Jälleen Javan huoltopäivä

Heeeips! Tänään suuntasimme jälleen Remediumiin katsastamaan Javan tilanne. Java toimi kuulemma tyypillisesti homeopaattisen käsittelyn jälkeen, eli ensin oli hoidon jälkeen selkeästi iloisempi ja rennompi, parin päivän päästä liike näytti kankealta ja Java oli hiukan syrjään vetäytyvä. Sitä kesti päivän pari ja sitten koira muuttui taas normaaliksi, liikkui jouhevammin ja oli muutenkin leikkisämpi ja enemmän mukana. Jännä juttu.

Nyt Java on huollettu toistamiseen kahden viikon kuluessa, se on ollut mukana ravilenkeillä, mutta revittelemään ei ole päässyt. Käytännössä hihnassa on menty, koska muuten se viilettäisi menemään. Treenattu ei olla, kuitenkin tämän huoltopäivän perusteella Java saa luvan maanantaina lähteä treenaamaan, kivaa! Ihan hyväkin katsoa, mikä sen tilanne mahdollisesti nyt on treeneissä, että tuntuuko yhtään erilaiselta radalla. Polkeeko käännöksistä vauhdin hyvin vai tuntuuko kivireeltä…??

Java vastasi hoitoon onneksi vielä paremmin kuin viimeksi ja Mari pääsi rintakehän tienoille aukaisemaan joitakin ”lukkoja” joihin Java ei ollut antanut viime kerralla kunnolla mennä. Java kävi muutenkin omasta tahdostaan kyljelleen hoitopöydälle (aikaisemmin on mieluummin seisonut), joten luotto alkaa selvästi olla koiralla hyvä :) Hiiiienoa, treenejä odotellessa!

agia-15Jospa saataisiin tää liike takaisin… :) <3

Javan huoltopäivä

Tänään huristelin viemään Javan Remediumiin Mari Hyytiäisen käsiteltäväksi. Mari hoitaa kyllä hyvin kuunnellen koiraa ja tänään näin Javasta selviä reaktioita, miten se vastasi paremmin hoitoon kuin aiemmin, ei siis jännittänyt itseään. Luottamus lienee syntynyt huoltajan ja huollettavan välille!

Java oli aika lailla kauttaaltaan jumissa, mutkalla ja kipeä. Nyt sille kokeillaan homeopatiaa ensimmäistä kertaa koskaan ja katsotaan, kuinka se lähtee vaikuttamaan. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta asiasta, joten mielenkiinnolla odotan mahdollisia tuloksia. Parisen viikkoa on nyt luvassa taukoa treeneistä ja kisoista ja sitten Java pääsee uusintahoitoon.

Onneksi on tuo Lux, jonka kanssa saa kuitenkin kirmata siinä ohessa, kun Java kuntoutuu. Juuri olimme Juhan treeneissä maanantaina ja Luppe-poika oli oikein hieno. Se on kyllä niin mun pieni terapiakoira, iloinen valopilkku, joka tuo todellakin iloa elämään :)

Piirinmestaruudet vm. 2013 ja asiaa Ledin tilanteesta

Heips! Pari viikonloppua tuossa oli ja meni, paljon olikin ohjelmaa ja jatkuvasti on oltu menossa! :)

Java kanssa kisasin viikko sitten sunnuntaina Kivikossa pari starttia ja siinä ohessa HSKP:n agilityn piirinmestaruudet. Radat olivat tosi kivoja kumpainenkin, piti olla ajanhermolla ja sai tehdä töitä kokoajan. Molemmilta radoilta nollavoitot ja osallistujia kummassakin kisassa yli 60! Ratojen yhteistulos muodosti piirinmestaruuskilpailun, jonka Java meni ja voitti senkin… Mahtava koirimus! Nyt kirkastimme sen vuoden 2011 PiirM-mitskun! :) Olen kyllä todella iloinen siitä missä kunnossa tuo koira on nyt ollut. Olen nyt pitänyt sen kanssa treenitaukoa elokuun alusta lähtien kisaputken vuoksi, saa vähän ottaa lepoa viikolla. Luxiin olen nyt aika paljon keskittynyt, sillä sitä työsarkaa kyllä riittää ^^

 20130908_4MG_1876Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2279Kuva: Jukka Pätynen

20130908_4MG_2275Kuva: Jukka Pätynen

Olen tänä vuonna kisannut max. kaksi rataa per päivä/ koira, mutta nyt lauantaina otin Javalle kolme starttia, kun niitä nollia olisi kuitenkin tehtävä. Kolmesta radasta juoksimme kaksi nollavoittoa. Lauantaina oli Luxin vuoro päästä kirmaamaan, ja ensimmäiseltä radalta napsahti jo tutuksi tullut 5., takaaleikkaus kepeille, jota ei jostain syystä vauhdista kestänyt . Meni kyllä oikein sisään, mutta taipui vasta kolmosväliin. Nää on näitä nuorien ja kokemattomien koirien juttuja! Voitti se silti…. Ja juoksi hienon puomin. Toiselta radalta myös tutuksi tullut väärälle esteelle meno, lähti multa lapasesta lukemaan jotain hyppyä aika lähellä putken suuta. Muuten ihan kiva rata tämäkin! Olen kyllä tyytyväinen mun pieneen lurjukseen :)

Ledistä sen verran, että koira on nyt ollut aika kipeä. Kontrollissa käytin viime viikolla ja eipä siellä sisuskaluissa oikein mikään ole muuttunut parempaan suuntaan. Sapessa sakka lisääntynyt, pernan muutokset lisääntyneet, haima-arvot ja albumiinit koholla ja lisäksi löydettiin myös uutta, suolisto on laikukas ja löytyy myös turvonneita imusolmukkeita. Ruoan imeytymisen kanssa on ongelmia, ja muutenkin sen kanssa, että mitä tuo pappakoira kestää syödä ilman, että sen vatsa oireilee. Nyt mennään todella pelkistetyllä ruokavaliolla. Katsotaan mitä tässä tapahtuu… :/ pirteä se on yleisesti, mitä nyt välillä vähän uupuneen oloinen, mutta ruoka pitäisi nyt saada imeytymään kyllä, kun painoakin on tullut pari kiloa jo alas… :(

Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !

Luxin kontrolli

Lisää päivitystä! Kylläpäs jännittikin pidellä Luxia siinä ultrahuoneen patjalla. Mulla oli koko lauma Herttoniemen eläinlääkärissä taas mukana, ja aina saa kyllä kommenttia, kun pamahtaa tämän kooltaan erilaisten shelttien jengin kanssa sisään (”kerää koko sarja” -efekti puskee väkisinkin päälle), joista yksi on vielä täysin naku ja siitä johtuen omituinen hörökorva. Hehh… mutta tarvitseehan Lux vahvistuksen mukaan.

Lux siis ultrattiin sapen ja suoliston osalta. Molemmat olivat ok, sappikin oli täysin puhdas ja suolisto normaali, mahtavaa! Vielä mahtavempaa tästä tekee nyt se, ettei Lux tarvitse enää lääkitystä sappirakkoa varten. Hihii! Siispä kuonot ja nenät kohti kisakenttiä entistä vahvempina! Nyt täytyy valkata heti joku sopiva kisaviikonloppu :)

Käytiin koirien kanssa pesettämässä Nemo (eli mun auto, nimi tulee rekkarista), Ledi vähän ihmetteli ympärillä pyöriviä harjoja. Ikuistin hörökorvan kummastelut taustapeilin kautta alla olevaan kuvaan.

ledikummissaanautossa

Treenaamassa

Luxin leikkauksesta on kulunut nyt noin kuukausi ja on pikku-jäbä kyllä aivan entisellään, mahtavaa! Aika varovasti olen liikunnan suhteen ottanut, vaikka viikko pari sitten tuli jo eläinlääkäriltä soitto, patologin tulokset ja lupaus normaalin arjen elämisestä sai alkunsa. Paton tuloksissa ei ollut havaittavissa mitään huolestuttavaa, kuten kasvainmuutoksia. Jipii! Epäselväksi tosin jäi mikä suolen tuppeuman oli aiheuttanut, jotain kroonista vai ei, mutta ihan en usko mihinkään kroonisiin juttuihin Luxin kohdalla. Treeneihinkin saisi koira jo palata, mutta vähitellen ajattelin lähteä kohti kenttiä, kun ei tässä mitään hätää ole.

Luxin taukoillessa tauotin myös hetken aikaa Javaa. Pitäisi soittaa sille ajat lihashuoltoon, sillä eilisen illan treeneissä oli kyllä havaittavissa suurta kankeutta treenin loppupuolella, vaikka ei taidettu juosta rata kuin 2-3 kertaa. Itse treenit meni kivasti, myös siihen nähden, että kuka käskee vetää ~40min lihaskuntotreenin just ennen agilitytreenejä… ööö? Äly hoi, todella hapoille meni jalat… :P Kivaa oli, ja kivaa oli myös se, että lämpötila ulkona oli nollan tienoilla, joten lämpät ja jäähkät meni mukavasti jäätymättä. Kivaa oli Iinaakin nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lähden päiväksi Turkuun kouluttamaan, odotan jo innolla! :) Saan matkaseuraksi ystäväni, joka viettää päivän Turussa oleillen ja lähtee sitten illemmalla kyydissäni takaisin kohti Helsinkiä. Matkaseura on aina kovin pop!

 

Uudet ja piristävät tossut, kelpaa juoksennella!

 Ollaan käyty valloittamassa laskettelurinteitä lautailun merkeissä. Tänä vuonna kävin ekaa kertaa Messilässä, oli tosi jee! :) Kuva hämäyksen vuoksi Vihdistä. 

Pienen pieni potilas

Huhhuh, jopas on ollut mielenkiintoiset kaksi viikkoa… Ei hyvää, ilman huonoa, vai? Matkaan on siis mahtunut todella suuri annos positiivisia asioita, mutta myös aika pysäyttävä kokemus.

Olin hetken jo miettinyt, ettei Lux ole ollut aivan oma itsensä. Kuukausi tai pari sitten sen vatsan kanssa oli ongelmia (on ollut todella terve ja rautamahainen koira) ja aina ”ilman” syytä sama homma uusi. Ajoittain parempi ja ajoittain taas ei. Agilitya ei olla onneksi tehty kuin muutama kerta ja nekin treenit jäbä on vetänyt niin täysillä kuin on kyennyt. Tammikuun toisen viikon tiistaina ihmettelin treenien loputtua, kun Lux kävi vain nukkumaan hallin lattialle, se oli ihan poikki, enkä voi todella sanoa treenanneeni liikaa. Normaalisti juoksentelee ympäri hallia, leikkii ja vinguttelee leluja, hyppii itsekseen tai juoksee putkia. Ei silloin.

Aloin laskea kuluneita viikkoja 1+1 ja monia asioita tuli mieleen. Parin viikon sisään Lux oli alkanut selkeästi oireilla kipujen vuoksi, jota en ole osannut ajatella ennen kuin vasta nyt. Lux saattoi olla nukkumassa kerällä ihan tyytyväisenä ja sitten alkanut hetkessä täristää takapäätä, juossut huoneen toiseen päähän ja mennyt ”kumarrusasentoon”. Ajattelin aluksi että hehheh, onpa hauskaa, silloin kun siitä puuttui tuo tärinävaihe ja äkkinäinen paikan vaihto. Se siis saattoi vain viettää tovin aikaa tuossa asennossa. Nyt yhdistän sen, että on selkeästi helpottanut oloaan kipujen suhteen tuolla tavoin.

Viikon parin sisään Luxin ruokahalu katosi täysin, se laihtui hyvin nopeasti ja menetti sitä myöten kaikki lihaksensa. Siitä tuli myös masentuneen voimaton. Käytännössä tuon pahimman viikon se vain nukkui, eikä jaksanut aina pitää silmiään auki edes hereillä ollessaan. Mietin, että missä mun elinvoimainen, jäntevä, lihaksikas, elastinen, iloinen, energinen, leikkisä ja hulabaloo koirani on. Se oli vain varjo siitä…

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä (edelleen puhutaan tammikuun toisesta viikosta) valvoin pitkään ja katselin Luxin vointia. Torstaina aamulla päätin, etten vaan enää pysty katsomaan sitä, vaikka ajoittain olikin vähän pirteämpi. Soitin Herttoniemen eläinlääkäriasemalle ja Lux otettiin samana päivänä heti tutkimuksiin, siltä otettiin laajat verikokeet ja pari röntgenkuvaa koko koirasta, päästiin kuitenkin kotiin. Perjantaina aamulla tuli soitto, että koira pitäisi tuoda tippaan ja ultraan, Lux jäi sinne hoidettavaksi ja minä lähdin odottelemaan puhelua. Myöhemmin tuli soitto, että ultrassa on havaittu jotakin omituista sapen ja suoliston alueella, ja suositus olisi lähteä Luxin kanssa tehohoitoon Viikkiin. Epäily oli suolen tunkeutuminen ”itsensä” sisään.

Viikissä Lux ultrattiin toistamiseen ja otettiin uudet veriarvot. Iski aika kovaa vasten kasvoja mahdollinen kasvainepäily… tuo koira on kuitenkin vasta vajaa kaksi vuotias. Sinne se jäi hoidettavaksi yön yli, perjantaina aamulla vietiin laajaan ultraukseen ja puhelun jälkeen Lux lähti valmistautumaan leikkaukseen. Jännitin ihan hulluna, kun ei tunteihin kuulunut mitään ja yritin vaan rauhoittua, että okei joo, se saattaa olla myös ihan positiivista, jos mitään ei kuulu. Olin luonnollisesti todella helpottunut, kun sain kuulla leikkauksen menneen hyvin. Ohutsuoli oli tunkeutunut paksusuolen sisään ja siinä lähimain ilmeisesti oli havaittavissa muutoksia, myös sappi tyhjennettiin nesteestä (ei hitto tätä shelttien ongelmaa, kuin monella on tätä?? löytyy tyyliin sivulöydöksenä, kuten Ledilläkin).

Huhhuh, aika hurjan rankaksi meni. Onneksi vein Luxin lääkäriin, se on koira joka ei näytä kipua ja tsemppaa viimeiseen asti. Nyt se oli vain niin väsynyt, ettei kyllä todellakaan ollut kunnossa. Olen huipputyytyväinen etenkin Herttoniemen eläinlääkäriaseman toimintaan, kun homma alkoi pelata heti kerrottuani kaikki mahdolliset oireet. Jes, tuli oikeasti luottavainen fiilis! Halpaahan tämä homma ei ole, ihan käsittämättömiä määriä sitä voikin palaa rahaa parissa päivässä. Suosittelen oikeasti vakuutusta kaikille, en enää itse vaan voisi elää ilman. Sitä helposti ajattelee, että nuori koira, mitä sille voisi käydä, mutta kaikenlaista aina voi sattua ja tapahtua.

Tästä lähtee toipuminen, toivottavasti joskus vielä Luxin rakastamille agilitykentille, mutta ensin hoidetaan pikkujäbä kuntoon ja sen jälkeen katsellaan mihin elämä kuljettaa! Positiivisin mielin kuitenkin! Mahdolliset lääkitykset toki vievät mahdollisuuden kisauraan, mutta sitä täytyy murehtia vasta sitten, jos on ikinä ajankohtaista.

Nyt potilas voi hyvin, on toipunut ihan hurjan nopeasti kun miettii, että leikkauksesta on vasta noin viikko. Nyt se on täynnä energiaa ja elämäniloa, se söisi kaiken mitä eteen tulee ja olisi mielestään valmis jo nyt kiitämään radoille. On ihanaa katsoa taas sitä iloista pientä koiraa! :) Mutta se tärkein, te joilla terve koira, nauttikaa oikeasti siitä, että voitte harrastaa, kilpailla ja elää normaalia arkea!

Väsyneet silmät… 

Kisaamassa

Otsikon kuva kertoo koulutusillan tunnelmallisesta ilmasta parin viikon takaa, huikeaa, eikös? :)

Lux on ollut treeniroolissa aika vahvasti viime aikoina, ja on edistynyt kyllä valtavasti. Se saa kokoajan lisää vauhtia ja varmuutta, kääntyy edelleen hyvin (paikoin minun mittakaavassani täydellisesti) ja nyt olen viimeistään jo todennut, ettei se ole tippaakaan kömpelö, vaan ketterä ja elastinen pieni eläin. Minulla on puomilla meneillään kokeilu, joka onnistuessaan tulee olemaan ihan huippuhieno, mutta myös riskit onnistumisen ja työmäärän osalta on tunnistettu. Ei oikotietä onneen, nyt on aika oppia jotakin uutta!

Viime viikonloppuna kisasimme ensimmäiset startit EO:n jälkeen. Java oli innokas pieni agilityeläin ja painoi korvat lukossa hyllyttämään ensimmäisen radan putkeen, nauratti. Toinen rata oli todella suoraviivainen, mutta täynnä valssipaikkoja (tai niin minä ne ohjaukset valitsin…), joissa olin tolkuttoman myöhässä ja väistelin kokoajan tallotuksi joutuvaa koiraa… nolla ja 2. sija tuli tältä radalta!

Ja sitten ”jymyuutiseen”! Tiinan painostuksesta lähdin viimeinkin kisaamaan tokokokeeseen. Jännitystä ei ollut ilmassa, ainoastaan mielenkiintoinen epävarmuus siitä, kuinka Java tulisi reagoimaan koetilanteessa. Yksinkertaisesti viime aikoina se on ollut ihan yli-iloinen, kun on päässyt tekemään kanssani ihan mitä tahansa ilman muita karvakamuja, mutta silti ei voinut yhtään aavistaa mitä tyyppi keksii, kun ikinä en ole tuollaisia karkeloita sille näyttänyt. Parin liikkeen pisteet putosivat ihan turhista asioista, kuten kaksoiskäskyn vuoksi paikallaolon maahanmenossa (normaalisti todellakin menee yhdestä). Luoksetulon pisteet putosivat yhdeksään Javan iloisen haukun vuoksi jne. Tyytyväinen olen, huvitti Javan intoilu kesken kehän ja paikoittainen pelleily, jota ilman olisin ollut kyllä todella puulla päähän lyöty. Mutta joo, on tuosta koirasta vaan moneksi :) Ykköstulos napsahti heti ensimmäisessä kokeessa, joka oli sekä minulle, että koiralle ensimmäinen koe koskaan!

Niin ja joo, mulla on ollut viime aikoina todellinen ilo olla kouluttamassa, kaikissa ryhmissä olen saanut olla todistamassa hienoja onnistumisia. Kaikista paras fiilis tulee juuri silloin, kun ohjaajat uskovat ettei jokin asia onnistu, ja sitten menevät ja tekevät sen kuin ei mitään. Siihen vielä päälle se, että heidän koiransa oppii jotakin uutta, niin riemu on rajaton! Hihii, kuinka kivaa on ollutkaan! :)

——

Ledi on ollut viime aikoina hieman pipi, ruoka ei ole oikein pysynyt sisällä jne. Vein sen Viikkiin viime to, jossa Lediä nesteytettiin ja tutkittiin. Nyt on saanut ruokaa vain pieninä annoksina ja normaali sapuska tulee menemään taas vaihtoon, jota nyt on syönyt. Ensi viikolla on sapen kontrolliultra, jonka yhteydessä ultraavat ilmeisesti myös massun, että olisiko siellä mahdollisesti mitään… Hyvillä mielin sinänsä voi olla, että koira voi nyt paljon paremmin eikä verikoetuloksista ole kuulunut, joten kaiken pitäisi silloin sopimuksen mukaan olla ok.