WAO 2014 ja Merrelin kengät

Heips pitkästä aikaa, kyllä on muutama tovi tässä vierähtänyt!

Pikaiset kuulumiset ja sitten itse asiaan. Eli mitäs meille? Minun alkuvuosi on sujahtanut nopeasti lähinnä työn merkeissä. Arvokisoja on koluttu tässä kevään ja kesän mittaan, mutta itse viralliset kilpailut ovat jääneet vähän vähemmälle.

Luxin ensimmäiset isot kisat olivat toukokuussa Italian Lignanossa, kun lähdimme edustamaan Suomea World Agility Openiin. Kilpailimme siellä Biathlonin (vastaava kuin Suomen SM-kilpailut) ja Gamesin (sisältää karsintaratana toimivan snookerin ja gamblerin, joka on finaali). Pääsimme finaaliin kummassakin kilpailussa.

Biathlonin karsintaradalta tuli yksi kielto, mutta sillä irtosi silti finaalipaikka. Oli tosi mahtavaa päästä juoksemaan finaali, niissä on aina kuitenkin se oma fiiliksensä! :) finaaliradalta teimme nollan, jolla Lux oli kolmas. Yhteistulos riitti kiellon kanssa sijalle 14(?).

Snookerista saimme täydet pisteet ja gamblerissa hyvät pisteet myös. Loppuosa (koira suorittaa itsenäisesti rataa ohjaajan ollessa merkityn alueen toisella puolella) meni hylyksi, joten yhteistuloksissa emme yltäneet kärkikahinoihin. Games oli oikeasti aika hauska kilpailu, täysin erilainen kuin miten on yleisesti tottunut kisaamaan. Hetkellisesti tuli muistikuvat mieleen siitä ajasta kuin itse aloitin agilityn, sääntöjä kun joutui miettimään jonkin verran :D kiitos Iinalle avusta Gambler -finaalissa, olit huippuapu! :)

20140705-134843-49723213.jpg

Sitten Merrelin -popoihin! Eli joo, sain WAO kisamatkalle mukaan kaksi paria kenkiä. Toiset kevyet lenkkarit ja sitten todella kevyet bare footit, joilla juoksin kaikki WAO kisaviikonlopun radat. Kuivalla keinonurmella pito oli todella hyvä ja alustaan sai tuntuman kivasti ohuen pohjan kautta. Koko kisaviikonlopun ajan oli suhteellisen hyvä sää, joten en päässyt testaamaan pitoa märällä keinonurmella. Bare footit ovat jalassa tuntumaltaan sellaiset kuin ei olisi kenkiä lainkaan, suosittelen! Ne toimivat hienosti myös agilitykentän ulkopuolella esimerkiksi pitkiä matkoja kävellessä kaupungilla tai vaikka metsäpoluilla.

Merrelin lenkkarit ovat olleet työkäytössä kentällä tai sitten lenkillä, jos olen halunnut pitää paksumpi pohjaista kenkää. Värit kummassakin ovat herkulliset, kivaa piristettä monesti niin tumma vaatteiseen ulkoasuuni :) alla vielä kuvaa kengistä!

 

20140705-135809-50289590.jpg

Kuvissa Merrelin pinkit lenkkarit jalassa. Viimeisessä kuvassa vaihdan bare footeja jalkaan, jotka ovat ne koko WAO kisaviikonlopun kaikilla radoilla olleet kengät. Kiitos Merrelille!

Kuulumisia

Norjan kisareissu Norwegian openiin on nyt takana ja mukava reissu olikin. Kisapaikan ja aikataulujen toimivuuden puolesta voin ehdottomasti suositella kyseistä kilpailutapahtumaa siitä kiinnostuneille! Oli taas hauskaa nähdä muiden maiden koirakoita ja katsella täysin erilaisia ohjaustyylejä, kuin Suomessa on tottunut näkemään. Matkaseura oli mukavaa ja sääolosuhteet olivat lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta hyvät.

Meidän osalta kisat loppuivat lyhyeen. Tiesin jo ennen reissuun lähtöä, ettei Java ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Treeneissä meno on tuntunut tahmealta, koira ei käänny, eikä saa normilla yhdellä polkaisulla täyttä vauhtia lähdöstä tai hyppyjen alastulojen jälkeen. Hyvin Java tekee ja jonkun mielestä varmasti etenee hyvällä vauhdilla, mutta minun silmään ja ohjaustuntumaan koirasta puuttuu nyt se viimeinen terä ja kunnon poweri. Koira menee reikäpäänä kuten aina, mutta eteenpäin samalla asenteella se ei vaan pääse.

Olisi pitänyt tehdä fiksusti ja pitää kisa-/treenitaukoa ennen Norjan kisoja. Treenitaukoa pidin, mutta yhdet kisat kävin Ojangossa kisaamassa, tosin sielläkin jätin viimeisen startin väliin. Keinonurmihallien putket ovat monesti ihan tappoliukkaita… Java on lentänyt nyt kaikissa keinonurmihallien kisoissa nurin putkissa, eikä ole ainoa koira. Viime aikoina sitä on alkanut miettimään, että homma alkaa mennä jo vaaralliseksi. Uusiin halleihin tuodaan uudet putket, joiden pinta on uutuuden liukas ja puhdas, jonkinlainen ”karhennus” näihin olisi minusta keksittävä ja asiaa olisi oikeasti ajateltava koirien turvallisuuden kannalta. Ojangon hallikisoissa Java vetäisi suorassa putkessa niskoilleen, edellisellä viikolla se oli lihashuollettu, mutta tämä oli sen verran kova osuma, että aiheutti lapojen ja selän seudulle lukkoja, jotka tulivat esiin Norjan kisoissa.

Lauantaina kisasimme Norjassa kolme rataa, ensimmäiseltä 5, toiselta sekoilu hyl ja kolmannelta puhdas rata. Vauhti ei ollut ollenkaan Javaa ja ratojen jälkeen Java liikkui todella huonosti, laahasi mm. vasenta takajalkaa varpaiden kääntyessä maata vasten. Sunnuntaina aamulla Java ontui vasenta etutassuaan ja ontumiset ovat Javan osalta koko sen eliniän ajalta tasan tässä. En startannut sunnuntaina yhtäkään kisaa. Onneksi Lehtisen Jenni oli niin mukava ja kiltti, että katsoi Javan ennen lähtöä takaisin Suomeen. Pikaisella kokeilulla Javalla oli lavat ja selkä jumissa, ei mitään joustoa ja lukkoja riitti… Tämä oli varmasti jatkokuntoutumisen kannalta tärkeä juttu, että lukot saatiin auki jo kisapaikalla.

Kuten sanoin alkukappaleessa, reissu oli hieno ja kilpailut hyvin järjestetyt, joten päällimmäisin mielikuva reissusta on positiivinen katsomon puolelle siirtymisestä huolimatta. Nyt startataan projekti Java jälleen iskuun :) Huomenna vien sen huoltoon ja sitten katsotaan miten homma alkaa pelittää, taukoa treeneistä ja kisoista ainakin hetki luvassa.

Lopuksi klisee, nauttikaa siitä, jos teillä on terve harrastuskoira, jonka kanssa saatte mennä  ja touhuta lajista riippumatta. Terve ja kunnossa oleva koira on arvokas asia. Onneksi osasin ottaa irti mm. European Openissa kaiken siitä ilosta ja powerista jolla Java teki, meillä oli radalla hienointa koskaan! :) Loppujen lopuksi ne treenit ja kilpailut ovat vain pieni osa arjesta koiran kanssa, joten tärkeämpää olisi nyt se, että Javalla on olemassa vielä pitkä ja terve loppuelämä myös sitten, kun se jättää kisakentät (tulee tippa linssiin, jos edes ajattelen tätä).

 DSC04415-MOTION-1-5

EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!

 

Hellurei :)

Onpas viime kirjoituksesta ihan hurja määrä aikaa… Tähän yli kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä.

Lux on oppinut menemään veteen itse, se hakee innolla keppejä ja hyökkää ihan ryminällä veteen. Sen mielestä vesi ja uiminen kavereiden kanssa on ihan huippu siistiä! :)

lux2

Agilityn SM-kisat tuli, oli ja meni.  Perjantaina starttasin Javan kanssa perusvirallisen hypärin, jolta nollavoitto yli 80 koiran luokassa, hieno mimmi! Sunnuntaina yksilön hyppyradalta rima alas, olisi pitänyt niistossa malttaa pikkuisen, niin sen olisi saanut ehkä sillä pysymään. Java todella harvoin pudottelee rimoja, ja sattui sitten juuri tärkeään kisaan. Täytyy sanoa, ettei vitonen harmittanut kyllä ollenkaan, ehkä joskus muutama vuosi sitten olisin vielä lyönyt päätäni seinään edes sen hetken, mutta radasta jäi niin hyvä fiilis muuten, ettei harmistus noussut pintaan.

Kovin kaunista menoa se ei ollut, ennemminkin kaaottista ja tunsin sydämen pompsahtavan kurkkuun asti, kun Java sinkosi ohi kepeistä ja sain kalastella sen takaisin. Hahhhaa. En juurikaan käytä radalla ääntä vaan keskityn enemmän ohjaukseen, mutta tuolla kyllä huusin, kun tuntui, että homma lähtee vähän väliä lapasesta…

Onnea kaikille SM-karkeloissa menestyneille! :)

jussi2013Juhannus sujui mukavasti kavereiden kanssa grillaillen ja veneillen, oli aika hienoa päästä pitkästä aikaa merille! 

jennilupusLapsuuden ystäväni Jenni tuli kuvaamaan ja seuraksi kun treenasin koirat :)

Pienipoika Lux on jälleen päässyt kisaamaan. Järvenpäässä voitimme yhden agilityradan ja näin ollen Lux on nyt sitten nollaa vaille 2-luokassa. Toisella radalla kepit keskeytyivät kovista menohaluista johtuen, muuten rata oli aika nätti.

Viime keskiviikkona kisasimme Purinalla kaksi kisaa ykkösissä, tuloksina HYL ja 5. Hyl-rata oli muuten ihan hyvä, mutta pyäsytyspuomiin tarvitaan tooosi paljon varmuutta ja treeniä vielä (kokeilin siis molemmat tavat suorittaa puomi, kun puomi juostiin kahteen kertaan), ja juoksupuomin jälkeen Lux sinkosi edessä olleelle hypylle aika innokkaana, heh… joten siitä hyl. Toinen rata myös ihan jees, mutta ilmeisesti auringon häikäisy ja mun vedätys saivat Luxin toisiksi viimeisenä esteenä olleen puomin ohi, puomi oli kyllä sitten tosi hieno!


luxiiivalopalloSöpö :)

Viime viikonloppuna lähdimme ihmettelemään festarielämää. Matkustimme ystäväni kanssa kaksin kohti Turkua perjantaina ja määränpäässä törmäsimme moniin tuttuihin. Oli kyllä todella kiva reissu ja hauskaa, kun oli enemmänkin porukkaa menossa mukana! Hyviä livevetoja, hieno sää, kaverit ja meininki, niin jess! :)

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Benji-hyppy 60 metristä. Jännitys iski vasta siinä vaiheessa, kun ylhäällä ollessa minulle sanottiin ”nyt voit astua reunalle ja mennä”. Huuuups ja klunks! Melko pian siitä oli lähdettävä, ei oikein voinut enää jäädä miettimään :D Mutta oli kyllä mahtavaa, vieläkin alkaa hymyilyttämään, kun ajatukset palaavat sinne suuntaan :) Seuraavaksi se Kaivarin 150m korkea Benji? Kyllä!

benjiii2Siellä mennään, wooohooo!

Oma päätöksesi onnistua on onnistumisessasi tärkeintä

Viime päivät ovat muodostaneet oikean agilitypläjäyksen, töitä ja treenejä, mutta on ollut ihan tosi tosi kivaa!

Viime viikolla kisasimme Javan kanssa kaksi starttia helatorstain kisoissa Ojangossa, hypärin ja agiradan. Oli ihana kesäinen ilma, ihan lyhythihaisessa tarkeni kirmata! Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme kisanneet neljä kisaa, joista kaikki neljä ovat olleet nollia, aika hieno tatsi on ollut nyt tähän mennessä! Hypäriltä tuli voitto ja Java sai lahjakortin koirakylpylään, jossa pääsee polskimaan ihan privaatisti koko altaaseen. Luulenpa, että vien Luxin myös samalla kertaa, se kun pitää vedestä lievästi sanoen enemmän kuin Java… Agiradalla pysäytyskontaktit vievät aikaa, tältä nolla myös, sijoitus neljäs. Keinu olisi voinut olla parempi, muuten olen kyllä tosi tyytyväinen meidän tekemiseen.

Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa ikinä Janitan ja Jaakon koulutuksessa, ajoin Turkuun edes takaisin molempina päivinä, joten matkaa Helsingistä kertyi hiukan yli 600km viikonlopun aikana. Arvokisojen alle tuli kyllä tarpeeseen nämä treenit, sai todella hyvin uskoa omaan tekemiseen. Java oli koko viikonlopun ihan hirmu hieno! :) Sen kanssa on ihan huippua nyt mennä, kun jos itse vaan keskityn ja teen huolella, niin se tekee kyllä kaiken just eikä melkein. Ollaanhan me tässä melkein 8-vuotta tahkottukin… huippis koira!

Eilen vein Javan fysioon Patricialle, eikä olisi voinut parempi ajankohta huollolle olla, kuin heti tuollaisen viikonlopun matkustelun ja treenien jälkeen. Vkl treeneissä Java kaatui kerran, ja kuulemma ilman kaatumista Javan kunto olisi ollut varmasti ihan poikkeuksellisen hyvä. Java oli pääsyt vähän vinoksi, jäykkyyttä oli rangan keskiosassa ja vasen puoli selästä erityisesti jumissa (vasemmalle kyljelle kaatui), hiukan taisi olla myös kireyttä takajaloissa. Patricia sai kuitenkin Javan hyvin auki. Ennen karsintoja vien sitten taas molemmat uudemman kerran. Voin suositella kyllä fysioterapiaan viemistä mahdollisimman pian tuollaisten ns. mitättömiltä tuntuvien kaatumisten jälkeen, ellei niitä ajoissa lähde hoitamaan, niin kummasti alkaa kertyä kaikennäköistä ongelmaa ympäri koiran kroppaa, kun kroppa pyrkii suoristamaan itse itseään.

Lux pääsi tuuraamaan Javaa Juhan treeneihin illalla. Mietin alun putki/puomi-erottelua, että morjes, eipä olla tehty… Muutaman toiston jälkeen menimme sitten radan osana ko. pätkän ja jäbähän teki ylläri hyvin. Muutenkin oli ihan loistavat treenit, Luxin kanssa on niiiiiiiin ihana mennä. Se lukittaa esteet todella hyvin, lukee rytmitystä ja ohjautuu kaukaa, mutta kestää myös ohjaajan lähellä olon. Rimat pysyy ja keskittyminen on oikeasti ihan huippuluokkaa. Vauhtiakin se on saanut todella paljon lisää, mulla oli ihan kiire! Hyppytyyli on myös parantunut. Kauhiaa hehkutusta, mutta meillä oli vaan niin kivaa :) Tällä viikolla Lux menee eläinlääkäriin kontrollikäynnille, hurja juttu… jännittää aika tavalla!

Lediltä lähti eilen karva, ajelin sen itse. Tuli yllättävän siisti ensimmäiseksi ajelukerraksi, en lähtenyt takaamaan omaa kädenjälkeäni ja varaudunkin lähinnä piikkisian kaltaiseen olemukseen. Hehheh… Javan karvojen ajelu on seuraavaksi edessä, yksi koira riitti kyllä yhdelle illalle varsin mainiosti, duunia oli, etenkin kun käsi ei todella ole mikään harjaantunut ja karvojen ajelemisessa ei ollut minkäänlaista loogisuutta. Hah!

Laitan videot treeneistä ja kisoista myöhemmin!

Ledinakke

Lenkillä Laajasalossa

Eilen illalla huristelin koirien kanssa Laajasaloon lenkkeilemään. Kevät on ihan huippu juttu, oli vielä valoisaa pienestä iltahämäryydestä huolimatta ja aurinkokin paistoi. Lenkkeilysäät ovat kyllä olleet viime päivinä upeita! Noin parin tunnin lenkki tuli heitettyä ja koirillakin oli hirmuisen kivaa juosta keskenään pitkästä aikaa. Kiitos Tiinalle ja shelteille seurasta!

Tiistaina aamulla poikkesin taas hallilla. Treenasin vain Luxin Javan jumiutuneisuuden vuoksi. Otin erilaisia kulmia kepeillä etupalkalla ja jokainen avokulma meni mm. nappiin! Lux kesti hyvin pujottelun vaikka leikkasin takaa ja jäin sinne taakse seisomaan. Huikea tyyppi! Ja se meni lujaa, ja sillä oli tosi kivaa. Meillä molemmilla oli :) Ensi viikolla ajellaan Patrician luo lihashuoltoon ja alan sitten katsella Javankin treenejä taas paremmin. Voi hyvillä mielin treenata sitten, kun tuon tytön saa vetreäksi tuosta.

Lennot Belgiaan on nyt European Openia ajatellen plakkarissa ja reissun suunnitelmat noin muutenkin on aika hyvällä mallilla ollakseen vasta huhtikuu. Nyt voi keskittyä odottamaan kesää rauhallisin mielin, kun on tiedossa, että tulemme mahtumaan mm. lentokoneeseen :P varmaan tulee taas aikas kivaa!

Alla kuvia Laajasalon lenkiltä, ei kyllä päätä huimaa puhelinlaatu ja kuvakulmatkin jotenkin tosi mahtavia…

laajasalo1

laajasalo2

laajasalo3

laajasalo5

laajasalo6

 

 

Voisi tahtoa vähän ajelemaan hän. Pirullista edes testailla omaa mp-kypärää… mööh. Mulla on kyllä jonkinasteinen hulluus tätä hommaa kohtaan.

suupertti

suupertti2

EO 2013 kutsuu!

Viime kerrasta on vierähtänyt tovi aikaa, joten kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon. Annan palaa pääpiirteittäin!

Lux täytti 2-vuotta 14.3., onnea pieni Lupus koiraeläin! Jälleen voi kliseisesti todeta, että aika on kulunut ihan järjettömän nopeaa. Muutenkin tämä alkuvuosi on humpsahtanut jotenkin ihan silmissä… Huhtikuussa olisi Luxin kontrolli liittyen suolentuppeumaan ja silloin saan lisätietoa jatkosta. Tällä hetkellä Lux voi erinomaisesti, ruoka ja leikit maistuvat sekä elämäniloa riittää. On huippua nähdä se tuollaisena, omana ihanana itsenään! Myös radalla huomaa eron, taas mukana on se elastinen koira, pujotteluun on tullut vauhtia, hypyt näyttävät paremmilta jne. Hienoa! Ja edelleen tykkään ihan tosi paljon siitä, kuinka hyvin Lux tulee ohjauksiin mukaan ja lukittaa esteet. Ei kyseenalaista KOSKAAN mitään.

Viime treeneissä sain taas todeta millaista takkuamista Javan kanssa homma on välillä. Etenkin nyt, kun olen saanut koulutettua yhden koiran lukemaan alusta asti omaa liikettäni ja rataa juuri kuten haluan, niin on hassua juosta Javan kanssa radalla, kun se ei paikoin lue mm. rytmitystä niin herkästi kuin toivoisin. Lisäksi huomasin, että se on tällä hetkellä taas jumissa. Hypyt huonoja, polkee kurveissa eikä pääse takaisin käännöksistä hyppylinjoille niin hyvin, ettei mun tarvitsisi ”survoa” sitä esteille ihan ekstravahvoin ohjauksin. Ennen tiistain treenejä vielä kaatui lämppälenkillä, mahtavaa… Onneksi fysioaika on tiedossa tässä suhteellisen pian, jospa tyttö saataisiin vetreäksi jälleen.

Kisaamassa en ole käynyt, ihan jo siitä syystä, ettei Luxin urasta nyt tiedä, ja Javalta poistettiin juuri muutama hammas purukalustosta. Nyt sitten odotellaan varoajan umpeutumista ja huhtikuun puolella palaamme takaisin luultavasti kisakentille. Kesä ja arvokisat lähenevät, SM-kisoihin ja MM-karsintoihin on tarkoitus osallistua. Etelä-Afrikkaan en ole lähdössä vaikka menolippu sinne sattuisikin tulemaan, mutta European Open kutsuu jälleen heinäkuussa, ja me pääsimme mukaan edustamaan Suomea Belgiaan. Jipii! :)

Maaliskuun alussa tein ystäväni kanssa reissun Lontooseen, neljä päivää katselimme kaupunkia ja oli kyllä tosi mukavaa, kun ilmatkin suosivat. Pari ensimmäistä päivää oli pilvisempää ja viileämpää, mutta viimeisenä päivänä oli jo todella keväinen sää. Kuiva asfaltti, auringonpaiste ja lämmintä oli varmasti ainakin +10 astetta. Ihmiset juoksivat shortseissa ja t-paidoissa. Prätkäkuumeiselle teki tietenkin vähän pahaa, kun katukuvassa vilisi moisia päristimiä aikalailla… ei laantunut kuume ei (pian alkaa ajokausi, eikä mulla ole vieläkään pyörää). No, kyytiin olen ainakin mitä luultavimmin menossa!

Tässä alla vähän kuvasatoa kuukauden tapahtumista.

londoneyeLondon eye

  londonikkunasmallIkkuna Lontoossa

londonturistiBig Ben ja pakollinen puhelinkoppikuva!

lenkki-37

Kirkkonummella lenkillä Tiinan ja Ennan kanssa. Mikä sää!
kuva: Tiina Jurvakainen

lenkki-9

kuva: Tiina Jurvakainen

lenkki-19

kuva: Tiina Jurvakainen

Ledi 10-vuotta ja Turussa kouluttamassa

Ledi täytti 20.2. pyöreitä vuosia, ja on aika hurja juttu, että se on ollut minulla jo 10-vuotta. Kaikenlaisesta on pieni koira selvinnyt, tapellut sairauksien kanssa ja voittanut ne tahdollaan elää. Onneksi pääsi silloin aikoinaan Bernin eläinsairaalaan hyvään hoitoon ja palautui siellä takaisin elävien kirjoihin. Ledi on pieni taistelijakoira, joka sinnittelisi kiinni elämässä varmasti vielä harmaahapsisena, makuaistittomana, sokeana ja kuuronakin kaverina, mutta onneksi sen vointi on ollut kaikkea muuta kuin tuota.

Ledi on itsepäinen eläin, kokeilee välillä rasittavuuteen asti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se käyttää hyväkseen kaikki tilanteet joissa on mahdollisuus päästä ns. niskan päälle ja näin ollen se on aika haasteellinen koira, jonka tempauksia voi onneksi ottaa ajoittain myös huumorilla. ”Miksi olla hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?” Niinpä… Kaikesta omituisuudestaan huolimatta se on saavuttanut suosionsa mm. kavereideni joukossa, Ledistä pidetään kovasti :) Onnea hölmölle pappraiselle! <3 Viikko sitten sunnuntaina vietin päivän ATT-areenalla agilitya kouluttaessa ja oli kyllä kivaa. Kouluttaminen antaa oman osansa lajissa kehittymiseen, kun pääsee näkemään erilaisia ohjaajia ja koiria. Ratapohjaan hain monipuolisuutta ja haastavuutta, unohtamatta onnistumisia. Halusin nähdä ihmisten rytmitystä ja luottoa omaan ja koiran liikkumiseen. Saatiin mielestäni tosi hyviä juttuja aikaan! Kiitos järjestäjille ja kaikille mukana olleille mukavasta päivästä! :) Tänään oli aika erilaiset, mutta antoisat treenit. Fysiikkaharjoittelua ja lajiharjoittelua tekniikan sekä ratatreenin merkeissä, aikaa näihin kului noin kolme tuntia. Loppuajasta rataa juostessa tunsi todella tehneensä, ja taisinpa heittää suoran putken kohdalla jonkinlaisen ukeminkin, kun painoi treeni sen verran jaloissa... Eli kaaduin, hah, mutta kivaa oli! Kiitos, Juha ja Anna!

Reissaajat

Olen tässä hymyillyt kuin idiootti, johtuen mm. enemmän kuin onnistuneesta viikonlopusta!

Lähdin Luxin ja Javan kanssa huristelemaan kohti Oulua viime perjantaina aamulla. Alla oli kaksi ISOA kuppia kahvia (en koskaan juo kahvia, joten…), edessä oli noin 600km ajoa sekä suuri määrä innokasta odottelua viikonloppua ajatellen. Reissu oli kyllä onnistunut, oli kiva lenkkeillä, nähdä kivoja ihmisiä, kisata ja treenata, eikä ajaminenkaan hassumpaa ollut (pidän ajamisesta kyllä ihan erityisen paljon)! :) Viikonlopun ohjelma oli väsyttävä ja menoa täynnä, mutta huippukiva!

Tuollaista koirakaksikkoa en ole kyllä koskaan taitanut nähdä mitä Lux ja Jippu keskenään ovat. Ovat kuin Tiku ja Taku, kokoajan hääräämässä jotain, eikä koskaan voi välttyä nauramiselta, mahtavia tyyppejä! Niillä on ihan mieletön tempo, kekseliäisyys, iloisuus ja huumori – todellisia valopilkkuja valoisista pimeisiin päiviin! Vähintääkin alkoi harmittaa koirien puolesta, etteivät ne näe toisiaan kovinkaan usein, ovat niin hyvät ystävykset! :)

Javan ilmoitin OKK:n kisoihin neljään starttiin. Olen nyt pyrkinyt vähän säästämään tuota koiraa, joten olen treenannut noin joka toinen viikko ja kisannut ajatuksella max. 2 starttia päivä ja viikonloppu. Tämä oli siis suhteessa aika rankka setti meille pitkästä aikaa, ja toinen kisaviikonloppu EO:n jälkeen. Java kuitenkin veti niin hyvin, että kaipuu kisakentille ja treeneihin sen kuin yltyi, koulutuksiin tuli uutta mietittävää ja oli ihan super tunne mennä! Ja silloin sitä tietää, että kaikki toimii, kun saa juuri Sen Oikean fiiliksen päälle! Hurrrjan kivaa!

Neljästä radasta kolme juoksimme nollavoitoilla maaliin, yksi vitonen rikkoi täydellisen tulosrivin, kun Java pudotti ekan riman. Kaikki radat kokonaisuutena hyviä, ja huomaa kuinka oma ajatus on kehittynyt ratojen ja virheiden analysoinnissa. Taas sitä voi ihmetellä, että sai lähteä kisapaikalta nollien ja muumimukien lisäksi pää oivalluksia täynnä, joihin erilaiset kisaradat toivat oman osansa.

Silloin kun emme olleet kisoissa, olimme treenaamassa. Pennut valloittivat treenihallin ja kisakoirat saivat toipua päivien urakasta. Luxin puomi edistyy ja mielenkiinnolla kyllä katson prosessin toimivuutta jatkossa. Kepeillä on tapahtunut myös harppaus, nyt täytyy keskittyä mm. näihin esteisiin sekä keinuun! Yö kahdentoista treenit sujuivat perjantaina yllättävän kivasti, eikä väsymyskään kunnolla vaivannut vaikka ajomatkaa oli kertynyt päivän mittaan reilustikin. Me hullut!

 

Koko poppoo

Hallilla Luxin kanssa

Illalla kisa- ja treenipäivän jälkeen. Auringonlasku ja hyvää ruokaa, oi!

Voittojen tuomat muumimukit :)

European Open 2012

Odotin kuin pieni lapsi Ruotsin laivalle pääsyä, kun suuntasimme Sari Vähäniityn ja Jennan kanssa European Openiin. Matkustaminen on kivaa ja maiseman vaihtaminen tekee joskus todella hyvää. Lähtö reissuun tapahtui torstaina iltapäivällä, autolla kurvailimme Turkuun ja siitä Silja Europalla lätäkön läpi Ruotsiin. Laiva oli perillä Tukholman satamassa aamulla jälkeen kuuden, joten herätys oli suhteellisen aikainen… Ajomatkaa Kristianstadiin oli edessä yli 500km, joka taittui kuitenkin nopeasti ja saavuimme yhden aikaan kisapaikalle. Hotellihuoneet oli tosi mukavia, joten sen puolesta viihtyi mainiosti!

Lauantaina rataatutustuminen oli jo 7:30, hyvää huomenta vaan. Aamupalat nassuun ja koiraa lämppäämään, onneksi sää oli hyvä. Olin hiukan pöhnässä lauantain ensimmäisellä radalla, tehtiin muuten ok nolla, mutta Java kääntyi yhdellä hypyllä väärään suuntaan ja jouduin vetämään pidemmän kautta seuraavalle esteelle. Aikaa paloi varmasti joku 2s, eikä tuolla tasolla ole varaa antaa tasoitusta typerillä mokilla, sijoitus lopulta 18 ja finaaliin pääsi 15 parasta koirakkoa. Edessä oli agilityrata ja uusi yritys kohti finaalia. Totesin, että kisahermot on tahdon löytyessä hyvässä kunnossa, ei kyllä mikään voinut tuona hetkenä estää tekemästä nollaa… Rata oli meiltä aika hyvä, puomilla pidin turhan pitkään, mutta sijoitus siitä huolimatta neljäs -> finaaliin. Happy happy!

Finaaliradalle oli siistiä lähteä, sinne halusin, sillä muistikuva viime vuodesta eli vielä tuoreena. Se fiilis on niin hieno, kun ihmiset kannustaa ja Javakin rakastaa taputuksia, menee tyttö ihan hulluksi : ) Radan alkuun olen tyytyväinen, etenkin päällejuoksujen kohta oli minulta sen kannalta hyvää duunia, että tein riskillä. Puomilla himmailin, siitä on päästävä eroon, mutta muuten olen tyytyväinen tekemiseen. Loppupuolella sattui ihan tyhmä kämmi, ohjauksen arviointi meni jo rataatutustumisen lähtökohdilta pieleen… Java valui liian pitkälle ulos putkesta ja valssini venytti kaarretta entisestään -> en saanut Javaa ohjattua enää renkaalle. Olisi ollut tosi kiva tietää, mihin aika olisi riittänyt, enkä vielä ole muistanut kellottaa!

Sunnuntaina oli joukkueradat ja finaali kummitteli viime vuodelta edelleen mielen syövereissä, joten sinne salaa halusin. Joukkueemme aloitti tosi hyvin, ekalta radalta kaikille nollat ja toisella radalla oli mahdollisuus nostaa sijoitusta ja pisteitä. Toiselta radalta joukkue teki kolme nollaa, joten päästiin heittämällä finaaliin. Edelleen on aika hyvin päästä finaaliin mini-joukkueena, kun medit ja minit kisaavat näissä kisoissa vastakkain.

Finaali oli samanlainen kuin viime vuonna, neljä eri rataa samalla radalla ja jokainen joukkuelainen lähti liikkeelle kentän eri nurkista. Tykkään tästä järjestelystä kyllä tooosi paljon, niin hauskaa! Pasi teki heti alkuun hyvän nollan, mutta me shelttitytöt hyllytettiin kaikki… oh my. Saatiin kuitenkin onnistumisia, ja mulla ainakin iski sellainen euforia piikki, kun Java meni leikkauksella nätisti avokulmaan, joka ei todella ole mitään meidän vahvuuksia. Radan loppu oli todella jees vetää ja sain lennokkaasta ohjauksesta hyvää palautetta huippuliitäjiltä, jee! Vielä se viimeinen puristus, kyllä! Kiitos joukkueelle: Anu, Jenna ja Pasi, kivaa oli! : )

Reissun saldo on kokonaisuudessaan hieno, ulkomailla on aina tosi kivaa kisata ja katsoa muiden suorituksia. Minien taso on kehittynyt ja kehittyy kokoajan, yhä teknisemmäksi mennään ja riskillä ohjaaminen alkaa olla välttämätöntä. Maksien finaali oli kaikista hienoin, siitä jos mistä oppii paljon, huippuja ovat! Ei ihme, että kyseistä luokkaa arvostetaan, mutta täältä me minit tullaan peesissä kovaa vauhtia! Meille viikonlopun kuudesta radasta neljä nollaa, josta olen kyllä tosi iloinen! Videoita on pikapuoliin tulossa!

Yksilö-finaaliradan rakennusta odotellessa!