European Open 2012

Odotin kuin pieni lapsi Ruotsin laivalle pääsyä, kun suuntasimme Sari Vähäniityn ja Jennan kanssa European Openiin. Matkustaminen on kivaa ja maiseman vaihtaminen tekee joskus todella hyvää. Lähtö reissuun tapahtui torstaina iltapäivällä, autolla kurvailimme Turkuun ja siitä Silja Europalla lätäkön läpi Ruotsiin. Laiva oli perillä Tukholman satamassa aamulla jälkeen kuuden, joten herätys oli suhteellisen aikainen… Ajomatkaa Kristianstadiin oli edessä yli 500km, joka taittui kuitenkin nopeasti ja saavuimme yhden aikaan kisapaikalle. Hotellihuoneet oli tosi mukavia, joten sen puolesta viihtyi mainiosti!

Lauantaina rataatutustuminen oli jo 7:30, hyvää huomenta vaan. Aamupalat nassuun ja koiraa lämppäämään, onneksi sää oli hyvä. Olin hiukan pöhnässä lauantain ensimmäisellä radalla, tehtiin muuten ok nolla, mutta Java kääntyi yhdellä hypyllä väärään suuntaan ja jouduin vetämään pidemmän kautta seuraavalle esteelle. Aikaa paloi varmasti joku 2s, eikä tuolla tasolla ole varaa antaa tasoitusta typerillä mokilla, sijoitus lopulta 18 ja finaaliin pääsi 15 parasta koirakkoa. Edessä oli agilityrata ja uusi yritys kohti finaalia. Totesin, että kisahermot on tahdon löytyessä hyvässä kunnossa, ei kyllä mikään voinut tuona hetkenä estää tekemästä nollaa… Rata oli meiltä aika hyvä, puomilla pidin turhan pitkään, mutta sijoitus siitä huolimatta neljäs -> finaaliin. Happy happy!

Finaaliradalle oli siistiä lähteä, sinne halusin, sillä muistikuva viime vuodesta eli vielä tuoreena. Se fiilis on niin hieno, kun ihmiset kannustaa ja Javakin rakastaa taputuksia, menee tyttö ihan hulluksi : ) Radan alkuun olen tyytyväinen, etenkin päällejuoksujen kohta oli minulta sen kannalta hyvää duunia, että tein riskillä. Puomilla himmailin, siitä on päästävä eroon, mutta muuten olen tyytyväinen tekemiseen. Loppupuolella sattui ihan tyhmä kämmi, ohjauksen arviointi meni jo rataatutustumisen lähtökohdilta pieleen… Java valui liian pitkälle ulos putkesta ja valssini venytti kaarretta entisestään -> en saanut Javaa ohjattua enää renkaalle. Olisi ollut tosi kiva tietää, mihin aika olisi riittänyt, enkä vielä ole muistanut kellottaa!

Sunnuntaina oli joukkueradat ja finaali kummitteli viime vuodelta edelleen mielen syövereissä, joten sinne salaa halusin. Joukkueemme aloitti tosi hyvin, ekalta radalta kaikille nollat ja toisella radalla oli mahdollisuus nostaa sijoitusta ja pisteitä. Toiselta radalta joukkue teki kolme nollaa, joten päästiin heittämällä finaaliin. Edelleen on aika hyvin päästä finaaliin mini-joukkueena, kun medit ja minit kisaavat näissä kisoissa vastakkain.

Finaali oli samanlainen kuin viime vuonna, neljä eri rataa samalla radalla ja jokainen joukkuelainen lähti liikkeelle kentän eri nurkista. Tykkään tästä järjestelystä kyllä tooosi paljon, niin hauskaa! Pasi teki heti alkuun hyvän nollan, mutta me shelttitytöt hyllytettiin kaikki… oh my. Saatiin kuitenkin onnistumisia, ja mulla ainakin iski sellainen euforia piikki, kun Java meni leikkauksella nätisti avokulmaan, joka ei todella ole mitään meidän vahvuuksia. Radan loppu oli todella jees vetää ja sain lennokkaasta ohjauksesta hyvää palautetta huippuliitäjiltä, jee! Vielä se viimeinen puristus, kyllä! Kiitos joukkueelle: Anu, Jenna ja Pasi, kivaa oli! : )

Reissun saldo on kokonaisuudessaan hieno, ulkomailla on aina tosi kivaa kisata ja katsoa muiden suorituksia. Minien taso on kehittynyt ja kehittyy kokoajan, yhä teknisemmäksi mennään ja riskillä ohjaaminen alkaa olla välttämätöntä. Maksien finaali oli kaikista hienoin, siitä jos mistä oppii paljon, huippuja ovat! Ei ihme, että kyseistä luokkaa arvostetaan, mutta täältä me minit tullaan peesissä kovaa vauhtia! Meille viikonlopun kuudesta radasta neljä nollaa, josta olen kyllä tosi iloinen! Videoita on pikapuoliin tulossa!

Yksilö-finaaliradan rakennusta odotellessa!

2 kommenttia artikkeliin ”European Open 2012

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *