Jälleen Javan huoltopäivä

Heeeips! Tänään suuntasimme jälleen Remediumiin katsastamaan Javan tilanne. Java toimi kuulemma tyypillisesti homeopaattisen käsittelyn jälkeen, eli ensin oli hoidon jälkeen selkeästi iloisempi ja rennompi, parin päivän päästä liike näytti kankealta ja Java oli hiukan syrjään vetäytyvä. Sitä kesti päivän pari ja sitten koira muuttui taas normaaliksi, liikkui jouhevammin ja oli muutenkin leikkisämpi ja enemmän mukana. Jännä juttu.

Nyt Java on huollettu toistamiseen kahden viikon kuluessa, se on ollut mukana ravilenkeillä, mutta revittelemään ei ole päässyt. Käytännössä hihnassa on menty, koska muuten se viilettäisi menemään. Treenattu ei olla, kuitenkin tämän huoltopäivän perusteella Java saa luvan maanantaina lähteä treenaamaan, kivaa! Ihan hyväkin katsoa, mikä sen tilanne mahdollisesti nyt on treeneissä, että tuntuuko yhtään erilaiselta radalla. Polkeeko käännöksistä vauhdin hyvin vai tuntuuko kivireeltä…??

Java vastasi hoitoon onneksi vielä paremmin kuin viimeksi ja Mari pääsi rintakehän tienoille aukaisemaan joitakin ”lukkoja” joihin Java ei ollut antanut viime kerralla kunnolla mennä. Java kävi muutenkin omasta tahdostaan kyljelleen hoitopöydälle (aikaisemmin on mieluummin seisonut), joten luotto alkaa selvästi olla koiralla hyvä :) Hiiiienoa, treenejä odotellessa!

agia-15Jospa saataisiin tää liike takaisin… :) <3

Javan huoltopäivä

Tänään huristelin viemään Javan Remediumiin Mari Hyytiäisen käsiteltäväksi. Mari hoitaa kyllä hyvin kuunnellen koiraa ja tänään näin Javasta selviä reaktioita, miten se vastasi paremmin hoitoon kuin aiemmin, ei siis jännittänyt itseään. Luottamus lienee syntynyt huoltajan ja huollettavan välille!

Java oli aika lailla kauttaaltaan jumissa, mutkalla ja kipeä. Nyt sille kokeillaan homeopatiaa ensimmäistä kertaa koskaan ja katsotaan, kuinka se lähtee vaikuttamaan. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta asiasta, joten mielenkiinnolla odotan mahdollisia tuloksia. Parisen viikkoa on nyt luvassa taukoa treeneistä ja kisoista ja sitten Java pääsee uusintahoitoon.

Onneksi on tuo Lux, jonka kanssa saa kuitenkin kirmata siinä ohessa, kun Java kuntoutuu. Juuri olimme Juhan treeneissä maanantaina ja Luppe-poika oli oikein hieno. Se on kyllä niin mun pieni terapiakoira, iloinen valopilkku, joka tuo todellakin iloa elämään :)

Kuulumisia

Norjan kisareissu Norwegian openiin on nyt takana ja mukava reissu olikin. Kisapaikan ja aikataulujen toimivuuden puolesta voin ehdottomasti suositella kyseistä kilpailutapahtumaa siitä kiinnostuneille! Oli taas hauskaa nähdä muiden maiden koirakoita ja katsella täysin erilaisia ohjaustyylejä, kuin Suomessa on tottunut näkemään. Matkaseura oli mukavaa ja sääolosuhteet olivat lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kannalta hyvät.

Meidän osalta kisat loppuivat lyhyeen. Tiesin jo ennen reissuun lähtöä, ettei Java ole parhaassa mahdollisessa iskussa. Treeneissä meno on tuntunut tahmealta, koira ei käänny, eikä saa normilla yhdellä polkaisulla täyttä vauhtia lähdöstä tai hyppyjen alastulojen jälkeen. Hyvin Java tekee ja jonkun mielestä varmasti etenee hyvällä vauhdilla, mutta minun silmään ja ohjaustuntumaan koirasta puuttuu nyt se viimeinen terä ja kunnon poweri. Koira menee reikäpäänä kuten aina, mutta eteenpäin samalla asenteella se ei vaan pääse.

Olisi pitänyt tehdä fiksusti ja pitää kisa-/treenitaukoa ennen Norjan kisoja. Treenitaukoa pidin, mutta yhdet kisat kävin Ojangossa kisaamassa, tosin sielläkin jätin viimeisen startin väliin. Keinonurmihallien putket ovat monesti ihan tappoliukkaita… Java on lentänyt nyt kaikissa keinonurmihallien kisoissa nurin putkissa, eikä ole ainoa koira. Viime aikoina sitä on alkanut miettimään, että homma alkaa mennä jo vaaralliseksi. Uusiin halleihin tuodaan uudet putket, joiden pinta on uutuuden liukas ja puhdas, jonkinlainen ”karhennus” näihin olisi minusta keksittävä ja asiaa olisi oikeasti ajateltava koirien turvallisuuden kannalta. Ojangon hallikisoissa Java vetäisi suorassa putkessa niskoilleen, edellisellä viikolla se oli lihashuollettu, mutta tämä oli sen verran kova osuma, että aiheutti lapojen ja selän seudulle lukkoja, jotka tulivat esiin Norjan kisoissa.

Lauantaina kisasimme Norjassa kolme rataa, ensimmäiseltä 5, toiselta sekoilu hyl ja kolmannelta puhdas rata. Vauhti ei ollut ollenkaan Javaa ja ratojen jälkeen Java liikkui todella huonosti, laahasi mm. vasenta takajalkaa varpaiden kääntyessä maata vasten. Sunnuntaina aamulla Java ontui vasenta etutassuaan ja ontumiset ovat Javan osalta koko sen eliniän ajalta tasan tässä. En startannut sunnuntaina yhtäkään kisaa. Onneksi Lehtisen Jenni oli niin mukava ja kiltti, että katsoi Javan ennen lähtöä takaisin Suomeen. Pikaisella kokeilulla Javalla oli lavat ja selkä jumissa, ei mitään joustoa ja lukkoja riitti… Tämä oli varmasti jatkokuntoutumisen kannalta tärkeä juttu, että lukot saatiin auki jo kisapaikalla.

Kuten sanoin alkukappaleessa, reissu oli hieno ja kilpailut hyvin järjestetyt, joten päällimmäisin mielikuva reissusta on positiivinen katsomon puolelle siirtymisestä huolimatta. Nyt startataan projekti Java jälleen iskuun :) Huomenna vien sen huoltoon ja sitten katsotaan miten homma alkaa pelittää, taukoa treeneistä ja kisoista ainakin hetki luvassa.

Lopuksi klisee, nauttikaa siitä, jos teillä on terve harrastuskoira, jonka kanssa saatte mennä  ja touhuta lajista riippumatta. Terve ja kunnossa oleva koira on arvokas asia. Onneksi osasin ottaa irti mm. European Openissa kaiken siitä ilosta ja powerista jolla Java teki, meillä oli radalla hienointa koskaan! :) Loppujen lopuksi ne treenit ja kilpailut ovat vain pieni osa arjesta koiran kanssa, joten tärkeämpää olisi nyt se, että Javalla on olemassa vielä pitkä ja terve loppuelämä myös sitten, kun se jättää kisakentät (tulee tippa linssiin, jos edes ajattelen tätä).

 DSC04415-MOTION-1-5

EO 2013

No niin, täällä taas ja pieni kooste EO-reissusta edessä videoin, sanoin ja kuvin!

Oli kyllä mahtava, lähes viikon kestänyt reissu tämän vuoden European Openiin, meillä oli Jennan kanssa hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Belgiaan mm. kaupunkikierroksen merkeissä. Usein kisareissuilla kun ei näe itse maata juurikaan, niin tällä kerralla tuli kilpailumaakin tutummaksi. Näimme pieniä kyliä, kiertelimme kaupungissa nimeltä Gent ja pääsimme katselemaan myös pentujen agilitytreenejä. Hulppeat treenimahdollisuudet joillain ihan takapihalla, kyllä sellainen nurmikenttä kera omien esteiden saattaisi ihan kelvata :)

EO13_agikenttaTällainen takapihalle, kyllä kiitos!

 

EO13_puistossajavaPalloilua Belgiassa, kisakoiran tassun alla?

 

EO13_sillallaKaupunkikierroksella

Kisapaikan majoituksena meillä oli asuntoauto. Aikamoisen luksusta oli olla ihan kisapaikalla, kun pystyi viedä koirat ja itsensäkin nukkumaan suoritusten välissä. Ajantasalla pysyminen kisojen kulunkin suhteen oli paljon helpompaa, kun oli niin lyhyt matka tarkistamaan tilannetta. Ensimmäinen kerta asuntoautomajoituksessa minulla, onhan siinä omat haasteensa, kun ei mm. ollut tietoa, että suihkuvedet saattaa valua ilman astiaa naapurin puolelle… heh, ja apua :D

EO13_leiriMeidän leiri

EO13_kisakylaKisakylä

EO13_kisapaikka Kisapaikka keskiviikkoiltana, torstaiaamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella ja treeneillä

 

EO2013_kukkulallaIltalenkillä

Perjantaina kisasimme joukkueradat ja Javan kanssa juoksimme kaksi nollaa. Päivä alkoi muistaakseni noin klo 8:00 pintaan hyppyradan tutustumisella ja noin tunnin päästä siitä oli agilityradan tutustuminen. Hypärillä olimme suoritusvuorossa vasta noin klo 11:00 aikoihin ja agilityradalla starttasimme vasta klo 17 maissa. Oli aika jännä järjestely!

Mini- ja medijoukkueet kisaavat EO:ssa toisiaan vastaan, joten olin todella iloinen, kun Javan yksilösijoitus oli joukkuehypärillä viiden parhaan joukossa ja kärki oli kuitenkin medikoiria. Mun 8-vuotias kilpakumppani näytti jo viikonlopun ekalla radalla minulle, että täältä pesee! Ja näytti myös sen, että alkuvuoden kankeuksien jälkeen oli iskussa juuri vuoden tärkeimmissä kilpailuissa. En oikeasti muista milloin olisin nähnyt Javan juoksevan noin lujaa… ja sitä sanoi moni muukin.

2013-07-28 00.59.14Yksilökarsintaradalla, meillä on selvä connection!?

Lauantaina oli yksilökarsintaradat tiedossa, ensin agilityrata ja sitten hyppyrata. Ennen agilityradalle lähtöä Juha tsemppasi mua katsomosta tyylilleen uskollisena ja mulle tuli entistä varmempi fiilis lähteä radalle. Olen todellatyyväinen rataan, varmasti yksi meidän parhaista radoista yhdessä SM2011 karsintaradan kanssa, fiilis oli sopivan jännittynyt ja virittynyt ennen starttaamista, mutta radalla olin todella rento ja luottavainen. Tiesin kokoajan missä olen, missä on koira ja missä täytyy olla seuraavaksi. Oli tosi hienoa mennä! Saimme tehtyä Javan kanssa nollan agilityradalta hyvällä ajalla, joten pääsimme jo sieltä sunnuntain finaaliin. Java oli tällä radalla lopputuloksissa toinen, joka on varmasti hienoin saavutus minun agilityurallani koskaan. On mulla vaan taitava ja näköjään ihan maailmanluokan koira…!

Karsintahypäri ei mennyt ihan niin hienosti, pientä huolimattomuutta alussa ja meille todella vaikea keppikulma radan keskiosassa. Hylkyhän sieltä napsahti.

EO2013_suomenlippu

 

Sunnuntain finaaliin oli ihan huikea fiilis lähteä. Sitä tunnetta ei voita kyllä mikään, kun tietää, että koira kulkee, on kunnossa ja omalla nappisuorituksella voi yltää ihan mihin vaan. Lähdimme Javan kanssa ihan luokan loppupuolella käänteisessä järjestyksessä. Mua jännitti aivan kamalasti, en ole normaalisti kisajännittäjä, mutta arvokisat saavat kyllä nykyisin tutinan aikaan. Olin varmaan väriltäni aivan vihreä… Heh! Oli hienoa päästä kisaamaan noin isolle ”areenalle” (ainakin minun mittakaavassa) ja kun yleisöäkin oli niin paljon! En tosin pystynyt lähtöalueelle kävellessäni katsomaan ympärille halliin, ja tyydyin vain heilauttamaan pienen tervehdyksen kädellä, kun meidät pyydettiin lähtöalueelle. Jälleen se hetki, vain minä ja koira, ja tässä hetkessä olisi onnistuttava.

Tulokseksi meille tuli radalta 5., todella omituinen ja harmittava putken kielto. Veikkaisin, että väsymys painoi viikonlopun jäljiltä jo Javankin tassussa. Hetken harmitti, mutta nykyisin pää on kehittynyt jo onneksi sen verran vahvaksi kestämään pettymyksiä, ettei tuntunut aivan kamalalta. Rata oli hyvä muuten, taas sopivan rentoa menoa ja luotto löytyi koiraan. Meille hankala keppikulmakin sujui nätisti. Se on sitä, kun ihminen haluaa aina vain lisää. Muistan ajatelleeni, että lauantain yksilökarsintaradan suoritus ja tulos oli jo oikeasti enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa (häviämäänhän ei silti lähdetä koskaan!), että sunnuntaina vedetään finaali vaan rennosti luottaen ja keskittyen. Muistin tämän ajatuksen finaalin jälkeen ja mieli parani kummasti. Nyt tiedän todella mihin me pystymme parhaimmillamme yhdessä! Titteli on titteli ja agility on herkkä laji, mitä vain voi tapahtua ja kenelle vain. Onni on myös kokeeneet kisaajat ympärillä, jotka ymmärtävät erilaisten suoritusten jälkeiset fiilikset.

 

Jennalle ISO kiitos matkaseurasta, edelleen maailman parhaasta kilpakumppanuudesta ja jeesistä finaalipäivänä! Tankkaus oli kunnossa ja huolto pelasi myös koiran puolella, jes, KIITOS! :)

 

EO2013_kentalla

Boardingia odottelemassa lentokentällä. Matka kohti Suomea saattoi alkaa!

 

Java kultatyttö 8-vuotta!

Elämäni koira täyttää tänään 8-vuotta, ei näy ikä koirassa, ei terveydessä, eikä olemuksessa (kopkopkop). European Openissakin Java pisti menemään, kuin neljä vuotta itseään nuoremmat, on tuo koira vaan ihan huikea… Toivon niin kovasti, että useita yhteisiä vuosia olisi roppakaupalla vielä edessäpäin, Java pysyisi terveenä ja saisi juosta vielä vähintään pari vuotta rakastamansa lajin parissa niin ulkomailla, kuin kotimaassakin.

Tänään synttärisankari ja veljensä pääsevät fysioon, niin saadaan taas vetreitä koiria arkeen ja harrastukseen. Itsellenikin on suunnitelmissa aika varata osteopaatille, on nimittäin jonkin verran mutkaa tässä kropassa, eikä tekisi ollenkaan pahaa huollattaa sen johdosta välillä myös ohjaajaa itseään!

(EO päivitystä tulossa myöhemmin…).

newshuhti09

 

Hellurei :)

Onpas viime kirjoituksesta ihan hurja määrä aikaa… Tähän yli kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä.

Lux on oppinut menemään veteen itse, se hakee innolla keppejä ja hyökkää ihan ryminällä veteen. Sen mielestä vesi ja uiminen kavereiden kanssa on ihan huippu siistiä! :)

lux2

Agilityn SM-kisat tuli, oli ja meni.  Perjantaina starttasin Javan kanssa perusvirallisen hypärin, jolta nollavoitto yli 80 koiran luokassa, hieno mimmi! Sunnuntaina yksilön hyppyradalta rima alas, olisi pitänyt niistossa malttaa pikkuisen, niin sen olisi saanut ehkä sillä pysymään. Java todella harvoin pudottelee rimoja, ja sattui sitten juuri tärkeään kisaan. Täytyy sanoa, ettei vitonen harmittanut kyllä ollenkaan, ehkä joskus muutama vuosi sitten olisin vielä lyönyt päätäni seinään edes sen hetken, mutta radasta jäi niin hyvä fiilis muuten, ettei harmistus noussut pintaan.

Kovin kaunista menoa se ei ollut, ennemminkin kaaottista ja tunsin sydämen pompsahtavan kurkkuun asti, kun Java sinkosi ohi kepeistä ja sain kalastella sen takaisin. Hahhhaa. En juurikaan käytä radalla ääntä vaan keskityn enemmän ohjaukseen, mutta tuolla kyllä huusin, kun tuntui, että homma lähtee vähän väliä lapasesta…

Onnea kaikille SM-karkeloissa menestyneille! :)

jussi2013Juhannus sujui mukavasti kavereiden kanssa grillaillen ja veneillen, oli aika hienoa päästä pitkästä aikaa merille! 

jennilupusLapsuuden ystäväni Jenni tuli kuvaamaan ja seuraksi kun treenasin koirat :)

Pienipoika Lux on jälleen päässyt kisaamaan. Järvenpäässä voitimme yhden agilityradan ja näin ollen Lux on nyt sitten nollaa vaille 2-luokassa. Toisella radalla kepit keskeytyivät kovista menohaluista johtuen, muuten rata oli aika nätti.

Viime keskiviikkona kisasimme Purinalla kaksi kisaa ykkösissä, tuloksina HYL ja 5. Hyl-rata oli muuten ihan hyvä, mutta pyäsytyspuomiin tarvitaan tooosi paljon varmuutta ja treeniä vielä (kokeilin siis molemmat tavat suorittaa puomi, kun puomi juostiin kahteen kertaan), ja juoksupuomin jälkeen Lux sinkosi edessä olleelle hypylle aika innokkaana, heh… joten siitä hyl. Toinen rata myös ihan jees, mutta ilmeisesti auringon häikäisy ja mun vedätys saivat Luxin toisiksi viimeisenä esteenä olleen puomin ohi, puomi oli kyllä sitten tosi hieno!


luxiiivalopalloSöpö :)

Viime viikonloppuna lähdimme ihmettelemään festarielämää. Matkustimme ystäväni kanssa kaksin kohti Turkua perjantaina ja määränpäässä törmäsimme moniin tuttuihin. Oli kyllä todella kiva reissu ja hauskaa, kun oli enemmänkin porukkaa menossa mukana! Hyviä livevetoja, hieno sää, kaverit ja meininki, niin jess! :)

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Benji-hyppy 60 metristä. Jännitys iski vasta siinä vaiheessa, kun ylhäällä ollessa minulle sanottiin ”nyt voit astua reunalle ja mennä”. Huuuups ja klunks! Melko pian siitä oli lähdettävä, ei oikein voinut enää jäädä miettimään :D Mutta oli kyllä mahtavaa, vieläkin alkaa hymyilyttämään, kun ajatukset palaavat sinne suuntaan :) Seuraavaksi se Kaivarin 150m korkea Benji? Kyllä!

benjiii2Siellä mennään, wooohooo!

Uintia ja reeniä :)

Maanantaina oli Juhaa tuurailemassa Jouni ja Java pääsi jälleen hallille kirmaamaan. Kivat treenit saatiin aikaiseksi, 25 estettä heti ekalla yrityksellä nollana, joka ei tosin ollut kovin kaunis tai vauhdikas sellainen, mutta on tärkeä juttu tässä vaiheessa kautta saada puhtaita suorituksia. Lopuksi kellotettiin rata pienissä pätkissä nopeimpia vaihtoehtoja ajatellen, ja oli vaihteeksi kyllä tosi kivaa tällainen! Javan kanssa en juurikaan ole tehnyt leijeröintejä ja hienosti onnistui poispäinkäännöksestä keinun hakeminen niin, että suora putki oli välissä. Siitä tuli ohjaajalle helpompi linja niistoonkin ja oli kyllä toimiva ja hauska ratkaisu muutenkin.

Koostin myös viikonlopulta rantameininkejä, kun olimme Tiinan ja Ennan kanssa Kirkkonummen vesistöillä uintireissulla. Videolta näkyy, että vielä joutuu pikkuisen avustamaan Luxia hyppäämään veteen, mutta yksi veteen meno on jo lähellä itsenäistä hyppyä. Kyllä se siitä! Videolta voidaan todistaa myös se miten kovasti Java nauttii uiskentelusta… heh :D

Innokas Luppa reeneissä :)

 

Huspois turkki!

Perheeseen on saapunut jälleen yksi nakke-koira, nyt on Javankin turkki klipattu lyhyeksi. Täytyy sanoa, että Javan kohdalla mietin tovin lähteekö karva vai ei, mutta viime kesän positiiviset kokemukset keräsivät kuitenkin voiton. Ei putoa karvaa, kuralenkin (Suomen sateinen kesä tiedetään…) jälkeen ei tarvitse kuin hiukan pyyhkäistä, eikä hiekka uppoa massukarvojen alusvillaan asti, josta sitä ei saa pois melkeinpä pesemälläkään… Kesällä koiran saa pidettyä mm. kisoissa viileänä viilennyspyyhkein ja vesipisteiden avulla, kun yltävät oikeasti ihoon asti. Kyllä, minä vaan niin tykkään, ja niin koiratkin! Alla kuvasatoa nakke-Javasta. Lopputulos ylläri tasainen ja söpö :)

javanakke1 javanakke2 javanakke3

Luxin kontrolli

Lisää päivitystä! Kylläpäs jännittikin pidellä Luxia siinä ultrahuoneen patjalla. Mulla oli koko lauma Herttoniemen eläinlääkärissä taas mukana, ja aina saa kyllä kommenttia, kun pamahtaa tämän kooltaan erilaisten shelttien jengin kanssa sisään (”kerää koko sarja” -efekti puskee väkisinkin päälle), joista yksi on vielä täysin naku ja siitä johtuen omituinen hörökorva. Hehh… mutta tarvitseehan Lux vahvistuksen mukaan.

Lux siis ultrattiin sapen ja suoliston osalta. Molemmat olivat ok, sappikin oli täysin puhdas ja suolisto normaali, mahtavaa! Vielä mahtavempaa tästä tekee nyt se, ettei Lux tarvitse enää lääkitystä sappirakkoa varten. Hihii! Siispä kuonot ja nenät kohti kisakenttiä entistä vahvempina! Nyt täytyy valkata heti joku sopiva kisaviikonloppu :)

Käytiin koirien kanssa pesettämässä Nemo (eli mun auto, nimi tulee rekkarista), Ledi vähän ihmetteli ympärillä pyöriviä harjoja. Ikuistin hörökorvan kummastelut taustapeilin kautta alla olevaan kuvaan.

ledikummissaanautossa