Olen Maiju Korhonen, intohimoinen agilityurheilija, -kilpailija ja päätoiminen agilityvalmentaja Helsingistä. Tällä hetkellä minulla on kolme omaa koiraa, sheltti Lux, sekä bordercolliet Polar ja Nio.

Ajatus omasta koirasta syntyi jo noin 4-vuotiaana. Ensimmäisen oman koirani, edesmenneen shetlanninlammaskoira Ledin, sain kuitenkin ”vasta” täytettyäni 14-vuotta. Sitä ennen koiraystäviä onneksi riitti, kun lenkkeilytin kaikki naapurikorttelien koirat irlanninsetteristä saksanseisojaan ja suomen pystykorvasta ja chow chowhun.

Agilityurani alkutaival oli melko takkuinen ja minulla oli enemmän intoa, kuin mahdollisuuksia harrastaa. En tiennyt agilitysta yhtään mitään, halusin vain treenata ja olin sitkeästi sitä mieltä, että päädyn joskus kilpailemaan arvokisatasolla niin korkealla kuin vaan mahdollista — vähempi ei koskaan riittänyt. Hups. Kovasta tahdosta ja yrityksestä huolimatta minua ei hyväksytty yhdenkään seuran jäseneksi. Aktiivisesti soitin eri henkilöille lajin parissa, laitoin sähköpostia ja kävin seurojen testitilaisuuksissa, joilta valittiin alkeiskurssille sopivat koirakot. Emme koirani kanssa istuneet yhdenkään seuran kriteereihin ja kurssipaikkaa ei löytynyt. Lopulta istuin kentän laidalla katsomassa ystäväni alkeiskurssia, imin itseeni kaiken siellä näkemäni ja huomasin, että minun oli todella helppoa soveltaa sitä käytäntöön – se ruokki motivaatiota entisestään.

Lopulta ajauduin agilityn pariin sattumien ja onnenkantamoisen kautta. Silloinen treenikaverini tokossa huomasi innostukseni agilitya kohtaan ja pääsin hänen kauttaan ensimmäisen edustusseurani jäseneksi. Päädyin seuran omatoimitreeniryhmään ja sittemmin valmennusryhmiin. Olen tästä sattumasta hyvin kiitollinen.

Tarinan opetus lienee se, että koskaan ei kannata luovuttaa, jos jotakin kovasti haluaa. Kannattaa sitkeästi vain yrittää, vaikka muut eivät uskoisi sinuun, eivät näkisi potentiaaliasi tai olisi tukenasi. Lopulta voi myös löytyä niitä ihmisiä, jotka uskovat ja joiden kautta saa tärkeän sysäyksen omalle polulle. Agilityn vaikutuspiirissä olen ollut mukana jo vuodesta 2003. Olen kasvanut nuoresta aikuiseksi tämän koukuttavan lajin parissa, kilpaillut arvokisatasolla ja saanut kunnian edustaa useita kertoja Suomea arvostetuissa kilpailuissa ihanien tiimiystävieni, omien koirieni, kanssa. Kaikki ne kokemukset ja kasvattava tunnekirjo – en olisi sama ihminen ilman tätä reittiä.

 

Arvomaailmani

On ollut mielenkiintoista, vaikkakin ajoittain myös erittäin kipeää, seurata oman kisa- ja valmentaja-minän muovautumista pitkin uraa. Tiedän miltä tuntuu, kun leijuu agilityn aiheuttamassa endorfiinipöllyssä vain nauttien siitä, kun yhteistyö ihmisen ja koiran välillä toimii saumattomasti lähes kilpailusta kilpailuun – rakastan sitä yhteyden tunnetta. Yhtä lailla tiedän, kun treenaaminen ei maistu, iloa tai motivaatiota ei ole ja tekisi mieli siirtyä muiden harrastusten pariin. Ymmärrän mitä on, kun koira yksilönä haastaa, ei tunnu vastaavan treeniin ja vaatii ekstrana ohjaajaltaan mukautumista sekä kykyä kehittyä. Kykyä unohtaa ajoittain itsensä, toiveensa, tavoitteensa ja mennä täysin sen mukaan mitä koira tarvitsee noustakseen uudelle levelille. Jokainen koira vaatii mukautumista, mutta osa vielä enemmän. Koen silti olevani onnekas, kun olen saanut työskennellä erilaisten koirien kanssa. Nämä kasvun paikat ovat opettaneet enemmän kuin yksikään meriitti ja muovanneet minusta minun. Arvostan meriittejä ja hienoja tuloksia, toisten onnistumisia ja palkintoja tehdylle työlle. Henkilökohtaisesti arvostan enemmän jatkuvaa kasvua ja kehitystä, kuin yksittäisessä kilpailussa onnistumista. Tässä elämässä on niin paljon muutakin kuin menestys, jonka toivoisin kaikkien ymmärtävän.

Treenaan ja kilpailen tosissani kirkkain tavoittein, mutta innostus ja hyvinvointi edellä. Motivaatio elää pitkän uran aikana enkä odota, ellei sitä ole, vaan luotan harjoittelun säännöllisyyteen ja treenaan, vaikka aina ei olisi innostunein olo. Ja vaikka treenaan oli motivaatiota tai ei, on palautuminen erittäin tärkeää pitää ajatuksissa mukana, joten jos ei itse jaksa tai koira tuntuu vaativan lepoa, on viisautta jättää välillä treenit treenaamatta. Valita treenin sijasta metsälenkki tai ottaa tiimiystävä viereen ja käpertyä viltin alle lepäilemään.

Koirani ansaitsee parhaimman mahdollisen tiimikaverin, sillä se tekee lajia vain ja ainoastaan siksi, koska se haluaa leikkiä kanssani. Palautumisesta huolen pitäminen tukee myös tätä tavoitettua. Silti minäkin olen vain ihminen, enkä aina pysty täyttämään tätä tavoitetta, joten armollisuutta itseään kohtaan on hyvä pitää takataskussa vuoden jokaisena päivänä.

 

Koulutusfilosofiani

Tavoitteeni koulutustilanteessa on ottaa huomioon kukin koirakko kokonaisuutena ja arvioida mitä kukakin henkilökohtaisesti tarvitsee. Agility on tiimipeli ja tiimin molemmilla osapuolilla on omat tärkeät tehtävänsä. Arvostan koiran korkeaa taitotasoa, mutta yhtälailla haluan kehittää myös ohjaajaa. Erityisiä intohimon aiheitani agilityssa on estefokuksen ja ohjaajafokuksen tasapaino sekä koiran ja ohjaajan tunnetilat. Jokaisella on agilityssa oma kädenjälki, jota koen tärkeäksi tehtäväksi tukea – agility on hieno laji siitä, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Koiraa voi ohjata kaukaa ja/tai läheltä, liikkua ohjaajana enemmän tai vastuuttaa koiraa liikkuen itse vähemmän. Liikkeen, sijainnin sekä käskyjen ajoitus ja äänenpainot on tärkeää muistaa omasta kädenjäljestä huolimatta.

Agility on mentaalilaji. Mentaaliset taidot ovat lähellä sydäntäni ja pyrin aktiivisesti nostamaan niiden tärkeyttä esiin valmennuksissani. Olen kannustava, pusken eteenpäin ja uskon aidosti koirakoiden potentiaaliin. Haluan ihmisillä olevan lajin parissa hauskaa, mutta en koskaan pelkää haastaa kehitysalueelle. Kehittymisen ei tarvitse olla verta, hikeä ja kyyneliä tai jatkuvaa epämukavuutta. Joskus kasvu on kuitenkin kivuliasta ja kutsuu siten tutkimaan omaa sisintään. Jokainen meistä ihmisistä ja koirista on yksilö, joten toivoisin oppilaideni peilaavan kehitystään omaan aikajanaansa. Vain omaan itseen peilaaminen on kestävää kehityksen kannalta — se lisää treenaamisen iloa sekä toimii motivaation ylläpitäjänä tai nostattajana. Kenekään ohjaajan tai koiran polku ei ole identtinen.

 

Kenelle koulutukseni ovat?

Kohderyhmän pidän avoinna eritasoisille koirakoille, haluan olla mukana tuomassa lajin pariin uusia harrastajia ja aktiivikisaajia koirien tai ohjaajien ikään katsomatta. Motiivi kullakin agilityharrastajalla voi olla erilainen, tärkeintä on koirakon iloinen ja toimiva yhteistyö, unohtamatta uskallusta kehittyä.

Luota prosessiin, usko omaan tiehesi ja ota vastoinkäymiset mahdollisuutena oppia ja onnistua!

 

Nähdään treeni- tai kisakentillä!

– Maiju

Lyhyesti ja ytimekkäästi

• Aloittanut agilityn vuonna 2003
• Agilitykouluttaja/valmentaja:
  useita vuosia seurakouluttajana ennen omaa yritystä
  ikiTempo perustettu v. 2012
• Kilpailee agilityssa bc Polarin ja Nion kanssa
• Omat koirat:
  Shetlanninlammaskoira Lux
  Bordercollie Polar
  Bordercollie Nio
  Muistoissa: shetlanninlammaskoira Ledi ja Java
• Vuoden agilitytsemppari 2020, agilityliiton myöntämä palkinto
• Koulutustaustaa:
  Agilityn koulutusohjaajakurssi 2007
  FAF Kuntosaliohjaaja 2016
  FAF Personal Trainer 2016
  Räjähtävää voimaa seminaari 2017
  Mental Sport -valmentaja 2018
  Mental Sport NLP-practitioner
• Valmentautunut useilla Suomalaisilla ja ulkomaalaisilla agilitykouluttajilla
• Treenannut ensimmäisessä TopTeamissa kaudella 2011-2012
• Treenannut FitDog agility teamissa kaudella 2018-2019
• Treenannut FitDog agility teamissa kaudella 2019-2020
• Valmentajana Top Team Pohjoisessa kaudella 2021 ja 2022
• Valmentajana Top Team Pohjoisessa kaudella 2022

 

Kirjoittamiani artikkeleita

• Yhdessä yksilöinä -teksti Purematta paras blogissa
• Treenipalsta Agilityliiton lehdessä:
  Putkeen 1/2019
  Putkeen 2/2019
  Putkeen 3/2019
  Putkeen 4/2019

 

Podcastvierailu

• Persjättö podcast: Agilitykoiran perustaidot

Agilityn kilpailutuloksia

• World Agility Open (WAO) Biathlon agilityradan 3. sija vuonna 2014
• Suomen mestaruus hopea 2011
• Avoin Suomen mestari 2011
• Suomen mestaruus joukkuekulta 2011, SM-joukkuepronssi v. 2012
• Piirinmestaruus yksilö kulta v. 2013, hopea v. 2011
• Piirinmestaruus joukkuepronssi 2011, -hopea 2010, -kulta 2022
• European Open karsintaradan 2. sija v. 2013
• European Open edustusjoukkueessa vuosina 2011 – 2013
• World Agility Open  (WAO) –edustusjoukkueessa vuonna 2014
• useita startteja SM-ja maajoukkuekarsintatasolla