WAO 2014 ja Merrelin kengät

Heips pitkästä aikaa, kyllä on muutama tovi tässä vierähtänyt!

Pikaiset kuulumiset ja sitten itse asiaan. Eli mitäs meille? Minun alkuvuosi on sujahtanut nopeasti lähinnä työn merkeissä. Arvokisoja on koluttu tässä kevään ja kesän mittaan, mutta itse viralliset kilpailut ovat jääneet vähän vähemmälle.

Luxin ensimmäiset isot kisat olivat toukokuussa Italian Lignanossa, kun lähdimme edustamaan Suomea World Agility Openiin. Kilpailimme siellä Biathlonin (vastaava kuin Suomen SM-kilpailut) ja Gamesin (sisältää karsintaratana toimivan snookerin ja gamblerin, joka on finaali). Pääsimme finaaliin kummassakin kilpailussa.

Biathlonin karsintaradalta tuli yksi kielto, mutta sillä irtosi silti finaalipaikka. Oli tosi mahtavaa päästä juoksemaan finaali, niissä on aina kuitenkin se oma fiiliksensä! :) finaaliradalta teimme nollan, jolla Lux oli kolmas. Yhteistulos riitti kiellon kanssa sijalle 14(?).

Snookerista saimme täydet pisteet ja gamblerissa hyvät pisteet myös. Loppuosa (koira suorittaa itsenäisesti rataa ohjaajan ollessa merkityn alueen toisella puolella) meni hylyksi, joten yhteistuloksissa emme yltäneet kärkikahinoihin. Games oli oikeasti aika hauska kilpailu, täysin erilainen kuin miten on yleisesti tottunut kisaamaan. Hetkellisesti tuli muistikuvat mieleen siitä ajasta kuin itse aloitin agilityn, sääntöjä kun joutui miettimään jonkin verran :D kiitos Iinalle avusta Gambler -finaalissa, olit huippuapu! :)

20140705-134843-49723213.jpg

Sitten Merrelin -popoihin! Eli joo, sain WAO kisamatkalle mukaan kaksi paria kenkiä. Toiset kevyet lenkkarit ja sitten todella kevyet bare footit, joilla juoksin kaikki WAO kisaviikonlopun radat. Kuivalla keinonurmella pito oli todella hyvä ja alustaan sai tuntuman kivasti ohuen pohjan kautta. Koko kisaviikonlopun ajan oli suhteellisen hyvä sää, joten en päässyt testaamaan pitoa märällä keinonurmella. Bare footit ovat jalassa tuntumaltaan sellaiset kuin ei olisi kenkiä lainkaan, suosittelen! Ne toimivat hienosti myös agilitykentän ulkopuolella esimerkiksi pitkiä matkoja kävellessä kaupungilla tai vaikka metsäpoluilla.

Merrelin lenkkarit ovat olleet työkäytössä kentällä tai sitten lenkillä, jos olen halunnut pitää paksumpi pohjaista kenkää. Värit kummassakin ovat herkulliset, kivaa piristettä monesti niin tumma vaatteiseen ulkoasuuni :) alla vielä kuvaa kengistä!

 

20140705-135809-50289590.jpg

Kuvissa Merrelin pinkit lenkkarit jalassa. Viimeisessä kuvassa vaihdan bare footeja jalkaan, jotka ovat ne koko WAO kisaviikonlopun kaikilla radoilla olleet kengät. Kiitos Merrelille!

Junnukin nousi kolmosiin!

Viikonloppuna olin kisaamassa Luxin kanssa Vantaalla ja Hyvinkäällä. Vantaalla juoksimme 2-luokassa yhden nollavoiton, joten Hyvinkäälle jäi hyvä mahdollisuus nostaa koissunen kolmosiin, kun olin ilmoittanut Luxin kolmeen starttiin. Hyvinkäällä ei tarvinnut kuitenkaan startata kuin kaksi ekaa ja pääsi koira kolmannen startin sijaan lepäämään. Eli nyt mulla on kotona yksi tuore kolmosluokkalainen, joka juoksi mun kanssa hienosti viikonloppuna kolme nollavoittoa :)

Lauantaina kilpailin myös uuden lainakoiran kanssa ekaa kertaa, kun ohjasin labbis-Ennaa maxi 2-luokassa. Viime viikolla ensimmäiset treenit ja nyt sitten kisat, oli kyllä kivaa!! Enna vähän lähti etsimään Tiinaa tai haahuili hiukan käännöksissä ensimmäisellä radalla, mutta ekan radan loppupuolella ja toisella radalla tehtiin jo melko kivasti yhteistyötä. Muutamat treenit alle ja parit kisat, niin voisi tulla oikeasti aika kiva. Enna on huikia tyyppi! :)

 

luxtsekkaarataaLux tarkkailee mun rataantutustumista, ”hoitaakohan se ohjaaja muuvit kuntoon?”

luxkolmosiin2Tuore kolmosluokkalainen… :)

luxkolmosiin…ja kartturinsa.

luppejalammasLux hönöilee kotona voittolelun kanssa


luxjalammas2

kisakaveritennajaluxMun viikonlopun kisakaverit Enna ja Lux

luxushymypoikaHymypoika?

 

 

 

Kuulumisia

Norjan kisareissu Norwegian openiin on nyt takana ja mukava reissu olikin. Kisapaikan ja aikataulujen toimivuuden puolesta voin ehdottomasti suositella kyseistä kilpailutapahtumaa siitä kiinnostuneille! Oli taas hauskaa nähdä muiden maiden koirakoita ja katsella täysin erilaisia ohjaustyylejä, kuin Suomessa on tottunut näkemään. Matkaseura oli mukavaa ja sääolosuhteet olivat lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta hyvät.

Meidän osalta kisat loppuivat lyhyeen. Tiesin jo ennen reissuun lähtöä, ettei Java ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Treeneissä meno on tuntunut tahmealta, koira ei käänny, eikä saa normilla yhdellä polkaisulla täyttä vauhtia lähdöstä tai hyppyjen alastulojen jälkeen. Hyvin Java tekee ja jonkun mielestä varmasti etenee hyvällä vauhdilla, mutta minun silmään ja ohjaustuntumaan koirasta puuttuu nyt se viimeinen terä ja kunnon poweri. Koira menee reikäpäänä kuten aina, mutta eteenpäin samalla asenteella se ei vaan pääse.

Olisi pitänyt tehdä fiksusti ja pitää kisa-/treenitaukoa ennen Norjan kisoja. Treenitaukoa pidin, mutta yhdet kisat kävin Ojangossa kisaamassa, tosin sielläkin jätin viimeisen startin väliin. Keinonurmihallien putket ovat monesti ihan tappoliukkaita… Java on lentänyt nyt kaikissa keinonurmihallien kisoissa nurin putkissa, eikä ole ainoa koira. Viime aikoina sitä on alkanut miettimään, että homma alkaa mennä jo vaaralliseksi. Uusiin halleihin tuodaan uudet putket, joiden pinta on uutuuden liukas ja puhdas, jonkinlainen ”karhennus” näihin olisi minusta keksittävä ja asiaa olisi oikeasti ajateltava koirien turvallisuuden kannalta. Ojangon hallikisoissa Java vetäisi suorassa putkessa niskoilleen, edellisellä viikolla se oli lihashuollettu, mutta tämä oli sen verran kova osuma, että aiheutti lapojen ja selän seudulle lukkoja, jotka tulivat esiin Norjan kisoissa.

Lauantaina kisasimme Norjassa kolme rataa, ensimmäiseltä 5, toiselta sekoilu hyl ja kolmannelta puhdas rata. Vauhti ei ollut ollenkaan Javaa ja ratojen jälkeen Java liikkui todella huonosti, laahasi mm. vasenta takajalkaa varpaiden kääntyessä maata vasten. Sunnuntaina aamulla Java ontui vasenta etutassuaan ja ontumiset ovat Javan osalta koko sen eliniän ajalta tasan tässä. En startannut sunnuntaina yhtäkään kisaa. Onneksi Lehtisen Jenni oli niin mukava ja kiltti, että katsoi Javan ennen lähtöä takaisin Suomeen. Pikaisella kokeilulla Javalla oli lavat ja selkä jumissa, ei mitään joustoa ja lukkoja riitti… Tämä oli varmasti jatkokuntoutumisen kannalta tärkeä juttu, että lukot saatiin auki jo kisapaikalla.

Kuten sanoin alkukappaleessa, reissu oli hieno ja kilpailut hyvin järjestetyt, joten päällimmäisin mielikuva reissusta on positiivinen katsomon puolelle siirtymisestä huolimatta. Nyt startataan projekti Java jälleen iskuun :) Huomenna vien sen huoltoon ja sitten katsotaan miten homma alkaa pelittää, taukoa treeneistä ja kisoista ainakin hetki luvassa.

Lopuksi klisee, nauttikaa siitä, jos teillä on terve harrastuskoira, jonka kanssa saatte mennä  ja touhuta lajista riippumatta. Terve ja kunnossa oleva koira on arvokas asia. Onneksi osasin ottaa irti mm. European Openissa kaiken siitä ilosta ja powerista jolla Java teki, meillä oli radalla hienointa koskaan! :) Loppujen lopuksi ne treenit ja kilpailut ovat vain pieni osa arjesta koiran kanssa, joten tärkeämpää olisi nyt se, että Javalla on olemassa vielä pitkä ja terve loppuelämä myös sitten, kun se jättää kisakentät (tulee tippa linssiin, jos edes ajattelen tätä).

 DSC04415-MOTION-1-5

Treenejä & kisoja + videoita

Lux pieni koiranpoika on nyt noussut 2-luokkaan. Puoli vuotta se ehti olla kisatauolla ennen uutta aloitusta. Vuoden alussa Lux sai ensimmäisen nollansa ja sitten joutui sairaslomalle. Tuusulassa starttasimme ensimmäisen kerran tauon jälkeen ja tuloksina luva luokkavoitolla ja hyl. Kesällä pari starttia ja pieniä virheitä. Elokuussa uusi yritys viimeiseen 1-luokan nollaan ja tulihan se sieltä, Lux voitti luokkansa ja sai palkinnoksi matkakokoisen pallogrillin, jonne mahtuisi varmaan itsekin sisälle… Pohdin jo, että meinaakohan se kokata mulle, kun seuraavasta startista voitti sitten leipäveitsen..?

luxserti2lkUnohtui kasata se pallogrilli tuohon viereen… ja ruusuke on oikeastikin aika jättimäinen. Not.

Treenattavaa on vaikka ja kuinka, tosin treenimäärään ja ikäänsä nähden Luxilla on jo aika hyvin este- ja ohjaushakuisuus balanssissa. Välillä tuntuu ihan epäloogiselta mennä Luxin kanssa, kun on tottunut Javan pikkutarkkuuteen ja herkkyyteen… Tosin maanantaina tuli todettua treeneissä, että estehakuisuutta on tällä hetkellä välillä turhankin paljon. Pitää nyt palata maanpinnalle ja vahvistaa mm. kuljetuksia ja käteen tuloa, ettei lähdetä lukemaan rataa ohjaajan selän taakse. Eiköhän me taas pian pysytä maskotin kanssa samalla radalla!

Kontakteista sen verran, että olen todennut, ettei yksikään mun tulevista koirista enää pysähdy A:lle. Puomin varmasti opetan pysäyttämällä vielä jollekin, riippuen kyllä täysin koirasta, mutta on juoksukontaktit kyllä vaan ihan huikiat, kun itsellään ei katkea ohjauksen rytmi ja voi vaan painattaa menemään. Sopii minulle ohjaajana ehdottomasti paremmin. Toki juoksupuomi tuo myös omat haasteensa ja vaatii oikeasti kärsivällisyyttä kouluttaa… Harmailta hiuksilta ei ole kyllä säästynyt.

Takaisin kisalöpinöihin. Muutama 2-luokan startti ollaan ehditty jo pyyhältämään Luxin kanssa, pieniä virheitä… mm. Syysskaboista ensimmäinen rima, muuten rata sujui sitten ihan kivasti. Toinen rata olikin vähän vaikeampi 2-luokan pätkä, 3-luokan tasoinen. Lux lähti liukkaasti puomin sijaan A:lle. Keinulta oli aika paha poistuminen takavasemmalle puomin alle suoraan putkeen, josta kepeille loivaan avokulmaan. Ihan jännä rata kyllä, sai taas tietoa mitä treenata :)

Javan kanssa kisasin samana päivänä Syysskaboissa kaksi kisaa, ensimmäiseltä radalta nollavoitto parin sekunnin erolla seuraavaan, tunsi kyllä, että sai juosta… Harmi, kun puhelimesta loppui tila kesken, joten rata ei tullut kuin puoliväliin asti videolle… Hö. Toiselta radalta aivan kaaosmainen hyl, joka ei kuitenkaan jäänyt varjostamaan mieltä. Pakka hajosi jo melko alkupuolella rataa, kun Java lähti A:n sijaan puomille. Alla litania videoita Luxin treeneistä ja kisoista.

Lux treenaa

Luxin 2-luokan startti Syysskaboissa (ensimmäinen rima…)

Lux treenaa lisää

Luxin juoksu/on-off puomi

EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!

 

Hellurei :)

Onpas viime kirjoituksesta ihan hurja määrä aikaa… Tähän yli kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä.

Lux on oppinut menemään veteen itse, se hakee innolla keppejä ja hyökkää ihan ryminällä veteen. Sen mielestä vesi ja uiminen kavereiden kanssa on ihan huippu siistiä! :)

lux2

Agilityn SM-kisat tuli, oli ja meni.  Perjantaina starttasin Javan kanssa perusvirallisen hypärin, jolta nollavoitto yli 80 koiran luokassa, hieno mimmi! Sunnuntaina yksilön hyppyradalta rima alas, olisi pitänyt niistossa malttaa pikkuisen, niin sen olisi saanut ehkä sillä pysymään. Java todella harvoin pudottelee rimoja, ja sattui sitten juuri tärkeään kisaan. Täytyy sanoa, ettei vitonen harmittanut kyllä ollenkaan, ehkä joskus muutama vuosi sitten olisin vielä lyönyt päätäni seinään edes sen hetken, mutta radasta jäi niin hyvä fiilis muuten, ettei harmistus noussut pintaan.

Kovin kaunista menoa se ei ollut, ennemminkin kaaottista ja tunsin sydämen pompsahtavan kurkkuun asti, kun Java sinkosi ohi kepeistä ja sain kalastella sen takaisin. Hahhhaa. En juurikaan käytä radalla ääntä vaan keskityn enemmän ohjaukseen, mutta tuolla kyllä huusin, kun tuntui, että homma lähtee vähän väliä lapasesta…

Onnea kaikille SM-karkeloissa menestyneille! :)

jussi2013Juhannus sujui mukavasti kavereiden kanssa grillaillen ja veneillen, oli aika hienoa päästä pitkästä aikaa merille! 

jennilupusLapsuuden ystäväni Jenni tuli kuvaamaan ja seuraksi kun treenasin koirat :)

Pienipoika Lux on jälleen päässyt kisaamaan. Järvenpäässä voitimme yhden agilityradan ja näin ollen Lux on nyt sitten nollaa vaille 2-luokassa. Toisella radalla kepit keskeytyivät kovista menohaluista johtuen, muuten rata oli aika nätti.

Viime keskiviikkona kisasimme Purinalla kaksi kisaa ykkösissä, tuloksina HYL ja 5. Hyl-rata oli muuten ihan hyvä, mutta pyäsytyspuomiin tarvitaan tooosi paljon varmuutta ja treeniä vielä (kokeilin siis molemmat tavat suorittaa puomi, kun puomi juostiin kahteen kertaan), ja juoksupuomin jälkeen Lux sinkosi edessä olleelle hypylle aika innokkaana, heh… joten siitä hyl. Toinen rata myös ihan jees, mutta ilmeisesti auringon häikäisy ja mun vedätys saivat Luxin toisiksi viimeisenä esteenä olleen puomin ohi, puomi oli kyllä sitten tosi hieno!


luxiiivalopalloSöpö :)

Viime viikonloppuna lähdimme ihmettelemään festarielämää. Matkustimme ystäväni kanssa kaksin kohti Turkua perjantaina ja määränpäässä törmäsimme moniin tuttuihin. Oli kyllä todella kiva reissu ja hauskaa, kun oli enemmänkin porukkaa menossa mukana! Hyviä livevetoja, hieno sää, kaverit ja meininki, niin jess! :)

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Benji-hyppy 60 metristä. Jännitys iski vasta siinä vaiheessa, kun ylhäällä ollessa minulle sanottiin ”nyt voit astua reunalle ja mennä”. Huuuups ja klunks! Melko pian siitä oli lähdettävä, ei oikein voinut enää jäädä miettimään :D Mutta oli kyllä mahtavaa, vieläkin alkaa hymyilyttämään, kun ajatukset palaavat sinne suuntaan :) Seuraavaksi se Kaivarin 150m korkea Benji? Kyllä!

benjiii2Siellä mennään, wooohooo!

Oma päätöksesi onnistua on onnistumisessasi tärkeintä

Viime päivät ovat muodostaneet oikean agilitypläjäyksen, töitä ja treenejä, mutta on ollut ihan tosi tosi kivaa!

Viime viikolla kisasimme Javan kanssa kaksi starttia helatorstain kisoissa Ojangossa, hypärin ja agiradan. Oli ihana kesäinen ilma, ihan lyhythihaisessa tarkeni kirmata! Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme kisanneet neljä kisaa, joista kaikki neljä ovat olleet nollia, aika hieno tatsi on ollut nyt tähän mennessä! Hypäriltä tuli voitto ja Java sai lahjakortin koirakylpylään, jossa pääsee polskimaan ihan privaatisti koko altaaseen. Luulenpa, että vien Luxin myös samalla kertaa, se kun pitää vedestä lievästi sanoen enemmän kuin Java… Agiradalla pysäytyskontaktit vievät aikaa, tältä nolla myös, sijoitus neljäs. Keinu olisi voinut olla parempi, muuten olen kyllä tosi tyytyväinen meidän tekemiseen.

Viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa ikinä Janitan ja Jaakon koulutuksessa, ajoin Turkuun edes takaisin molempina päivinä, joten matkaa Helsingistä kertyi hiukan yli 600km viikonlopun aikana. Arvokisojen alle tuli kyllä tarpeeseen nämä treenit, sai todella hyvin uskoa omaan tekemiseen. Java oli koko viikonlopun ihan hirmu hieno! :) Sen kanssa on ihan huippua nyt mennä, kun jos itse vaan keskityn ja teen huolella, niin se tekee kyllä kaiken just eikä melkein. Ollaanhan me tässä melkein 8-vuotta tahkottukin… huippis koira!

Eilen vein Javan fysioon Patricialle, eikä olisi voinut parempi ajankohta huollolle olla, kuin heti tuollaisen viikonlopun matkustelun ja treenien jälkeen. Vkl treeneissä Java kaatui kerran, ja kuulemma ilman kaatumista Javan kunto olisi ollut varmasti ihan poikkeuksellisen hyvä. Java oli pääsyt vähän vinoksi, jäykkyyttä oli rangan keskiosassa ja vasen puoli selästä erityisesti jumissa (vasemmalle kyljelle kaatui), hiukan taisi olla myös kireyttä takajaloissa. Patricia sai kuitenkin Javan hyvin auki. Ennen karsintoja vien sitten taas molemmat uudemman kerran. Voin suositella kyllä fysioterapiaan viemistä mahdollisimman pian tuollaisten ns. mitättömiltä tuntuvien kaatumisten jälkeen, ellei niitä ajoissa lähde hoitamaan, niin kummasti alkaa kertyä kaikennäköistä ongelmaa ympäri koiran kroppaa, kun kroppa pyrkii suoristamaan itse itseään.

Lux pääsi tuuraamaan Javaa Juhan treeneihin illalla. Mietin alun putki/puomi-erottelua, että morjes, eipä olla tehty… Muutaman toiston jälkeen menimme sitten radan osana ko. pätkän ja jäbähän teki ylläri hyvin. Muutenkin oli ihan loistavat treenit, Luxin kanssa on niiiiiiiin ihana mennä. Se lukittaa esteet todella hyvin, lukee rytmitystä ja ohjautuu kaukaa, mutta kestää myös ohjaajan lähellä olon. Rimat pysyy ja keskittyminen on oikeasti ihan huippuluokkaa. Vauhtiakin se on saanut todella paljon lisää, mulla oli ihan kiire! Hyppytyyli on myös parantunut. Kauhiaa hehkutusta, mutta meillä oli vaan niin kivaa :) Tällä viikolla Lux menee eläinlääkäriin kontrollikäynnille, hurja juttu… jännittää aika tavalla!

Lediltä lähti eilen karva, ajelin sen itse. Tuli yllättävän siisti ensimmäiseksi ajelukerraksi, en lähtenyt takaamaan omaa kädenjälkeäni ja varaudunkin lähinnä piikkisian kaltaiseen olemukseen. Hehheh… Javan karvojen ajelu on seuraavaksi edessä, yksi koira riitti kyllä yhdelle illalle varsin mainiosti, duunia oli, etenkin kun käsi ei todella ole mikään harjaantunut ja karvojen ajelemisessa ei ollut minkäänlaista loogisuutta. Hah!

Laitan videot treeneistä ja kisoista myöhemmin!

Ledinakke

Maanantain treeniä ja viikonlopun kisat

No niin, nyt on meidänkin kisakausi sitten korkattu! Pieni tauko teki oikeasti tosi hyvää, ja nyt kun saan Javan vielä parin viikon päästä fysioon niin jesss! Paljon on tosin vielä mitä parantaa… aika paljon otan varmistellen kohtia noilla viime viikonlopun kisaradoilla, mutta pitää nyt olla tyytyväinen omaan ja koiran keskittymiseen. Tuplanolla ja sijat 2. & 2. Hieno Java!

Eilen treeneissä tuli taas ilmi huolimattomuusvirheitä, jotka ovat mun murheenkryyni välillä kyllä, mutta saimme sitten kuitenkin Javan kanssa vedettyä radan puhtaalla nollalla maaliin. Oli tosi hyvä treenikerta tämä, rata rullasi ihan kivasti, mutta tuli myös muistutusta siitä, mitä kaikkea on vielä vahvistettava.

Videot kisoista ja treeneistä tässä alla:

Hyppyrata

Agilityrata

Javan treenivideo maanantailta

PikkuLux on aina menossa veteen…

Koulutuseväät :)
…ja joku ikivanha Kellogg’s muropaketin lusikka :D

———

Hauskaa vappua kaikille! :)

”Olet paras, olet voittamaton”

Vuoden kolmannessa Bike-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus. Otsikko siis siitä, ja kyllä, mp-juttuja hiukan jälleen. Teksti herätti kuitenkin minussa sen verran tuttuja ajatuksia, että oli lähes väistämätön pakko jakaa muutama sitaatti siitä, mitä motocrossia ja enduroa harrastava Vesa Koivunen lehdessä kirjoitti.

”Mutta kun on tehnyt pohjatyön kunnolla, voi tyynen rauhallisesti odottaa sitä H-hetkeä. Ilman epäilyksen häivääkään. Itsevarmana. Vahvana.”.

Hän lainaa Matti Seistolan ajatuksia. ”Seistola tekee kaiken tosissaan ja uskoo, että mitä paremmin treenaa, sitä paremmaksi itseluottamus kasvaa. Jos ei ole luurankoja kaapeissa, voi mennä kisaan luottavaisin mielin. Tänä päivänä Matti tekeekin niin, mutta aina ei ole ollut sama ääni kellossa. On ollut kisoja, joissa on tullut äitiä ikävä.”.

Hän viittaa tekstissään myös ranskalaisen motocross-kuskin Jean Michael Baylen taustajoukkoihin, jotka psyykkasivat häntä läpi kisaviikonloppujen: ”Olet paras, usko nyt, olet paras”. Ja jatkaa: ”Suomalainen versio tästä on se, että ajetaan porukalla EM-kisoihin ja heti radalle päästyä aloitetaan jumalaton hössötys siitä, kuinka vaikea rata on ja kuinka suuria ovat hyppyrit. Treeneissä höpötetään, kuinka nopeita eteläeuroopplaiset ovat ja hiukan vielä manataan radan vaarallisuutta. Tämän jälkeen on turha odottaa tuloksia. Poika on alistettu jonnekin, josta ei heti nousta.”.

Lainatun tekstin pohjalta intouduin miettimään omaa agilityharrastustani ja -uraani. Kun tätä lajia on harrastanut jo noin 10-vuotta, ja kilpaillut siitä lähes yhtä monta, mukaan mahtuu ties minkälaista tunnetta. Vuosia ovat värittäneet niin pettymykset, kuin onnistumiset sekä kaikenlaiset fiilikset siltä väliltä. Nuorempana olin äärimmäisen itsekriittinen, joka tosin vei minua eteenpäin kovaa vauhtia, mutta ei ollut helpoin valituista teistä tähän päivään. Olen onnellinen, että se asenne on takana päin ja olen armollisempi itselleni. Olen saanut olla tekemisissä taitavien kouluttajien ja kilpailijoiden kanssa. Kaikesta oppimastani olen kovin kiitollinen. Minulla on ollut ihan huippuja koulutettavia, jotka piristävät tunnista toiseen kehittyessään harppauksin. Muutenkin tunneilla on ollut usein niin mahtava fiilis, että on voinut poistua hallilta hymyillen. Kiitos teille! :)

Tämä alkuvuosi on ollut vaikea, katsotaan millaisena se jatkuu. Luxin sairastaminen vei minulta voimat joksikin aikaa, kontrolliin asti emme ole vielä ehtineet, joten en tiedä tämän hetkistä tuomiota. Jännittää kovasti. Javan hampaiden poisto aiheutti yhdelle koiralle lisää sairaslomaa. Onni todella, että operaatio oli pieni ja rutiinijuttu. Onni on myös se, että Lux tuli kaiken maailman ennustuksista huolimatta kuntoon. Eli kyllä, onnekas olen, kun koirille ei ole tapahtunut mitään onnettomuksia tai havaittu rakenteessa mitään elämää rajoittavaa (kopkopkop!), mutta siitä huolimatta koiran sairastelu on aina vähän turhankin jännittävää.

Viime maanantain treenit sujuivat kivasti, olemme nyt seuraavat 11 kertaa Juha Oreniuksen treeneissä. Meillä on Jennan ja Iinan kanssa keskenämme oma ryhmä, kivaa! Java on tällä hetkellä niin varma, että se tekee kaiken kuten minä ohjaan, se ei juurikaan sössi radalla omiaan. Sen on huomannut nyt viimeisimmissä treeneissä, joten ei voi kuin vilkuilla peiliin, jos radalla jotain kummallisuuksia tapahtuu. Muutoinkin koira tuntui vetreämmältä nyt Patrician hoidon jälkeen (putosi tosin treeneissä A:lta, voi vee…), tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi. Tällä kertaa pysyi hyppylinjoilla, eikä ohjauksen kanssa tarvinnut vääntää liioitellusti. Oikein kiva fiilis oli mennä. Viikonloppuna kilpailemme Javan kanssa pitkästä aikaa.

Loppuun vielä fiilistelyä parin vuoden takaa, SM-kisat 2011. On mulla hieno koira!

004