Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !

Hurrr hurrrr…

Kunnon koiranpentuilme Luxilla tuossa otsikon kuvassa, suloisuus!

Jälleen oli Sarin treenit tällä viikolla ja radan loppu tuotti kyllä päänvaivaa – nyt oli ihan oikeasti hankaluuksia rytmityksen ja luottamisen kanssa, oli jotenkin todella ahdas kohta radan loppuosassa. Vääntöä ja vääntöä, niin kyllä se siitä lähti sitten sujumaan! Palkitsevinta treeneissä oli lienee se, että jäi ajattelemisen aihetta ja opin omasta liikkumisestani uutta. Hetkeen ei ole treeneissä vastaavaa vääntämistä tullut eteen, joten todella positiivisella mielellä lähdin kotia kohti, sillä taas on jotain missä kehittyä! Lux pääsi radalle myös ja teki hyvin samaa ratapätkää mitä Java. Kepit jätin pois ja A:n jälkeen palkkasin, muuten mentiin mm. umpikulmia putkille, putkijarruja, slalomia, niistoja, saksalaista, valsseja, kuljetuksia jne. Tuli todettua, että on se hieno pieni eläin :)

Java on ollut mulle kyllä viimeaikoina selkeästi loukkaantunut, kun on saanut (Java sanoisi: joutunut) vähän lepäillä agilityn kiemuroista ja Lux on treenannut sen sijaan. Eipä ole tyttö suostunut tulla enää samalla innolla autoon, kun on ollut niin varma, että vien vain Luxin halliin… liian fiksu kaveri. Nyt sitten hyppelehti lämppälenkillä onnesta, tuijotti poraten maanisen katseensa syvälle silmiini ja heilutteli häntää todella epänormaalin laajassa kaaressa. Mutta onhan sen kanssa aivan huippua mennä, minun Java, ja siksi haluankin nyt ottaa treenien suhteen sen kanssa iisimmin, jotta tyyppi saa liitää vielä pitkään!

Torstain aamutreenit sujuivat kivasti Jennin ja parsoneiden seurassa, olen tässä treenannut hieman Telma-parsonin kanssa ja on se meininki kyllä aika erilaista verrattuna paimeniin. Olen oppinut kyllä paljon uutta, kun on ollut ihan erilainen koira käsiteltävänä. Yllättävän hyvin meillä on kuitenkin pelannut yhteen ja näissä treeneissä oli erityisen huippua huomata kuinka hyvin Telma luki mm. vastakättä vedoissa jne. Kiva fiilis :) Luxin kanssa otin ekaa kertaa ikinä keinulla sivuetäisyyttä ja en voi ymmärtää kuin tuo oppii niin nopeasti…

Mitäs muuten? Olen aloittanut ajamaan prätkäkorttia, vuosi sitten kesällä olin kyydissä ja totesin sen olevan niin siistiä, että pakkohan se nyt on itsekin päästä ajamaan. Silloin kaverit puhuivat ”aja aja, joo joo, sun on niin ajettava se kortti”, itse en ollut lainkaan varma ajaisinko koskaan, haaveena sen toki pidin. Ja kun kerran haaveet ovat toteuttamista varten, niin tää flikka lähti takaisin autokouluun! Pärrän päällä on tullut istuttua jo muutamia pakollisia tunteja ja poispääsyä tästäkään harrastuksesta ei tunnu olevan, ei siinä mitään, en haluaisikaan. Jotenkin se veri näyttää vetävän sinnekin suuntaan, mutta kun se moottori vaan hurisee niin nätisti! Katsotaan kuin mun käy, että miten helposti/hankalasti saan sen kortin ajettua taskuun asti, koskaan kun en ole fillaria kummempaa kaksipyöräistä ajanut, joten nollista on lähdetty liikkeelle!