vaiheessa menossa. Lux siis pysähtyy puomilla käskyllä ”puomi” ja tekee juoksupuomin käskyllä ”kiipee”. A on juoksu-A ja käskynä siinä myös tuo ”kiipee”, vapautuksena on-offeista on ”jes”. Olen kyllä tooooosi iloinen treenin tuottamista tuloksista, mutta paljon se on kärsivällisyyttä ja työtä vaatinutkin. Jännää nähdä kuinka pakka alkaa toimia kisoissa ja toki paljon työtä vielä edessä, kun ajattelee mm. taakse päin poistumisia etenkin puomilta… Kepeillekin on tullut hurjasti varmuutta! Videoa laitan tässä mahdollisimman pian.

Kouluttaessa on ollut myös hurjan kivaa, eräät treenit tässä lähiaikoina olivat aivan hulvattomat. Hahhhaaaa, mutta mikäs sen mukavampaa kun on kivaa, ryhmäläiset onnistuvat ja ovat hymyileväisin mielin. Kyllä kouluttajan kelpaa katsella hienoja suorituksia ja selkeää kehittymistä, hihii!

Lunta tänne Helsinkiin on tullut aivan älyttömät määrät tässä parin viikon sisällä, ja autokin on meinannut juuttua lähiön teillä hankeen. Onneksi on huumoria riittänyt! Vaikea kuvitella, että parisen kuukautta sitten ajelin vielä onnellisena moottoripyörällä liikenteessä. Pyörää olen katsellut lumen tulosta huolimatta aivan yhtä innoissani. Saas nyt nähdä kuinka haaveen käy, tuleeko moinen jo ensi kesäksi vai ei…

Salilla on jumppailemassa tullut käytyä aika ahkerastikin: arobinen harjoittelu erilaisten ryhmäliikuntatuntien muodossa ja painojen pumppaaminen on kuulunut viikkojen kuvioon. Powerissa (body pump) vaihtui juuri uusi ohjelma, joka on kyllä haasteellinen sekä hiukan tuskaa tuottava. Lihakset huutaa hoosiannaa, mutta kiva, että reeni suuntautuu tässä ohjelmassa selkeästi eri puolille kroppaa, kuin aikaisemmassa ohjelmassa. Voimaakin on tullut lisää, jibii!

Viikonloppuna Java kisasi kaksi starttia, joista juoksi molemmat puhtaasti. Tuloksena yksi voitto ja 2. sija, nyt on meilläkin viimein arvokisanollat kasassa :) Kävin tuossa myös moikkaamassa Tiinaa Kirkkonummella, rämmittiin pari tuntia umpihangessa ja tää flikka nuortui taas vähintään kymmenen vuotta, kun siellä temmelsin! Hahhaa! Tiina otti jälleen kivoja kuvia, kiitos taas!

Maiju 5-vuotta ja pari koiraa

Tää Ledin lumimaski oli niin hauska!

The Java :)

Kaikki!

 

 

 

 

Miksi me kaadumme? – jotta oppisimme nostamaan itsemme ylös

Huhhuh, onpas kuluneisiin päiviin mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Kotona olen ehtinyt vain käydä kääntymässä, mutta jotenkin ihan hurjan kivaa, kun on ollut paljon tekemistä!

Minulta on kyselty nyt paaaaaljon, että koska Lux starttaa, kuinka valmis se on jne. Iiiiks, kai se kohta jo pitäisi! Kyllä kepit tarvitsee saada vielä varmemmaksi, mutta esimerkiksi avokulmat on hakenut niin nätisti että, Javan kanssa kun ne on olleet ikuinen ongelma…

Sunnuntaina herätyskello soi torkun takia riittävän monesti 6:45 aikoihin, olen totaalisen aamu-uninen, joten ei sovi ollenkaan tuo aamutuimaan kisoihin (tai yleisesti mihinkään, ainakaan ilman suuria ongelmia) lähtö minulle. Klo 8:00 oli ensimmäinen startti ja nukkumaan pääsin tätä edeltävänä yönä vasta noin kolmen maissa, hyvällä sykkeellä silti vedettiin! Ensimmäinen rata kaatui omaan mokaan, taas se yksi kuuluisa askel takaakiertoon lähetyksessä, niin olisi ollut nolla siinä. Seuraavilta radoilta molemmilta nollat ja voitot. Hieno Java! Vähän hypärillä oli havaittavissa ohjaajan osalta sekoilua, mutta ei näyttänyt sitten sen enempää haittaavan. Opinpahan taas lisää! Hyvä kisapäivä kovasta väsymyksestä huolimatta, jonka jälkeen painelin vielä Tiinaa Kirkkonummelle moikkaamaan. Oli kivaa, kiitti :)

Yhdessä välissä jäähkälenkin lomassa kävin Ojangon kentällä treenaamassa Luxin kanssa puomia ja keppejä. Toimi! Täytyy viikolla ottaa tavoitteeksi pyörähtää hallilla pari kertaa tutkailemassa Luxin osaamista.

Mulla on ollut nyt muutamia pentuja ryhmissä ja on kyllä tosi kivaa katsella, kun tyypit edistyy ja aika aloittelevat ohjaajatkin alkavat päästä jyvälle. Suuria onnistumisentunteita näin kouluttajan näkövinkkelistä, aina innolla odottaa seuraavia treenejä. Ja muutenkin, tosi kiva nähdä entuudestaan tuntemattomiakin koiria, joilla monista olisi kyllä paikkansa kisakentillä haastajina.

Eikä mun mp-kuume ole haihtunut tietenkään mihinkään, alan miettiä jo kaikenmaailman motocrossia ja enduroa. Haaveilen jo toisesta pyörästä tuommoisen katukiiturin lisäksi, landelle pitäisi saada semmoinen joku crossipyörä, jolla voisi vetää ympäri peltoja, mökkitietä ja metsäpolkuja. Joo, hahhah! Kyllä se vauhti siellä veressä vaan virtaa ja eihän sitä poiskaan saa, hölmö tyttö :) Tässä tämä taas tällä erää, palailen jälleen astialle!

Haaveilija

En nyt sitten taas tiedä, että kuinka moni on innostunut jakamaan tämän kanssani, mutta toivottavasti joku edes hiukan samaan asiaan hurahtanut tyyppi löytyisi lukijoistani! Olen aivan koukussa moottoripyöriin ja ajamiseen, ettei kyllä ole tästäkään harrastuksesta ilmeisesti poispääsyä. Ajotunneillakin tuli kommenttia, että ”taitaa olla vauhti veressä”, ja joo, lähtisin kyllä tämän allekirjoittamaan. Ne käsittelytehtävätkin oli mun mielestä loppujen lopuksi tosi kivoja, vaikka ensin jännittikin, että opinko ikinä hallitsemaan koko laitetta, koskaan kun en ole ajanut muuta kaksipyöräistä kuin fillaria. Loppupeleissä ajoin sitten ”isommalla” pyörällä koko roskan ja näin mulla on kortissa rajoittamaton A. Niiiiin mahtavuutta.

Saatan olla hullu näine innostuksineni, mutta tällä mennään! Ajamisen innostus alkaa kohdistua jo myös radalle, vähän erilaiselle radalle kuin agilityssa. Pääsisi testailemaan kaarreajoa suuremmassa mittakaavassa, sekä uusia käsittelyharjoituksia, ja mikäs olisi sen parempaa, kuin pistellä menemään omalla pyörällä.

Ja koska olen aika sporttisista asioista ja vauhdista pitävä tyyppi, niin pyörän olisi ehdottomasti oltava jollain tavalla tosi cool ja virtaviivainen. Eräänlainen pituusrajoite on kyllä matkassa mukana pyörävalintojen suhteen, näillä pituusmitoilla ei ihan minkä tahansa pärrän selkään kiivetä ilman, että vain päkiät yltävät just just maahan. Pystyy silloinkin hyvin ajamaan, mutta hallittavuus esim liikennevaloissa olisi varmasti mukavaa. Taitaa olla kaikenmaailman madallukset edessä. Kaikesta huolimatta haaveilen jo vähän isommasta mp:stä, Honda CB 600f Hornetista. Yhä hullummaksihan tämä tästä tuntuu näköjään menevän…

Tuo valkoinen olisi kertakaikkiaan upea (alan kuulostaa omituiselta…), paitsi nuo kullanväriset osaset ovat ehkä turhan prameat mun makuun, voitaisiin mennä vaikka hopean värityksellä. Mutta on tuo mustakin kyllä tyylikäs :)

 

Joo, voisin puhua aiheesta ikuisuuden, mutta nyt taidan hiljentyä tältä osin… Palaan ensi kerralla sitten maan pinnalle  ja koiramaisempiin juttuihin.