MM-karsinnat 2012

Yksi parhaimmista kisaviikonlopuista on nyt takana, klisee on, mutta kokemusta sain taas roppakaupalla. Tunnen itseni entistä paremmin kisakäyttäytymisen suhteen ja fiilikset vei oikein kunnolla pitkin viikonloppua ja ratoja. Koskaan en ole ollut näin lähellä maajoukkuepaikkaa ja nyt viimeistään tiedän sen, että sinne pääsy on todellakin mahdollista. Aikaisemmin en ole edes uskaltanut ajatella moista, vaikka kovasti tehty työ on vain vienyt kehitystä eteenpäin sekä juuri sinne suuntaan. Ihmisen alitajunta on kummallinen asia! Mulla on ollut ihan parhaat tukijoukot monilla elämän osa-alueilla heijastuen myös koirapuoleen, joiden avulla on selvinnyt vaikka mistä, kiitos teille, kallisarvoiset ihmiset!

Meno ja tahto kisoissa oli rata radalta parempaa, lauantaina onnistuimme kahdella radalla tekemään nollan ja olimme kokonaispistetilanteessa sijalla kaksi, kun sunnuntain karkelot alkoivat. Oli ihan huikean hienoa päästä juoksemaan, fiilis oli niin katossa ja elin täysillä jokaista hetkeä. Painoin päätä Javan turkkiin ennen ratoja ja puhuin sille kaikenlaista, aina on todettava, että on tuon koiran kanssa jotenkin niin ainutlaatuinen yhteys. Lopputuloksena muutama tyhmä virhe kostautui, mutta siitä huolimatta en ole osannut olla kuin tyytyväinen. Olen kriittinen omasta tekemisestä ja se on asia joka auttaa kehittymisessä jatkuvasti, maajoukkuekarsintojen radoilta opin paljon. Lauantain jälkeen oli fiilis, kuin olisin voittanut koko skaban, se kertonee jotain : ) Javan kanssa olen saanut kokea enemmän kuin koskaan olen voinut haaveillakaan, lähtökohtana oli tosiaan vain pieni toive siitä, että koira katsoisi minuun iloisesti edes 20 sekuntia, hahah!

Isot kisat tuovat fiilistä ja treeni-intoa, muiden suorituksia on ilo seurata ja jakaa kouluttajien ja kisakavereiden saavuttama menestys. SUURET onnittelut maajoukkuekoirakoille, kovia tekijöitä olette! : )

Ready to play the game, ready to lose it all.

Kuva: Pirkko Riekki

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *