Hurrr hurrrr…

Kunnon koiranpentuilme Luxilla tuossa otsikon kuvassa, suloisuus!

Jälleen oli Sarin treenit tällä viikolla ja radan loppu tuotti kyllä päänvaivaa – nyt oli ihan oikeasti hankaluuksia rytmityksen ja luottamisen kanssa, oli jotenkin todella ahdas kohta radan loppuosassa. Vääntöä ja vääntöä, niin kyllä se siitä lähti sitten sujumaan! Palkitsevinta treeneissä oli lienee se, että jäi ajattelemisen aihetta ja opin omasta liikkumisestani uutta. Hetkeen ei ole treeneissä vastaavaa vääntämistä tullut eteen, joten todella positiivisella mielellä lähdin kotia kohti, sillä taas on jotain missä kehittyä! Lux pääsi radalle myös ja teki hyvin samaa ratapätkää mitä Java. Kepit jätin pois ja A:n jälkeen palkkasin, muuten mentiin mm. umpikulmia putkille, putkijarruja, slalomia, niistoja, saksalaista, valsseja, kuljetuksia jne. Tuli todettua, että on se hieno pieni eläin :)

Java on ollut mulle kyllä viimeaikoina selkeästi loukkaantunut, kun on saanut (Java sanoisi: joutunut) vähän lepäillä agilityn kiemuroista ja Lux on treenannut sen sijaan. Eipä ole tyttö suostunut tulla enää samalla innolla autoon, kun on ollut niin varma, että vien vain Luxin halliin… liian fiksu kaveri. Nyt sitten hyppelehti lämppälenkillä onnesta, tuijotti poraten maanisen katseensa syvälle silmiini ja heilutteli häntää todella epänormaalin laajassa kaaressa. Mutta onhan sen kanssa aivan huippua mennä, minun Java, ja siksi haluankin nyt ottaa treenien suhteen sen kanssa iisimmin, jotta tyyppi saa liitää vielä pitkään!

Torstain aamutreenit sujuivat kivasti Jennin ja parsoneiden seurassa, olen tässä treenannut hieman Telma-parsonin kanssa ja on se meininki kyllä aika erilaista verrattuna paimeniin. Olen oppinut kyllä paljon uutta, kun on ollut ihan erilainen koira käsiteltävänä. Yllättävän hyvin meillä on kuitenkin pelannut yhteen ja näissä treeneissä oli erityisen huippua huomata kuinka hyvin Telma luki mm. vastakättä vedoissa jne. Kiva fiilis :) Luxin kanssa otin ekaa kertaa ikinä keinulla sivuetäisyyttä ja en voi ymmärtää kuin tuo oppii niin nopeasti…

Mitäs muuten? Olen aloittanut ajamaan prätkäkorttia, vuosi sitten kesällä olin kyydissä ja totesin sen olevan niin siistiä, että pakkohan se nyt on itsekin päästä ajamaan. Silloin kaverit puhuivat ”aja aja, joo joo, sun on niin ajettava se kortti”, itse en ollut lainkaan varma ajaisinko koskaan, haaveena sen toki pidin. Ja kun kerran haaveet ovat toteuttamista varten, niin tää flikka lähti takaisin autokouluun! Pärrän päällä on tullut istuttua jo muutamia pakollisia tunteja ja poispääsyä tästäkään harrastuksesta ei tunnu olevan, ei siinä mitään, en haluaisikaan. Jotenkin se veri näyttää vetävän sinnekin suuntaan, mutta kun se moottori vaan hurisee niin nätisti! Katsotaan kuin mun käy, että miten helposti/hankalasti saan sen kortin ajettua taskuun asti, koskaan kun en ole fillaria kummempaa kaksipyöräistä ajanut, joten nollista on lähdetty liikkeelle!