Jälleen Javan huoltopäivä

Heeeips! Tänään suuntasimme jälleen Remediumiin katsastamaan Javan tilanne. Java toimi kuulemma tyypillisesti homeopaattisen käsittelyn jälkeen, eli ensin oli hoidon jälkeen selkeästi iloisempi ja rennompi, parin päivän päästä liike näytti kankealta ja Java oli hiukan syrjään vetäytyvä. Sitä kesti päivän pari ja sitten koira muuttui taas normaaliksi, liikkui jouhevammin ja oli muutenkin leikkisämpi ja enemmän mukana. Jännä juttu.

Nyt Java on huollettu toistamiseen kahden viikon kuluessa, se on ollut mukana ravilenkeillä, mutta revittelemään ei ole päässyt. Käytännössä hihnassa on menty, koska muuten se viilettäisi menemään. Treenattu ei olla, kuitenkin tämän huoltopäivän perusteella Java saa luvan maanantaina lähteä treenaamaan, kivaa! Ihan hyväkin katsoa, mikä sen tilanne mahdollisesti nyt on treeneissä, että tuntuuko yhtään erilaiselta radalla. Polkeeko käännöksistä vauhdin hyvin vai tuntuuko kivireeltä…??

Java vastasi hoitoon onneksi vielä paremmin kuin viimeksi ja Mari pääsi rintakehän tienoille aukaisemaan joitakin ”lukkoja” joihin Java ei ollut antanut viime kerralla kunnolla mennä. Java kävi muutenkin omasta tahdostaan kyljelleen hoitopöydälle (aikaisemmin on mieluummin seisonut), joten luotto alkaa selvästi olla koiralla hyvä :) Hiiiienoa, treenejä odotellessa!

agia-15Jospa saataisiin tää liike takaisin… :) <3

Javan huoltopäivä

Tänään huristelin viemään Javan Remediumiin Mari Hyytiäisen käsiteltäväksi. Mari hoitaa kyllä hyvin kuunnellen koiraa ja tänään näin Javasta selviä reaktioita, miten se vastasi paremmin hoitoon kuin aiemmin, ei siis jännittänyt itseään. Luottamus lienee syntynyt huoltajan ja huollettavan välille!

Java oli aika lailla kauttaaltaan jumissa, mutkalla ja kipeä. Nyt sille kokeillaan homeopatiaa ensimmäistä kertaa koskaan ja katsotaan, kuinka se lähtee vaikuttamaan. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta asiasta, joten mielenkiinnolla odotan mahdollisia tuloksia. Parisen viikkoa on nyt luvassa taukoa treeneistä ja kisoista ja sitten Java pääsee uusintahoitoon.

Onneksi on tuo Lux, jonka kanssa saa kuitenkin kirmata siinä ohessa, kun Java kuntoutuu. Juuri olimme Juhan treeneissä maanantaina ja Luppe-poika oli oikein hieno. Se on kyllä niin mun pieni terapiakoira, iloinen valopilkku, joka tuo todellakin iloa elämään :)

Viikonlopun koulutus ja ohjaajan huoltoa

Sunnuntaina ajelin vetämään Kouvolaan 8h koulutuspäivän, oli taas ihan hurjan kivaa! Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia koirakoita. Reissatessa muualle on kivaa juuri sekin, kun tapaa uusia ihmisiä ja koiria. Tältäkin reissulta jäi niin hyvä fiilis, on kiva katsoa, kun ohjaajat ja koirat oppivat ja onnistuvat. Hienoa on myös se, jos saa antaa toisille mahdollisuuden uusiin oivalluksiin. Kiitos Kouvola, kyllä huikeat koulutettavat tekevät tästä työstä vaan niin mieluisaa! :)

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatilla ITSE. Naurettavaksihan tämä jo menee, kun itse sinnittelee ihan solmussa ja koirat viedään huoltoon heti, jos tapahtuu jokin pienikin liukastuminen. Ihan vain ennaltaehkäisynkin varalta. Osteopaatti kokeili mun yläselkää hiukan ja totesi, että luukalvot on kireät. Itse vilkuilin peilistä kroppani suoruutta ennen käyntiä ja kävin miettimään, että tuskin on normaalia, kun napa osoittaa viistoon oikealle, eikä suoraan eteen. Heh… Lantioni oli siis vino. Minulta naksautettiin niska, yläselkä ja alaselkä/lantio. Lantio suoristui. Niskan naksautus kuulosti pään sisällä todella villiltä… Huih!

Tällä viikolla kävin toistamiseen samaisella osteopaatilla. Mun lantio oli pysynyt auki ja suorana, ja kyllä sen kävellessäkin tunsi, että jotain on tapahtunut parempaan suuntaan. Niin rennolta ja liikkuvalta tuntuu kroppa entiseen verrattuna. Niska ja kallonpohja oli selvästi arat, tuntui aika ilkeästikin, kun niitä avattiin. Eli kyllä, suosittelen käyntiä ehdottomasti. Pari vuotta sitten kävin aika aktiivisesti urheiluhierojalla, tää oli jotain ihan erilaista ja myös tosi mielenkiintoista!

maltsunjattarillaTeimme lenkin Malminkartanon jättärillä

flexiEuropean Openissa hajosi meidän 10-vuotta vanha flexi, joten ostin uuden 8m flexin. Onkin ollut taiteilua sen aikaa, kun täydellisen flexin metsästys on ollut päällä. Sen tarvitsi ehdottomasti olla tämän mallinen, musta ja 8m pitkä. Nyt Javan kelpaa taas kipsutella pitkällä askeleella paikoissa, joissa ei voi pitää vapaana.

nutrolinsporttiJava ja Lux liittyivät Nutrolin Sportin käyttäjiksi !

Luxin kontrolli

Lisää päivitystä! Kylläpäs jännittikin pidellä Luxia siinä ultrahuoneen patjalla. Mulla oli koko lauma Herttoniemen eläinlääkärissä taas mukana, ja aina saa kyllä kommenttia, kun pamahtaa tämän kooltaan erilaisten shelttien jengin kanssa sisään (”kerää koko sarja” -efekti puskee väkisinkin päälle), joista yksi on vielä täysin naku ja siitä johtuen omituinen hörökorva. Hehh… mutta tarvitseehan Lux vahvistuksen mukaan.

Lux siis ultrattiin sapen ja suoliston osalta. Molemmat olivat ok, sappikin oli täysin puhdas ja suolisto normaali, mahtavaa! Vielä mahtavempaa tästä tekee nyt se, ettei Lux tarvitse enää lääkitystä sappirakkoa varten. Hihii! Siispä kuonot ja nenät kohti kisakenttiä entistä vahvempina! Nyt täytyy valkata heti joku sopiva kisaviikonloppu :)

Käytiin koirien kanssa pesettämässä Nemo (eli mun auto, nimi tulee rekkarista), Ledi vähän ihmetteli ympärillä pyöriviä harjoja. Ikuistin hörökorvan kummastelut taustapeilin kautta alla olevaan kuvaan.

ledikummissaanautossa

Pienen pieni potilas

Huhhuh, jopas on ollut mielenkiintoiset kaksi viikkoa… Ei hyvää, ilman huonoa, vai? Matkaan on siis mahtunut todella suuri annos positiivisia asioita, mutta myös aika pysäyttävä kokemus.

Olin hetken jo miettinyt, ettei Lux ole ollut aivan oma itsensä. Kuukausi tai pari sitten sen vatsan kanssa oli ongelmia (on ollut todella terve ja rautamahainen koira) ja aina ”ilman” syytä sama homma uusi. Ajoittain parempi ja ajoittain taas ei. Agilitya ei olla onneksi tehty kuin muutama kerta ja nekin treenit jäbä on vetänyt niin täysillä kuin on kyennyt. Tammikuun toisen viikon tiistaina ihmettelin treenien loputtua, kun Lux kävi vain nukkumaan hallin lattialle, se oli ihan poikki, enkä voi todella sanoa treenanneeni liikaa. Normaalisti juoksentelee ympäri hallia, leikkii ja vinguttelee leluja, hyppii itsekseen tai juoksee putkia. Ei silloin.

Aloin laskea kuluneita viikkoja 1+1 ja monia asioita tuli mieleen. Parin viikon sisään Lux oli alkanut selkeästi oireilla kipujen vuoksi, jota en ole osannut ajatella ennen kuin vasta nyt. Lux saattoi olla nukkumassa kerällä ihan tyytyväisenä ja sitten alkanut hetkessä täristää takapäätä, juossut huoneen toiseen päähän ja mennyt ”kumarrusasentoon”. Ajattelin aluksi että hehheh, onpa hauskaa, silloin kun siitä puuttui tuo tärinävaihe ja äkkinäinen paikan vaihto. Se siis saattoi vain viettää tovin aikaa tuossa asennossa. Nyt yhdistän sen, että on selkeästi helpottanut oloaan kipujen suhteen tuolla tavoin.

Viikon parin sisään Luxin ruokahalu katosi täysin, se laihtui hyvin nopeasti ja menetti sitä myöten kaikki lihaksensa. Siitä tuli myös masentuneen voimaton. Käytännössä tuon pahimman viikon se vain nukkui, eikä jaksanut aina pitää silmiään auki edes hereillä ollessaan. Mietin, että missä mun elinvoimainen, jäntevä, lihaksikas, elastinen, iloinen, energinen, leikkisä ja hulabaloo koirani on. Se oli vain varjo siitä…

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä (edelleen puhutaan tammikuun toisesta viikosta) valvoin pitkään ja katselin Luxin vointia. Torstaina aamulla päätin, etten vaan enää pysty katsomaan sitä, vaikka ajoittain olikin vähän pirteämpi. Soitin Herttoniemen eläinlääkäriasemalle ja Lux otettiin samana päivänä heti tutkimuksiin, siltä otettiin laajat verikokeet ja pari röntgenkuvaa koko koirasta, päästiin kuitenkin kotiin. Perjantaina aamulla tuli soitto, että koira pitäisi tuoda tippaan ja ultraan, Lux jäi sinne hoidettavaksi ja minä lähdin odottelemaan puhelua. Myöhemmin tuli soitto, että ultrassa on havaittu jotakin omituista sapen ja suoliston alueella, ja suositus olisi lähteä Luxin kanssa tehohoitoon Viikkiin. Epäily oli suolen tunkeutuminen ”itsensä” sisään.

Viikissä Lux ultrattiin toistamiseen ja otettiin uudet veriarvot. Iski aika kovaa vasten kasvoja mahdollinen kasvainepäily… tuo koira on kuitenkin vasta vajaa kaksi vuotias. Sinne se jäi hoidettavaksi yön yli, perjantaina aamulla vietiin laajaan ultraukseen ja puhelun jälkeen Lux lähti valmistautumaan leikkaukseen. Jännitin ihan hulluna, kun ei tunteihin kuulunut mitään ja yritin vaan rauhoittua, että okei joo, se saattaa olla myös ihan positiivista, jos mitään ei kuulu. Olin luonnollisesti todella helpottunut, kun sain kuulla leikkauksen menneen hyvin. Ohutsuoli oli tunkeutunut paksusuolen sisään ja siinä lähimain ilmeisesti oli havaittavissa muutoksia, myös sappi tyhjennettiin nesteestä (ei hitto tätä shelttien ongelmaa, kuin monella on tätä?? löytyy tyyliin sivulöydöksenä, kuten Ledilläkin).

Huhhuh, aika hurjan rankaksi meni. Onneksi vein Luxin lääkäriin, se on koira joka ei näytä kipua ja tsemppaa viimeiseen asti. Nyt se oli vain niin väsynyt, ettei kyllä todellakaan ollut kunnossa. Olen huipputyytyväinen etenkin Herttoniemen eläinlääkäriaseman toimintaan, kun homma alkoi pelata heti kerrottuani kaikki mahdolliset oireet. Jes, tuli oikeasti luottavainen fiilis! Halpaahan tämä homma ei ole, ihan käsittämättömiä määriä sitä voikin palaa rahaa parissa päivässä. Suosittelen oikeasti vakuutusta kaikille, en enää itse vaan voisi elää ilman. Sitä helposti ajattelee, että nuori koira, mitä sille voisi käydä, mutta kaikenlaista aina voi sattua ja tapahtua.

Tästä lähtee toipuminen, toivottavasti joskus vielä Luxin rakastamille agilitykentille, mutta ensin hoidetaan pikkujäbä kuntoon ja sen jälkeen katsellaan mihin elämä kuljettaa! Positiivisin mielin kuitenkin! Mahdolliset lääkitykset toki vievät mahdollisuuden kisauraan, mutta sitä täytyy murehtia vasta sitten, jos on ikinä ajankohtaista.

Nyt potilas voi hyvin, on toipunut ihan hurjan nopeasti kun miettii, että leikkauksesta on vasta noin viikko. Nyt se on täynnä energiaa ja elämäniloa, se söisi kaiken mitä eteen tulee ja olisi mielestään valmis jo nyt kiitämään radoille. On ihanaa katsoa taas sitä iloista pientä koiraa! :) Mutta se tärkein, te joilla terve koira, nauttikaa oikeasti siitä, että voitte harrastaa, kilpailla ja elää normaalia arkea!

Väsyneet silmät…